Joko pian on joulu?

"Joko pian on joulu?", kysyi pikkuporsas malttamattomana äidiltään, isolta emakolta.

"Koita nyt vaan malttaa, kyllä se vielä sieltä tulee!"

Mutta ei kulunut kuin hetki ja taas pikkuporsas kysyi kiihkeänä äidiltään: "Joko pian on joulu?"

"Kyllä se kohta tulee, aika kuluu nopeasti", rauhoitteli iso emakko lempeästi.

Ja aika todella kului nopeasti, koitti jouluaatto-aamu, pikkuporsas heräsi innoissaan: "Äitii, äitiii, nyt on joulu, nyt on joulu! - Äitii, Äitii, missä sinä olet....?"
 
 
 

Sitten on. Myytävänä puolen seinän kokoinen taulutelkkari, ihan jees, välillä katottu, silloinkin usein silmät kiinni, saa halvalla, lisälaitteita mukaan

Jakke Jäyhä Maapala







Jo lapsena käteni vapisivat ja poskipielistäni roikkui sylkeä, silmistä rähmää, kun sain ensimmäisen tietokoneeni. Opettelin koodaamaan, osaan siis koodata, olen koodaaja, kykenen koodaamaan. Hyvin voisin ja loistavasti osaisin teidänkin Commodorella ohjelmoida kuvion, mutta ei ole aikaa. Minulla on ne kaikki. Laitteet. Lentokoneellakin osaisin ajaa, jos antaisivat ratin käteen. Mutta ei minulla ole aikaa, minulla on kiireitä, minä olen kiireinen.


Minulla on kaikki laitteet. Uutta taulutelevisiota varten täytyi hankkia uusi asunto, entiseen ei mahtunut, vaikka sekin oli iso. Gösta lauloi, että meillä melkein kaikki laitteet on, mutta minulla on ne kaikki. Ja isot. Oletteko köyhät koskaan nähneet maailman isointa taulutelkkaria, mulla on se. Se on ihan kauheen iso.


Enää ei ole tavoitteita, mulla on ne kaikki. Gigantin mainoksista katselen, jos tulisi uusia.

Tietokoneiden ostaminen on nykyään kun liekkeihin kusisi, se on vastenmielistä. Mulla on niitä 38, kaikki aika menee päivittäessä ja ohjelmia asennellessa, taulutelkkaria ei ehdi katsomaan paljon mitään.


Elektroniikka on, ai ai, että se on, aivan kauheeta! Siitä ei ole parisuhteessa mitään hyötyä, oih, oih, piiskatkaa mua, mulla on ne kaikki. Puolisollakin on ne kaikki. Mutta me istutaan käsi kädessä, siihen kannattaa satsata. Se on paljon tärkeempää.

Aatelkaa, ne toiset nauttii niistä taulutelkkareistaan, vaikka maailma hukkuu. Ei se niillä taulutelkkareilla, vaikka mulla on kaikkein isoin, pelastu.

Nyt saa kehua, eikö olluki hyvä.

Ostakaa mun entinen telkkari pois, jouduin vuokraamaan hallin sitä varten.

---



(Jotain muuta jossain muualla: HS, Sitten on.)

Päiveröintiä

Helsingin Sanomat kysyi poliisipäälliköiltä, onko hyvä, että Paatero jatkaa virassaan. Viiden poliisipäällikön vastaukset olivat identtisiä: "Hyvä se on, Paateroa tarvitaan meneillään olevaan rakenneuudistukseen." - Tässä on ollut ilmeinen kuulustelutaktillinen virhe: todistajia ei koskaan pitäisi päästää puhumaan yhdessä ennen lausuntojaan.

Olisiko kukaan päälliköistä vastannut toisin, jos Paatero olisi joutunut lähtemään? - "On se hyvä, että viimeinkin päästiin....!" - Voiko pomosta sanoa julkisesti esimerkiksi: "Aivan möllö mies!" Tämä ei tietenkään koske Paateroa, mutta noin yleisesti.


Emeritusprofessori ja vanhempi vihainen mies, Jyrki Virolainen, kertoi mielipiteensä bloginsa kommentoinneissa: "Paateron jatkaminen - kivireen vetäminen uskottavuuttaan menettävän poliisin johdossa - on toki erinomainen asia, koska monia mehukkaita blogijuttuja Paateron toilauksista on vielä tiedossa ja edessäpäin!"


Mielikuvat ovat tärkeitä, niiden avulla hahmotamme maailmaa. Suuresti kunnioittamani  Päivi Räsäsen arvo suorastaan lässähti mielessäni. Koko hommalta lähtee pohja, kun nyt häntä ajattelen nahka-asussa ruoska kädessä: "Saatanan syntinen, nyt piiskaan niin, että tunnet!" - Lisää kuitenkin heti perään: "Vitsi, vitsi, et sinä niin syntinen sittenkään, eiköhän vaan pusita!"

