maanantai 18. elokuuta 2014

Kansallisurakoitsijat




Kansanedustajat alkavat pitkästyä pitkiin kesälomiinsa, eikä heitä voi siitä syyttää, säiden muututtua sellaiseksi, ettei golfia viitsi pelata joka päivä. Ahkeriksi tunnetuille valtiopäiväedustajille saattavat yhteensä 4,5 kuukauden vuotuiset "istuntotauot" muodostua pitkäveteisiksi, jos eivät satu varsinaiselta ammatiltaan olemaan esimerkiksi esiintyviä artisteja tai toimittajia. "Äitiii-i, mitä mä tekisii-in?"  Äidin paikalla saattaa tietysti olla puoliso. "Emmää-ä viäl tuu kotii-in, tääll on kaikki tutut ja hyvä menoo-o!"

Kokoomuksen eduskuntaryhmä matkusti pääkaupungista 60 kilometrin päässä olevaan maalaiskaupunkiin viettämään mukavaa turinatuokiota: "Mitäs olet viime aikoina puuhaillut?"

Jostain kummallisesta syystä kokoomuksen eduskuntaryhmän valtasi syvä huoli kansalaisten työpanoksesta. Eihän työntekijöiden nykyisestä lorvimisesta ja laiskottelusta mitään hyvää seuraa - rappiolle vielä menevät ja alkavat kuvitella suuria.  

Ryhmä antoi siis puheenjohtajansa suulla lausunnon, jonka mukaan on palattava 40-tuntiseen työviikkoon, työajan lyhennyksistä on luovuttava. Lomautuksista tai osa-aikaisuudesta kärsivien ei silti kannattane lausuntoa kovin paljoa juhlia, mitä ilmeisimmin kyseessä ei ollut kannanotto heidän tilanteisiinsa.

Eduskuntaryhmän lausunnon täytyy herättää suurta närää etenkin oman puolueen kannattajakunnassa. "Minä aion jatkossakin pudottaa golf-mailan käsistäni tasan kolmelta iltapäivällä, poikkeuksia nykyiseen työaikaan suostun tekemään vain keväisin Saariselällä. Siellä ei arvaa kesken lopettaa aamuvarhaisesta iloisesti alkanutta työpäivää."

Hyvän alibin ryhmä ryhmä lausunnostaan joka tapauksessa sai, lehdistä sen selvästi saattoi huomata: hihoja on kääritty ja töitä paiskittu.  Kesälomalla.

2 kommenttia:

  1. Sulla on näköjään blogin siivous käynnissä? Et kait vaan suunnittele kirjoittamisen lopettamista?

    VastaaPoista
  2. En suunnittele mitään, enkä ole tehnyt mitään. Blogger välillä vähän oikuttelee.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)