tiistai 25. elokuuta 2015

Sama vanha tunne


Freddie, you were always ready.


13 kommenttia:

  1. Onko Marstiokin erehtynyt tähän? Hieno esitys..

    VastaaPoista
  2. Jännä vähän "takapotkunen" komppi tässä!

    VastaaPoista
  3. Vesa Enne - joka oli hyvä laulaja mutta rumpalina vielä parempi - joutui keikkamuusikkona soittamaan paljon tangoja, tanssilavoja kun kiersivät. Tangon komppi on rumpalille yhtä inspiroivaa kuin nielaisisi kolme unitablettia. Mutta, hitsi, Vesa veti sen pääiskun aina ikäänkuin murto-osan verran myöhässä, takapotkuna; se oli jotain vähän samaa kuin Eikka Grönin fraseeraus. Tangoihin pulpahti pilkahdus jatsia! Oli upeeta.

    Ps. Viimeksi hän soitti Erkki Liikasen bändissä. Monet vuodet. Ekihän oli kans hirmu hyvä rumpali, jatzzrumpali alunperin, ja hyvä laulaja. Joskus ne kiisteli kumpi saa soittaa rumpuja, no, soittivat vuoron perään. Ja lauloivat. - Ave Maria heidän duettonaan on yks mun populäärimusiikin upeimpia kuuntelukokemuksiani... kaksiäänisesti vetivät sen. Sen muistan. (ikuisesti muistan sen!)

    VastaaPoista
  4. Musiikin teoriassa olen huono. Takapotkun voi kai käsittää rock- tai aikaisemman rhytm´ and bluesin vaikutteeksi. Kyllä sitä myös Chicago-bluesissa, jota kai tuokin kappale edustaa, esiintyy. Getting Ready levy näyttää olevan vuodelta 1971, siis se ilmestyi vain viitisen´vuotta ennen Kingin kuolemaa 42-vuotiaana. (kuten se yksi Tupelon laulaja, jonka nimi ei nyt tule mieleen)

    Vesa Enteeseen en osaa mitään lisätä. Huomasin, ettei kukaan ole edes Wikipedia-sivua miehestä tehnyt, varmasti sellainen olisi paikallaan. Laulaako Enne Karman Hyvää Huomenta Suomen?

    VastaaPoista
  5. https://www.youtube.com/watch?v=GkOf9LdniO8

    Tuossa koko pumppu. Timo on tämän Jonnan isä (Tervomaa). Vesalta on vähän, tai ei oikeastaan yhtään, kunnollista äänitettä. Hyvä laulaja oli. Mutta... Ei hänestä (aikuisena) iskelmätähteä voitu tehdä kun oli niin pienikokoinen, todella pieni. Siitä hän myös kärsi, todella.


    VastaaPoista
  6. Tässä Enteen laulamassa Lucillessa on jotain ongelmaa sovituksen kanssa, kuulostaa kököltä. Eteen miksattu kitararytmi on jäykkä ja läpitunkeva.Laulajan äänestä sitä vastoin kuulee, että hänessä olisi aineksia menestykseen.Parempi kuin Kirka.

    VastaaPoista
  7. Vesalla oli "herkkä" ääni. Vähän "naisellinen", vähän nasaali. Musikaalinen oli päästä munaskuihin asti. Pienikokoinen oli, suri sitä usein, lohdutin häntä. (Tai en minä - nuorempi minä häntä olin - muulla lailla osannut lohduttaa kuin että juotiin olutta yhdessä. Maistui meille kummallekin. Ja tapahtumapaikkana oli Kultajyvä. Krouvi Forssan torin laidassa.)

    Ps. Voi vittu. On ihmisiä joista ei oo kuin hyvää muisteltavaa. Aika harvoja ovat. Vesa sellainen on.

    VastaaPoista
  8. Tämä että... kun oli heidän (= Karma yhtye) menestynein kipaleensa... niin. Että jos joku muukin kuin sinä ja minä tätä blogia lukee, niin kuunnelkaa

    https://www.youtube.com/watch?v=mqY79HMI2d4

    VastaaPoista
  9. Tuo "Taivaan pilvisen kun eessäni nään" etc. on roskamusiikkia. Mutta Vesan soolo siinäkin - mun mielestä - on upea. Jokainen tavu on laulettu nuotilleen! Hän oli lahjakas muusikko, niin lahjakas, että jos häntä vahingossa hipaisi, sai sähköiskun. (Eli tällin.)

    Timppa oli hyvä basisti kans. Se soitti ihan omia kuvioitaan, mutta aina kipaleen ehdoilla, ei siitä voinut sanoa että olisi sooloillut. Vaikka sooloilikin... sen mitä bassokitaralla voi sooloilla. Se soitti yleensä selkä yleisöön päin, raapi välillä persettään, se halusi keskittyä soittoon. Taitojensa puolesta olisi sopinut mihin tahansa bändiin, ainakin Hurriganeisiin, mutta se rupes juomaan liikaa viinaa. Lopulta se oli aina kännissä. Se sai potkut Karmasta. (Missähän lie nyt? En tiedä. Toivottavasti istuu keinutuolissa, potkii siihen vauhtia ja juo inkivääriteetä ja myhäilee ja lukee Aku Ankkaa. Vanha ukko.)

    VastaaPoista
  10. Ei tätä blogia kukaan muu lue, mutta mielelläni tuon taas kuuntelin. Se palauttaa mieleeni oman elämäni muistoja.

    Hienoja muisteluksia. Väki väistyy ja pidot huononevat.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)