perjantai 14. helmikuuta 2014

Eikka ja muut



Nicolas Kivilinnan Eino Leinoa, tämä on hyvä. Alku on mielenkiintoinen.




George Harrisonin hieno My Sweet Lord, joka sittemmin osoittautui liikaa Ronnie Mack´n He´s So Finea muistuttavaksi.


5 kommenttia:

  1. Tietämättä vielä mitään ko. postauksestasi olen eilen/tänään suunnitellut tämän Eino Leinon runon kolmen säkeistön pärettämistä lähiaikoina.

    VastaaPoista
  2. Sellaista käy, mutta tuskinpa näissä varsinaisia päällekkäisyyksiä on. En oikeastaan edes ajatellut tuota Leinon tekstiä, enemmän sävellystä. Luutiista löysin tuon lauluntekijän ja yritän mielipidettä rakentaa. Tuossa kappaleessa on liikaa vaikutteita My Sweet Lord:sta minun makuuni.

    VastaaPoista
  3. Minusta tuossa ekassa videossa eivät musiikki ja sanat kohtaa ollenkaan toisiaan.
    Musiikki menettelee yksistään ja jopa paranee loppua kohden.

    Mutta nuo laulun `rikkaat` sanat kuin putoavat putkeen. Voi harmi, mikä tulkinta.
    Elävyys puuttuu.
    Ei maha mittään, näin tunnen(:

    VastaaPoista
  4. Sanoista ei musiikkiesityksestä täysin saa selvää, paras ne on lukemalla lukea Rauno Räsäsen bloggauksesta.

    VastaaPoista
  5. Niinkö meinaat?
    Sanat kuuluvat videossa ainakin minulle ihan selvästi.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)