----

Lattianpesuvedeksi huonolaatuista ja läikkiä aiheuttavaa Koskenkorva-viinaa myydään yhä vähemmän. Altia Oyj:n pääjohtajalta poistettiin siksi kulkuavaimesta oikeudet. Pitäisikö seuraajan alkaa mainostaa hieman nuorekkaammin. Esim. Gadda-Koskenkorva olisi rehellisen tuntuista markkinointia, mutta herättäisi varmasti silti mielenkiintoa.Voisivatko esimerkiksi jotkut elinkautisvangit kehua mainoksissa juoman voimaannuttavaa vaikutusta, sillä luotaisiin vankkaa katu-uskottavuutta.

Omat polut

Siinä mielessä olen jäävi sanomaan Dave Lindholmista mitään, että olen digannut hänen juttujaan pikkupojasta saakka. Orfeuksen Musiikkia-levyä ja Isokynän Sirkusta en ole vuosien varrella väsynyt kuuntelemaan. Bluesoundsia pääsin katsomaan, kun vaihdoin broidin ajokorttiin valokuvani ja piirsin tussilla leiman päälle. Harjoittelin sitä pitkään, tuli täydellinen. Seitsemäntoista vuotiaana 23- vai 24-vuotiaan broidin papereilla, portsari sanoi:"sullahan on ikää jo runsaasti!" - En tiedä piruiliko, naamani oli luultavasti punainen.  





Uuden levyn "Ken elää, ken näkee, ken B", kappaleesta "Hoida puut" en osaa oikein mitään sanoa, sellainen rallatus. Hyvä ne puut on hoitaa ja unohtaa muut.Tämän päiväisessä Iltalehdessä naistoimittaja kyseli Lindholmin halukkuutta "Vain Elämää" konseptiin. Artistille on tullut ikää, hyvin kohteliain sanamuodoin kertoi, ettei aio osallistua ensi vuonna eikä seuraavanakaan. Muistan hänen joskus kertoneen, kun naistenlehtijulkisuus yritti saada hänestä otetta 70-luvun alkuvuosina. Toimittaja kysyi: "Mistäs sä oikeen haluisit jutella?" - Isokynä vastasi: "Menenks mä muka lavalle ja kysyn: mitäs mä oikeen soittaisin?"

Kovaa peliä Gothamissa

"Suomen paras Helsingin Sanomat"-kilpailussa voiton vei Helsingin Uutiset, toinen oli tamperelainen Aamulehti. Pronssia otti Turun Sanomat. Helsingin Sanomat kiri yllättäen neljänneksi, päihittäen nipun tasaveroisia kilpailijoitaan.

---

Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Merja Ailus ilmoitti, ettei eroa, vaikka Helsingin Sanomat kertoi menettäneensä luottamuksensa häneen. HS:n nokituksessa ei ollut epäröintiä: "Kylä lähtee!", kuin Kummelissa muinoin. 

Emme jää suremaan, mutta täytyy muistaa, että Merja on vain köyhä kepulainen, joka yrittää lapsilleen särvintä ja soppaluita hankkia. Hän on niin köyhä ja vähäosainen, ettei huomannut edes lapsilisien tuplamaksuja lainkaan. Tai ehkä hän ei vain muistanut lapsiensa lukumäärää. Merjan kannattaisi laittaa jääkaapin oveen lappu, josta sen voi tarkistaa, kauppalaskutkin pienenevät, kun ei osta liikaa kauraryynejä.

Merja ottaa vuoteensa ja käy, urheiluratti hänen täytyy kuitenkin jättää. Seuraajansakaan sitä tuskin huolii, pikku-Bemarin ratti tuskin sopii isoon Mersuun tai Audiin.

---

Anne Holmlund otti aikanaan isukin töihin, kun nuorempi Paatero oli erityisavustajanaan. Mikko Paatero on aivan varmasti loistava valinta poliisiylijohtajaksi, hänellä ei ole lainkaan ns. Ahmed Ahne-tautia, hän on läpeensä lojaali sisäasianministerin palvelija. Huhut tosin kertovat, että Paateron palatsi on Valtioneuvostoa hienompi.

Menikö Mikko tällä kertaa kuitenkin liian pitkälle? Helsingin Sanomien ensimmäisellä aukeamalla, hän julisti uskovansa ja toivovansa, että Helsingin huumepoliisi noudattaa määräyksiä. Sisäasiainministeri on tietysti profiloitunut uskovaiseksi, mutta silti: tuo on jo liioittelua!

Valvonta ei tietenkään Paaterolle kuulu, ei ylipääjohtaja sellaisia. Hänelle kuuluvat isot ja laajat asiakokonaisuudet sekä ylipääjohtaminen, eihän sitä poliisiylijohtajaksi muuten pääsiskään! Minun täytyy myöntää, etten kyllä ymmärtänyt tekstistä mitään, kun selosti omaa osuuttaan seurantalaitteiden hankinnassa. Paitsi tietysti ne mattivanhaset: "En muista!"

