keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kovaa peliä Gothamissa



"Suomen paras Helsingin Sanomat"-kilpailussa voiton vei Helsingin Uutiset, toinen oli tamperelainen Aamulehti. Pronssia otti Turun Sanomat. Helsingin Sanomat kiri yllättäen neljänneksi, päihittäen nipun tasaveroisia kilpailijoitaan.

---

Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Merja Ailus ilmoitti, ettei eroa, vaikka Helsingin Sanomat kertoi menettäneensä luottamuksensa häneen. HS:n nokituksessa ei ollut epäröintiä: "Kylä lähtee!", kuin Kummelissa muinoin. 

Emme jää suremaan, mutta täytyy muistaa, että Merja on vain köyhä kepulainen, joka yrittää lapsilleen särvintä ja soppaluita hankkia. Hän on niin köyhä ja vähäosainen, ettei huomannut edes lapsilisien tuplamaksuja lainkaan. Tai ehkä hän ei vain muistanut lapsiensa lukumäärää. Merjan kannattaisi laittaa jääkaapin oveen lappu, josta sen voi tarkistaa, kauppalaskutkin pienenevät, kun ei osta liikaa kauraryynejä.

Merja ottaa vuoteensa ja käy, urheiluratti hänen täytyy kuitenkin jättää. Seuraajansakaan sitä tuskin huolii, pikku-Bemarin ratti tuskin sopii isoon Mersuun tai Audiin.

---

Anne Holmlund otti aikanaan isukin töihin, kun nuorempi Paatero oli erityisavustajanaan. Mikko Paatero on aivan varmasti loistava valinta poliisiylijohtajaksi, hänellä ei ole lainkaan ns. Ahmed Ahne-tautia, hän on läpeensä lojaali sisäasianministerin palvelija. Huhut tosin kertovat, että Paateron palatsi on Valtioneuvostoa hienompi.

Menikö Mikko tällä kertaa kuitenkin liian pitkälle? Helsingin Sanomien ensimmäisellä aukeamalla, hän julisti uskovansa ja toivovansa, että Helsingin huumepoliisi noudattaa määräyksiä. Sisäasiainministeri on tietysti profiloitunut uskovaiseksi, mutta silti: tuo on jo liioittelua!



Valvonta ei tietenkään Paaterolle kuulu, ei ylipääjohtaja sellaisia. Hänelle kuuluvat isot ja laajat asiakokonaisuudet sekä ylipääjohtaminen, eihän sitä poliisiylijohtajaksi muuten pääsiskään! Minun täytyy myöntää, etten kyllä ymmärtänyt tekstistä mitään, kun selosti omaa osuuttaan seurantalaitteiden hankinnassa. Paitsi tietysti ne mattivanhaset: "En muista!"

Luottamus Suomen poliisin toimintaan toki kasvaa jatkossa kohisten, kun heille asennetaan Trevocin valmistamat seurantalaitteet nilkkoihin.
Vieläkö Mikolla on Helsingin Sanomien luottamus, tuleva aika näyttää.

---

Loppuun raju kohu-uutinen: Niklas Herlin on ostanut Helsingin Sanomat! - R-kioskista Töölöstä, maksoi 2,80.

19 kommenttia:

  1. Kiitos, Pastori, muista sinäkin blogiasi päivitellä!

    VastaaPoista
  2. Tämä oli minustakin loistava irvailu, ei mennyt yli mutta läväytti mukavasti.

    VastaaPoista
  3. Taipumukseni yli menemiseen, voittaa vain haluni mennä riman alta.

    VastaaPoista
  4. Eihän tälläiset iltapäivälehtien uutispäivät voi olla kuin pahkasikaa. Ailus selitti bemariheittoaan: "Se oli sarkasmia"

    Eikös sarkasmi kuulunut persuille? Vaihtuuko asunnon, työpaikan, auton lisäksi vielä puolue? Sitten lillukanvarsiin, autoon. Että herättää huomiota, ei voi viedä tyttäriään sillä ratsastamaan. No voi voi, avobemarinhan on tarkoituskin herättää huomiota. Nyt sitä huomiota autolle tulee.

    Paatero on niin patologinen tapaus, että hänen oikea paikka olisi patologianlaitoksen leikkauspyödällä.

