maanantai 30. maaliskuuta 2015

Happamaks ja sairaaks



Virpomisperinteestä kävi jälleen ilmi, että vanhemmat ihmiset ovat muuttuneet entistä kamalemmiksi. Lehdissä oli runsaasti juttuja, joissa päivittelivät sitä, kuinka pojat ilmestyvät ovelle ilman mitään rekvisiittaa ja jättävät ne umpipölhöt ja vähämieliset lorut löpisemättä. "An rahaa!"- Karkkia kuuluvat vanhat, ajasta pudonneet kärttynaamat, heille rahan sijasta tarjonneen, kas kun ei perunoita tai lanttuja. 

"Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks", voi perkele, etten paremmin sano!

Aina se sivusta seurannut poikajoukko on huomannut tyttöjen ansaitsevan kadehdittavan paljon ja lähtenyt improvisaatiopohjalta rääppiäisiin.

"Yhä kamalemmaks on mennyt", kärttynaamat toistelivat lehdissä. Sanonta tuo mieleen sen vakaan poliisimiehen, joka harva se vuosi lausuu naama vakavana televisiossa, kuinka viime aikoina kaupungilla hilluvat humalaiset lapsukaiset ovat olleet entistäkin nuorempia. - Tänä päivänä heidän täytyy olla sellaisia paria vuotta ennen hedelmöitystä ikäluokkaa.

---

Ulkomail...eikö kotimaasta: Saksan rautakansleri Angela Merkel on saapunut Suomeen tervehtimään presidenttiä ja pääministeriä. Vastoin huhupuheita, hänen lentokoneensa ei tulomatkalla ollut törmätä Kaukapään tehtaiden piippuun.

---

(Kuvituskuvassa talvimaisema, kappale kauneinta Suomea.)

2 kommenttia:

  1. Pari vuotta sitten tämän kärttynaaman ovikelloa pimpotti kaksi kymmenvuotiasta nuorta miestä, ojan reunalta kiskaistut pajunoksat käsissään: "Virvon varvon anna rahhaa."

    Viime nuutipukinpäivänä oven takana oli taloyhtiön äänekkäin kakara, joka kysyi että saako nuutipukki laulaa. - No mitä sää laulaisit? - Emmää tiärä. Annoin sille piparminttusauvoja leegion.

    VastaaPoista
  2. Minä kärttynaama en edes avaa ovea. Eipä ovikello tällä kertaa kyllä tainnut soidakaan.

    Eikö ne voisi välillä lausua jotain muuta, jos vaikka jonkun iskelmätekstin tai nykyrunon?

    Sarasvuokin näkyi jossain pukeutumatta jättäneitä trulleja paheksuvan. Hän sen kyllä tietää, ikänsä virponut ja varponut, eikä millään suklaamunapalkalla.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)