Eli eli Eliel Saarinen

Kävin monien vuosien jälkeen Elielissä, Helsingin rautatieaseman kahvilassa. - Kalliit hinnat, asiakkaina tympiintyneen näköisiä amerikkalaisia vanhoja ihmisiä.

Nuorena kävin kahvilassa lähes aina Helsingissä poiketessani, halusin nähdä Eero Järnefeltin Kolin. Sen vaikuttavuus syntyi isosta koosta ja ihmeellisistä isoista läiskistä joista se on tehty, silti maisema vaikuttaa luonnolliselta.

Vuonna -82 kävin Elielissä ensimmäisellä lomalla Upinniemestä, kahden viikon rymyämisen jälkeen valtava vapaudenriemu. Pullon Lapin kultaa sai, kun osti samalla syötävää. Karjalanpiirakan tilasin, se taisi jäädä syömättä, koska se on helevetin pahaa ja kiertää vatsassa.

Kaisa Blomstedtin ufo-myyntitiski oli minulle uusi, en sano siitä mitään. Muuta kuin: Jaa jaa, vai niin. Aijjaa, vai niin. En ottanut kuvaa puhelimellani, tästä sellainen löytyy.

Jumprahuitti! - Sanon mä!

Viime päivinä olen lähes tauotta hyppinyt tasajalkaa, naamani on tummanpunainen ja verenpaineeni koholla. Koiraa potkaisen aina silloin tällöin, tai ainakin potkaisisin jos minulla olisi sellainen. Kiroilen ja äyskin, naapurin pikkulapselle irvistin, rumilus alkoi itkemään ja juoksi äitinsä luokse.

Ottaa pannuun äärettömästi - miksi pyhiä arvoja halvennetaan, miksi oi miksi? Herra Jumala, Pyhä Kaikkivaltias, miksi oi miksi oi miksi?

Minusta Facebookia ei saisi rienata.

Mihin tämä maailma on menossa, seuraavaksi alkavat kai prinsessa Ruususesta, pääosassa ihana Tuula Usva, tai peräti Matti Kassilan Palmu-elokuvista irvailemaan!

Joka vanhoja muistelee, on vanha ja tajunnanvirtaa päästelee

Koulut kuuluvat alkavan tai alkaneen.

Harmi, etten aikoinaan opiskellut opettajaksi, luulen että se olisi sopinut minulle. Etenkin nyt kun kurinpitoa vaativat voimistettavan.


Älkääs ny ja olkaas ny  ja lopeta heti nenän kaivuu sinä isopäinen lapsi - ja sinä harvinaisen ruma siellä takapenkissä, koeta nyt vähän kuunnella opetusta. Kannattaa olla kiltisti ja pukertaa ainakin viisitoista vuotta, että pääsee edes työttömäksi! - Jos siitä vielä vähän jaksaa pinnistää ja itseään vaivata, pääsee pätkätöihin ravintola-alalle tai yliopistoon. Sitten alkaa tietysti se elämänmittainen opiskelu, sellainen missä merkonomi laitetaan puuseppäkouluun ja tohtorista tehdään variksen pelätti Mutikaisen perunapellolle.
---
Toista se oli seiskeetluvun alussa. Neljätoistavuotias broidini vastusti opetussuunnitelmaa maagisilla taikasanoilla: "Haista vittu!" - Mäntti, iso ja lihava äijänjässikkä, löi välittömästi leuankärkeen, broidi putosi ja opetussuunnitelma oli hyväksytty.
---

Minäkin olin rebel without a cause, lauloimme keskenämme uskontotunnilla opittua laulua sanoilla: ... "sillä taivaassa tarjoillaan lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat..."

Niin se vain maailma muuttuu, nykyään tarjoilevat aikuisille taivaalla: "Dinner in the sky" -Nöttköttiä nosturin nokassa. Sellaisesta joutuu mitä ilmeisimmin maksamaan. - Kehitys kehittyy, vielä en kuitenkaan usko tulevaisuuden "kakka in the sky" elämyksiin.

--

Ai niin, meinasi unohtua.

Euroopanmestari vuodelta e.a.a., Juha "Julmahuvi" Väätäinen, kertoi jossain, että hänen pitäisi valmentaa, niin tulosta syntyisi. - Juha. Olympiajoukkueessamme oli jopa maailmanmestareita, euroopanmestareita useampiakin. Vai tarkoititko mahdollisesti henkistä valmennusta? - Sitä, kuinka selvitä elämässä eteenpäin sen jälkeen kun lönköttelee maaliin ylivoimaisena viimeisenä, kuten sinä teit olympialaisissa vuonna 1972.

