sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Frakkeja ja fläkkejä




Älypuhelimen Hesariin ei voi hätätilassa pyyhkiä. Paperilehteen pyyhkiminen tulee sekin kyseeseen vain erittäin suuressa hätätilassa, kuka haluaisi takapuolessaan lukevan "Siankyljys 10 €/kg", "Guggenheim" tai "Helsingin Sanomien vaikuttajaraati".
---

Käyrätorvi on yksi klassisen musiikin hienoimmista soittimista. Äkillisessä tarpeessa se nimittäin soveltuu  - muiden torvisoitinten tapaan - loistavasti sekä pienemmälle että suuremmalle hädälle. Tärkeää on kuitenkin olla jossain muualla kuin ensimmäisillä riveillä, silloin kun orkesteri alkaa soitannan.
---

Helsingin Musiikkitalon konserttisalissa on yleisölle 1704 istumapaikkaa, sinfoniaorkesterissa saattaa olla 100 soittajaa, konsertin kesto ehkä kaksi tuntia. Ihminen pieraisee jonkin tutkimuksen mukaan 13,6 kertaa vuorokaudessa. Jos hän ei ole tunnistanut sisäistä laktoosi intolerantikkoaan ja saanut asianmukaista hoitoa sairauteen, joka ei ole sairaus, määrä voi olla suorastaan järkyttävä. Pystyykö 1704 + 100 ihmistä pidättämään koko kaksituntisen, ei kai pieru sentään eväitä kenelläkään mukaansa ota? Onko järkevää kustantaa yhteisillä varoilla mahdollisesti tuhansia ja tuhansia pieruja, mikä niille tulee kappalehinnaksi?

---

Kummallisia perusteluita Guggenheimin rakentamisesta, missään en ole nähnyt käsiteltävän demokraattisesti kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä. Kuinka paljon rakennukseen rakennetaan vessoja, tilataanko riittävän laadukasta vessapaperia? Helposti tällaiset asiat unohdetaan keskustelusta, luotetaan arkkitehdin, insinöörien ja rakennusmiesten hoitavan riittävät asioimistilat, mutta voiko siihen luottaa? Kysyn vaan. 

Eikö ilmeisen loisteliaaseen rakennukseen voisi tilata erikoisvessapaperit, joissa olisi maalaustaiteen kuuluisimpia ja sykähdyttävimpiä teoksia? Ideaa voisi muutenkin soveltaa kansalaisten sivistämiseen, asiapaperit olisivat helppo ja kekseliäs tapa opettaa ihmisille esimerkiksi kansakunnan suurmiehiä.

---

Orkesterinjohtaja käyttää frakkia, se peittää mahdolliset vahingot. Sen hännyksiin en silti usko edes Esa-Pekka Salosen koskaan pyyhkineen. Mutta miksi ihmeessä Saska Saarikoski kantaa muistilehtiötä mukanaan?


---


Jotain muuta jossain muualla:

 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1383898825629

 http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2013/11/guggenheim-helsinki-42-korkeakulttuuri.html

 http://www.hs.fi/kulttuuri/Pienen+piirin+kontrolli+petti/a1384512025163?ref=hs-hitaat-e-8


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)