Luottamus Suomen poliisin toimintaan toki kasvaa jatkossa kohisten, kun heille asennetaan Trevocin valmistamat seurantalaitteet nilkkoihin.
Vieläkö Mikolla on Helsingin Sanomien luottamus, tuleva aika näyttää.

---

Loppuun raju kohu-uutinen: Niklas Herlin on ostanut Helsingin Sanomat! - R-kioskista Töölöstä, maksoi 2,80.

Frakkeja ja fläkkejä

Älypuhelimen Hesariin ei voi hätätilassa pyyhkiä. Paperilehteen pyyhkiminen tulee sekin kyseeseen vain erittäin suuressa hätätilassa, kuka haluaisi takapuolessaan lukevan "Siankyljys 10 €/kg", "Guggenheim" tai "Helsingin Sanomien vaikuttajaraati".
---

Käyrätorvi on yksi klassisen musiikin hienoimmista soittimista. Äkillisessä tarpeessa se nimittäin soveltuu  - muiden torvisoitinten tapaan - loistavasti sekä pienemmälle että suuremmalle hädälle. Tärkeää on kuitenkin olla jossain muualla kuin ensimmäisillä riveillä, silloin kun orkesteri alkaa soitannan.
---

Helsingin Musiikkitalon konserttisalissa on yleisölle 1704 istumapaikkaa, sinfoniaorkesterissa saattaa olla 100 soittajaa, konsertin kesto ehkä kaksi tuntia. Ihminen pieraisee jonkin tutkimuksen mukaan 13,6 kertaa vuorokaudessa. Jos hän ei ole tunnistanut sisäistä laktoosi intolerantikkoaan ja saanut asianmukaista hoitoa sairauteen, joka ei ole sairaus, määrä voi olla suorastaan järkyttävä. Pystyykö 1704 + 100 ihmistä pidättämään koko kaksituntisen, ei kai pieru sentään eväitä kenelläkään mukaansa ota? Onko järkevää kustantaa yhteisillä varoilla mahdollisesti tuhansia ja tuhansia pieruja, mikä niille tulee kappalehinnaksi?

---

Kummallisia perusteluita Guggenheimin rakentamisesta, missään en ole nähnyt käsiteltävän demokraattisesti kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä. Kuinka paljon rakennukseen rakennetaan vessoja, tilataanko riittävän laadukasta vessapaperia? Helposti tällaiset asiat unohdetaan keskustelusta, luotetaan arkkitehdin, insinöörien ja rakennusmiesten hoitavan riittävät asioimistilat, mutta voiko siihen luottaa? Kysyn vaan. 

Eikö ilmeisen loisteliaaseen rakennukseen voisi tilata erikoisvessapaperit, joissa olisi maalaustaiteen kuuluisimpia ja sykähdyttävimpiä teoksia? Ideaa voisi muutenkin soveltaa kansalaisten sivistämiseen, asiapaperit olisivat helppo ja kekseliäs tapa opettaa ihmisille esimerkiksi kansakunnan suurmiehiä.

---

Orkesterinjohtaja käyttää frakkia, se peittää mahdolliset vahingot. Sen hännyksiin en silti usko edes Esa-Pekka Salosen koskaan pyyhkineen. Mutta miksi ihmeessä Saska Saarikoski kantaa muistilehtiötä mukanaan?


---


Jotain muuta jossain muualla:

 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1383898825629

 http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2013/11/guggenheim-helsinki-42-korkeakulttuuri.html

 http://www.hs.fi/kulttuuri/Pienen+piirin+kontrolli+petti/a1384512025163?ref=hs-hitaat-e-8

Vuonna 2030

Ne asuvat viemäreissä, öisin ne tulevat maan päälle hankkimaan ruokaa. Ne ovat paenneet koloihin niitä metsästäviä partioita. Internetissä julkaistaan jatkuvasti kuvia uusista tuomituista ja annetaan ohjeita niiden tunnistamiseksi. Äidit varoittelevat niistä lapsiaan, viranomaiset ovat valmiina pikahälytyksiin, joita tulee alinomaa.  Ne ovat pahoja, kaikki sen tietävät. Sairaus tarttuu heidän katseestaan, heidän savupilveensä joutuvat vaipuvat maahan eivätkä enää koskaan nouse. Viralliset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo pelkkä heidän näkemisensä saattaa aiheuttaa erittäin vakavia terveydellisiä seurauksia. Edistyksellisimmät vaativat jyrkkiä toimenpiteitä, haluavat samaa, kuin käytäntö jo Ameriikoissa kuuluu olevan: jokamiehen oikeutta ampua itse teosta tavattu savuttajarikollinen. 
---
 
Kiinni saatuja ja tuomittuja mädättäjiä ja 
sairaalloisia tupakkarikollisia.