Tervetuloa työelämään

Tervetuloa vaan lomasta levänneinä töihin te kaikki raskaantyön raatajat, olemme kovasti odotelleet teitä. (hehheh) Aijai kun on mukava nähdä miten tarmokkaan näköisiä olette, Kalellakin niin naama punoittaa tarmosta käydä yhteisen etumme puolesta taistelemaan ja kaleeria soutamaan (hehheh).

Nyt kun lähes kaikki ovat jo koolla, olen päättänyt järjestää teille sellaisen loivan laskeutumisen työelämään, yhteistoimintajärjestelyt otamme esiin vasta ensi viikolla. Loman aikana olemme vähän uusineet organisaatiotamme, mutta kuten sanottua, siihen palaamme ensi viikolla.

Näin aamupäivällä saatte tutustua uuteen projektiimme, vanhojen arkistohyllyjen perkaukseen - mitään kiirettä asialla tosin ei ole, riittää kun ruokatuntiin mennessä alkaa näyttämään valmiilta. Iltapäivällä osallistumme sitten kaikki yrityskouluttaja Jean Valjeanin luennoille. Toivon että otatte onkeenne ja olette sen jälkeen uudistuneen freesejä kohtaamaan uusia eteentulevia haasteita. Vaikka tarmokkailtahan te jo nyt näytätte! (hehheh)

Ai niin - kahvihuone on remontissa, sitä ei valitettavasti voi vielä pariin viikkoon käyttää. Vielä kerran tervetuloa takaisin virkistävältä lomaltanne!

0+1+2=59.

Tervetuloa viimeisen kerran tänne aurinkoiseen mutta sateiseen Lontooseen, jossa nämä uudelleen perustetut antiikin jalot kisat ovat päättymässä.

Niin vain saapui maaliin pieni mutta sisukas Suomi, suuremmoisesti viidentenäkymmenentenäyhdeksäntenä! - Kauas taaksemme jäivät sellaiset suuret urheilumaat, kuten reilun miljoonan asukkaan Viro, joka sai yhden pronssimitalin vähemmän, - ja Qatar ja Moldova, jotka saivat kaksi pronssia,mutta tuo kirkkaana loistava hopea niiltä jäi uupumaan. Kuwaitin, Tadzikistanin, Bahrainin ja Afganistanin suorastaan murskasimme, heille jäi kisoista käteen vain yksi pronssinen mitali. (hehheh.. krhm!)


Kyyneleet valuvat poskillani ja ääneni takeltelee, kun nuo olympolaiset sankarit kirjoittivat jälleen kerran uuden luvun siihen historiaan, johon aikaisemmin ovat sen kultaisin kirjaimin kirjattuina tehneet sellaiset urheiljat kuin Hannes Kolehmainen, Ville Ritola, Paavo Nurmi, Lasse Virén ja lukemattomat muut. 

Surffipurjehduksesta saimme kirkkaan, kunniakkaan hopijan - tuosta lajista, josta olympiakomitea totesi: "ei koskaan enää!"

Lehtisen kolhoosi otti ansaitun pronssisen mitalin, kun viekkauella ja vääryyellä tai ainakin kohtalon julmalla tyrkkäyksellä hävisivät finaalipaikan.

Ruuskanen sai kepin lentämään lähes melkein Arto Härkösmaisella onnenkantamoisella, ensimmäiset "en ihan voittanu!" lausunnot olemme jo kuulleet, tästä on hyvä jatkaa.

Päätän selostukseni täältä Holmenkol...Lontoon olympialaisista tähän, laittakaahan kaffepannat kuumiksi ja täytekakut naamariin siellä kotosuomessa... pojat pistäkää porilaisten marssi soimaan!
---
Onks mikki nyt varmasti kiinni? - Älä perkele kaikkea juo, anna se pullo tänne. Kaks viikkoa tätä on kestetty, nyt lähetään Sohoon huoriin ja ryyppäämään. Lähetetään sieltä Suomiselle kikkelikortti, laitetaan nupit turvoksiin ja morkoonit soimaan... 

Paikallislehti

OIKAISU:

Askaisten A-sikalan asiainhoitajaksi on valittu A.Sikanen Asikkalasta, eikä Aasikainen Sikalasta, kuten aiemmin väitimme. Pahoittelemme.

OIKAISUN OIKAISU:

Pahoittelimme, ettei Aasikaista Sikalasta valittu Askaisten A-sikalan asiainhoitajaksi, vaan A. Sikanen Asikkalasta. Haluamme korjata tilanteen ja pahoittelemme tapahtunutta.

