perjantai 30. joulukuuta 2011

Oi, jospa oisin saanut olla mukana




Ja valtakunnassa oli syvä huoli tulevasta; kaatuuko euro, tuleeko lama, menetänkö työpaikkani, miten tästä herranjumala selvitään: ei herra hyvä jumala, joutuuko itsensä kiikkuun vetämään tämän paineen alla - millä minä lapsille nyt ne hiihtomonot ostan, tietokoneenkin tarvitsisivat koulutehtäviä varten! - Voisiko kaupasta ostaa hampparinmakkaraa, vai ylittääkö se pahasti budjetin...ei perkele,  herrahyväjumala auta!

Sillä aikaa eduskunnan urheilukerhossa läskiperseisiin pistettiin vauhtia; hiihtoasut maksoivat ainoastaan kolme tonnia. Ostos on erinomaisesti perusteltu; koko Suomen kansa jaksaa vuodesta toiseen yhtä innokkaana seurata eduskunnan joukkueen selviytymistä muita parlamentteja vastaan. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailutkin siinä jäävät pahasti jälkeen.

Jotenkin lohduttavaltakin tuntuu, että vielä on olemassa eduskunnan urheilukerhon tapaisia paikkoja, joihin julma leikkuri ei ole purrut. Taitaa siellä Matti Saarinen jatkaa ansiokasta toimintaansa tilintarkastajana, kiitos Matti uhrautuvasta toiminnastasi! - Pelkkää ilkeyttä olisi naljailla siitä, ettet taannoin tileissä muutaman sadantuhannen euron kusetusta huomannut.

Silti erityisen ylpeä olen Sauli Niinistöstä, joka upealla tavalla pystyi eduskunnan menoista ainakin kolmekymppiä leikkaamaan. -  Eikä missään mummon markoissa, vaan euroissa!


Vähän paremmin voisitte kuitenkin niistä urheilukilpailuistanne etukäteen tiedottaa, mielelläni tulisin ladun vierelle kannustamaan ja huutamaan: HYVÄ SUOMIIII, HYVÄÄÄ SUOMIIII!
 


(kuva: iltasanomat 30.12.2011)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)