    VastaaPoista
  5. Mutta kolumnisti Vasalan mukaan Ailuksen euro on silti 27 senttiä ja hän kyllä asian myös uskottavasti kirjoituksessaan perustelee: http://www.kainuunsanomat.fi/Kolumnit/1194854277491/artikkeli/ailuksen+euro+on+27+senttia.html

    VastaaPoista
  6. Interneetin ihmmellinen yhteystoiminta vei laajan, seikkaperäisen ja fiksun vastauskommenttini, joten tyydyn vain ihmettelemään, että onkohan Ailus hieman heikkolahjainen, kun kepulaisena ja vielä oikeustieteen kandidaattina ei enempää ole pystynyt kähmimään?

    Vielä ihmettelen, että mitä helkkaria viittäkymmentä lähestyvä paksu nainen tekee urheiluratilla autossa, luuleeko se, että semmoinen nuorentaa? - Nuorentaa se, tuommoisia arvostavat kaksitoistavuotiaat.

    Mutta, kuten sanottua, kyllä se mukavaa olisi, jos Hesarin toimittajat keskittyisivät muuhun kuin kirppuihin takapuolissaan.

    VastaaPoista
  7. Kainuunsanomiin ei pääse töihin, ellei kuulu Keskustan toimittaja yhdistykseen. Täten sen paperin sanoma on tässä yhteydessä ihan tyhjän kanssa.

    VastaaPoista
  8. Jonkun verran kepulaista puhtaaksi pesun pyrkimystä ja retoriikkaa Vasalan kirjoituksesta saattaa aavistella. Sellaista "ite oot!" puolustautumista, jolla on heidän parissaan pitkät perinteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sillä lähetin tuon viittauksen Vasalan kirjoitukseen, koska kovin yhteen suuntaan tuulee kaikilla muilla. Pidän siitä, että katsotaan pyritään katsomaan myös sermien taakse jos vain suinkin mahdollista.

      Itselleni on nykyään se ja sama onko kepulaisia vai mitä ja missä. Persiilleen menee kaikkien johdolla joka tapauksessa.

      Poista
  9. Tuosta Sampan heitosta, ettei KS:iin pääse töihin jollei ole tietyllä tavalla suuntautnut kepulaisuuteen, rupesin miettimään, kuinka paljon poliittinen sitoutuneisuus tai sitoutumattomuus tosissaan vaikuttaa lehtitaloissa kun raha on suurelta osin syrjäyttänyt "oikean" politiikanteon muutenkin?

    KS on markkinatalousvetoisen Alma Median tuloksentekokonseptissa jonkinlainen tekijä edelleen (2012 lukijamäärä 54 000 ja levikki 17 688) ja maakunnallista omistustaustaa sillä ei enää juuri ole joten jäsenkirjapolitiikka on toimittajien tai muun henkilökunnan valintakriteereissä marginaalikysymys. Nykyinen päätoimittaja Markus Pirttijoki on Södertäljessä 1975 syntynyt ja ollut aiemmin töissä mm. Kauppalehdessä ja MTV 3:ssa eikä hänellä tiettävästi ole poliittista taustaa, ei edes RKP:ssa.

    Jonkun verran nykyisenä paikallisena luen ko. lehteä vaikka Hs on mulle edelleen se tärkein, joten kyllä lehden "ilmapiirin" vaistoaa ja minusta se ei suinkaan ole ollenkaan poliittisesti valikoiva. Voi olla, että nyt se nuoremman päätoimitajan myötä myös petoasioissa ottaa puolueettomamman kannan jossa selvästi on ollut riista- ja porotalouden ihmiset sanelemassa kuinka niistä uutisoidaan (malliin Maaseudun Tulevaisuus jossa tökerön puolueellinen linja ko. asiassa jatkuu, mutta sen tietenkin ymmärtää, koska intressit ovat johtajasta lahokantojen potkijoihin saakka oltava yhteneväinen).

    Hesaria, Suomen oloissa isoa julkaisua kyllä kannattaa räpsiä kyljille kuin vierasta sikaa, mutta kyllä minä sieltä paljon mieltäni tyydyttävää uutisointia löydän. Mieluummin luen sitä kuin näitä ilta-aamulehtiä kumpaakaan (joihin en pitkällä tikullakaan koske jos saan tunnustaa avoimesti).