OIKAISUN OIKAISUN OIKAISU:

Pahoittelemme, että pahoittelimme uudelleen A. Sikasen valintaa Askaisten A-sikalan asiainhoitajaksi, Sikalasta kotoisin olevan Aasikaisen sijaan, sen sijaan että olisimme pahoitelleet pahoittelujamme valinnasta.

TIEDOTE:

A. Siikanen Siikajoelta on tehnyt valituksen A.Sikasen valinnasta Askaisten A-sikalan asiainhoitajaksi hänen sijastaan. Siikanen perustelee valitustaan sikamaisella muotovirheellä.

PERUUTUS:

Aasialainen sikalakonserni A.Sian ostaa Askaisilta A-sikalan koko liiketoiminnan sikaloineen, eikä asiainhoitajan virkaa, johon aiemmin valittiin A.Sikanen Asikkalasta, täytetä. Siikajokelaisen A.Siikasen valitusta ja perustelujaan sikamaisesta muotovirheestä, ei siten myöskään huomioida.

Hiljentyminen alkavalle viikonlopulle

Syksyyn pikuhiljaa kääntyvän kesäisen viikonlopun hiljentymiseen sopii hyvin tämä vieraskynän, veljeni, maallikkosaarnaaja Reinhold Riemun, kirjoittama hartaus
------

Nyt kun pyhät pian pukkaavat viikonlopun muodossa hyökyinä päällemme, on meillä täysi syy hiljentyä sanan kuuloon, kuitenkin sieluakirvoittelevassa, melodian kultakuorisessa kääreessä eteemme katettuna.

Tämänkertaisen hengellisen syvänautinnon aulista tarjoilijaa ei liene tarvetta sen erityisemmin esitellä. Aija Roivas-Merisalohan kun on meille kaikille laatutaiteen ystäville niin läheinen ja rakas hahmo. Mehän emme oikein edes kykene kuvittelemaan henkistä elämää, ilman hänen korkeuksissa liihoittelevan väkevän sielulintusensa niin paljon kaiuttavaa läsnäoloa.

Seuraavan mestariteoksen "Tunnen sinut lähelläin" puhutteleva voima perustuu varmasti sieluviihdetaiteilijan omakohtaisiin syväsukelluksiin läpi nykyajan saatanallisen kiirastulen. Jos melodian käsittelyssä on selvästi kuultavissa sibeliaaninen jylhyys, ei sanojenkaan voima ole yhtään sen vähäpätöisempi.

Aija Roivas-Merisalo todellakin tietää ja tuntee, mistä hän puhuu. Hänhän on viime aikoina joutunut kokemaan aivan vastaavan, kuin alkuseurakunnan kristityt astellessaan pakanallisen Colosseumin kaukaloon ja edelleen osaksi jalopeurain ruoansulatusjärjestelmää.

Hänen nauttimansa kärsimysten maljasta antaa luotettavan todistuksen oikeustieteen parissa pitkän päivätyön tehneen Jyrki Virolaisen viimehuhtikuiset sanat: "Aija Merisalo on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista 3 vuoden vankeusrangaistukseen."

Ennen kohoamistamme korkeuksiin tahdon siteerata pienenä maistiaisena tulevasta juuri sitä laulun kohtaa, joka on minulle henkilökohtaisesti rakkain. Vilpittömin mielin voin todeta sen puhutelleen minua niin voimakkaasti, ja niin monet kerrat:

"Ehkä joskus silloin mä tunnustan, kuinka pieni ihminen olen vain.

Kun mä kiusauksissa kompastun, ja niin helposti masennun.

...Näet minun sisimpäin, ja tiedät heikko oon."

Ja nyt arvoisa Suomen luomakunta - Hiljentykäämme ja virittäkäämme sielumme oikealle, Herralle otolliselle taajuudelle!

Jos edellinen esitys ei saanut teitä heittäytymään lattialle rukoilemaan, anomaan armoa ja täydellistä vapautusta tästä murheenlaaksosta, niin ei syytä huoleen. Sillä tänään pitää hengellistä makeaa mahan täydeltä riittämän.

Aija Roivas-Merisalo: Tämä kaipaus

 Tämän illan viimeisenä mestariteoksena valutetaan kuuloaistimiimme takuuvarmalla pyhällä otteella nuoremmankin kristikansan kestosuosikki "Tintti lensi taivaaseen"

Aija Toivas Merisalo: Tintti Lensi Taivaaseen