Sama vanha tunne

Freddie, you were always ready.

Freddie is ready

Kun esimerkiksi Johnny Cash teki vankilakonsertteja, hän esiintyi isoissa halleissa ja tunnelma oli jee jee, aiku kiva. Kun yksi bluesin ehdottomasti suurimmista nimistä, Freddie King, esiintyi kuolinvuonnaan 1976 vankilassa, tilanne oli aivan toisenlainen. En minä ennen tällaista ole nähnyt: 

Kuninkaallista

Elvis oli kingi ja autuaita ovat raskautetut. Niin varmasti, ainakin Jorma Kääriäisestä. Elvis oli Ameriikan Jorma Kääriäinen.

Sitten on Kingeistä B.B. - Thrill is gone ja Everyday I have the blues, mutta mitä niiden jälkeen. Ihan hyvää viihdettä. Suurin ansio pitkäikäisyydessä.

Albert King on/oli  jo vähän raaempi, kova jätkä.

Mutta paras oli Freddie. Freddie söi ja joi hillittömästi, stressasi, ja kuoli siihen vain 42-vuotiaana. 

Ain´t nobody´s business. - Kenenkään en muista noin raakaa ja aitoa tunnetta esittäneen.

Itku meinaa tulla kun tätä kuuntelee; Mitä se kelleen kuuluu, jos menee huonosti tai muuten?  - Raakaa kitaraa, vahva lauluääni, molemmat silti herkkiä kuin enkelten laulu.


Iso ruma mies Texasista, Freddie King.