tiistai 18. helmikuuta 2014

Oholointia





Viimeisin rekisteröity uskonnollinen yhdistyksemme on Kalhun kansa. Sen riitteihin kuuluu hiihtäminen eriparia olevilla tai muuten luistamattomilla suksilla Sotshin laulumailla. Ryhmä kertoo, kannattajiensa uskovan lylyn lykkimisen tuomiin mitaleihin ja urheiluun ilman välitankkauksia. 


---

 Sitten vähän, jopa arveltuakin enemmän, turvallisuusasiaa. 

Ensin tärkein: turvallisuus on hyvin turvallista. Turvallisuuden korkeimman tason, täysturvallisuuden, saavuttaa, kun asuu Helsingin keskustassa ja saa puolustusvoimilta asumistukea lähes kaksi tonnia kuussa. Siihen ei ehkä kaikilla ole mahdollisuuksia, mutta turvallisuuden pieniä niksikikkoja, joita lähes jokainen voi elämässään toteuttaa, haluan tähän ylöskirjoittaa. 

Varautumissuunnitelman teko on tärkeää. Iso rasia Sisu- pastilleja on syytä ostaa jo päivällä, R-kiskat saattavat illalla ja yöllä olla kiinni. Pitää tehdä myös riittävä riskianalyysi ja turvallisuussuunnitelma, etenkin jos puoliso sattuu olemaan hyvin riski. Valkosipulia ei saa syödä, se korostaa ominaishajuja. Viinaa on turvallisuussyistä parasta juoda paljon tai vielä enemmän, se saattaa loppua millä hetkellä tahansa.  Kotiin palatessa, siellä asuva henkivartija haluaa haistaa henkeä ja silloin on syytä suussa olla puoli rasiaa Sisuja, koska pahanhajuinen hengitys saattaa aiheuttaa henkivartijan irtisanoutumisen.  Riittävä toisto tekee mestarin, silloin aluksi vaikeat asiat muuttuvat rutiineiksi ja saavutetaan riittävä turvallisuustaso.
 
---

- "Millo hänen pääse varjo sattuu tuon pienen närreen kohal, nii sillo hänel tullookii noutaja. Nii mie olen päättänt hänen kohast. Ja sitämukkaa rupiaat saamaa muut. Katso mite hyöt astuut. Siin taapertaat nii peräjälkee. Ai työ perkeleet. Työ ette tiijä mikä uottaa..."

 - "Rokka, PERKELE, äkkiä konepistoolis kanssa pois sieltä! Sulla ei oo pateja, rahat meni turvallisuussyistä Puheloisen vuokratukeen."

---

Tuo oli liioittelua, se myönnettäköön. Tarvikkeisiin riittää edelleen rahaa, vaikka varuskunnat lopetetaan ja henkilökunta irtisanotaan.  Tutun turvallista ja mieltä rauhoittavaa, melkeinpä teeveestä tuttua, on kun puolustusvoimien komentaja voi soiton tullessa vastata: "Puheloisen residenssi, residenssin haltija kenraali Puheloinen, puheloi puhelimessa. Kenen kanssa suvaitsen keskustella?"   

Puolustusvoimien komentajan asumisjärjestelyt ovat tietenkin aivan eri asia, kuin tavallisilla Kaheloisilla tai Toheloisilla.

---



(kuvituskuva ei liity teksteihin, vaan tuunattuihin, Rolls-Royce-merkkisiin, autoihin.)

2 kommenttia:

  1. Tahkohan siinä konepellin lävitse on nostettu? Tuommoinen tahkonkotelo (Rollsin kori) olisi kyllä rälee, mutta lähempänä lokasuojaa tai keulaa pitäisi tuon tarvekalun sijaita. Nousisi sieltä sisältä kun laittaisi koneen käyntiin ja laskisi, kun puukot ja veitset olisivat teräviksi hiotut. Valuttaisi vedet pois ja täyttäisi automaattisesti sekä kalibroisi tahkonkiven ettei se nujuaisi ja lieppaisi kuten Ukkoville käsinkierrettävä aikoinaan. Tietenkin sieltä kotelon sisältä kuuluisi myös Ylen ykköseltä jotain klassista tai kuunnelmia ja kaakaokupillinen lämpiäisi lohkon päällä, ehkä makkarakin käristyisi ja sinappia voisi peilinvartta puristamalla tiristää sen päälle. Lasipesimistä suihkuasi juotavaa, piimää tai shamppanjaa, tai vaikka vettä.

    Puheloinen muuten voisi ottaa eläkevirakseen tahkoautonkuljettamisen ja veitsien teroittamisen markkinoilla ympäri Suomen. Mummot kaipaavat sellaista palvelua kovasti kun miehenpuolilla (teroittajilla) tylstyy jokatapauksessa elämänterä aina vain aiemmin.

    VastaaPoista
  2. Auto on kiiltävä ja komea, mutta minuakin tuo konepellin läpi isketty tahko hieman häiritsee. Epäilemättä kaikki nuo mainitsemasi tarvekalut tuollaisessa on ja paljon muita, joita ei osaa edes kuvitella. Kirjamessuilla kun kävin, auto oli Messukeskuksen aulassa.

    Muut tekee mitä saa ja mihin lupa on, mutta me tehdään mitä tykätään, voisi olla Helsingin seurapiirikerman tunnus. Minusta ylimpien kapiukkojen ainoa oikea asuinpaikka olisi kasarmi, vapaita ilta- ja viikonloppuja harvakseltaan. Ai miksi? - No, turvallisuussyistä tietenkin.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)