    VastaaPoista
  10. Hesarin luen useamman kerran viikossa, junaan ostan usein, sillä saa täytettyä 41 minuttia. Joskus luen sen muualla ilmaiseksi. Hesari on lehtenä maamme oloihin liian iso, tekisi mieli herjata, että ainoa sanomalehti. Valta omistaa sen, se on läheisissä tekemisissä vallan kanssa ja sen oma valta on suuri. Toimituksellista riippumattomuutta aina vannotaan, mutta vannovat liian kovalla äänellä, aukotonta se ei ole eikä edes voi olla. Erilaisia klikkejä Hesarissa lienee turhan paljon, valistamalla paskaa valistavat ärsyttävät. Iltapäivälehdissä on toisinaan lukemisen arvoisia juttuja, ei joka numerossa. Paperilehdet ovat eri asia kuin netissä ilmaisena olevat nuorison pölhösivut.

    Paikallislehdistä suuri osa on sulautunut yhteen naapurikuntien paikallislehtien kanssa, tuloksena tuotos, joka ei kiinosta ketään, kun paikallisuutiset ovat suurelta osin naapurikunnista, joiden asioita ei tunne ja jotka eivät tunnut läheisiltä. Hyvinkään Sanomia ei vuosiin ole ollut olemassa, nykyisen Aamupostin lukemisen olen lopettanut.

    Puoluepolitiikkaan olen aikaa sitten enimmältään kyllästynyt, mikään puolueista ei osu minulle, joskin useimpien agendassa on jotain minua miellyttävää. Päätöksentekokoneisto on sellainen, että lopputulos saattaa olla yllätys kaikille, yleensä vesittynyt päätös ei miellytä ketään. Suurin osa niistäkin poliitikoista, jotka alussa tuntevat kutsumusta yhteisten asioiden hoitoon, turhautuvat kun käytännössä muutama ihminen sanelee edsukunnassa(kin) koko paletin. Turhautuneet poliitikot liittyvät muiden, niiden etujen kahmijoiden joukkoon: "miten voin henkilökohtaisesti tästä hyötyä!"

    Viaton ei ole yksikään puolue, mutta kaikkein pahimpana pidän edelleen kepua. Tavarat on hyvä kiinnittää tukevalla kepukettingillä kiinni, kyllä ne muuten lähtevät.

    VastaaPoista
  11. Ailus ei varmaan ole kaikkein pahimmasta päästä, mutta riittävän härski esimerkki. Ei se huono ole, että etujen kahmijoita pidetään hieman varpaillaan. Ainakin siinä on heille lisävaivaa, kun entistä tiukemmin joutuvat suurimmat sikailunsa salaamaan.

    Ailus valittiin tehtäviinsä vain etuja itselleen hankkimaan. Jos kyse tehtävässä olisi jostain muusta, miksei lukuisia kokeneempia, osaavampia ja koulutetumpia, jotka hakivat paikkaa, valittu? Kyseinen virka on kepun mandaatti. Päätöstä valinnasta ei tehnyt kepu, kyse oli puolueiden isonjaon yhdestä virasta. Tämä maa sairastaa pahasti, mutta se on laillista, koska puolueet ovat niin päättäneet.

    VastaaPoista
  12. Vähän sellaista hehheh-osastoa on Kouvolan sanomien pääkirjoitus, jossa jälleen kerran vaaditaan osaamisen nousemista yli puoluetaustan. Ei tule tapahtumaan, kyllä kirjoittajakin sen varmaan tietää.

    VastaaPoista
  13. Kappas vaan, tänään Päivi Räsänen ärhentelee ja netin iltasanomat povaa jo Paaterolle lähtöä.

    VastaaPoista
  14. Kenkää Paaterolle tuli. Saa viikonlopun yli miettiä eroaako itse vai ottaako kovemmin köniin.

    On tässä meillä ylipääjohtajat. Molemmat sysäävät virheensä alaistensa syiksi.

    VastaaPoista
  15. Joutaisi samalla koko poliisihallitus. Juuri luen uutisesta miten suuria saavutuksia se on saanut aikaan:

    Rahapelaamista valvovassa Poliisihallituksessa ollaan hyvin tietoisia ulkomaisten nettipelien yhä laajenevasta markkinoinnista Suomessa. Sen suitsimiseksi on tehty paljon, mutta toiminta rehottaa yhä.

    - Lokakuussa 2010 saimme sentään peliyhtiöiden näkyvän mediamainonnan lopetetuksi, sanoo Jouni Laiho.


    Juu. On tosiaan kadonnut kokonaan peliyhtiöiden mediamainonta.



    VastaaPoista
  16. Jokseenkin käsittämätön Paateron luomus tuo poliisihallitus, jota leikkisästi Paateron palatsiksi kutsutaan. Ei Päivi Räsänen tyhmä ole, jonkun on nyt kannettava vastuuta ja hän itse ei se halua olla.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)