Suomen keskustan (kepu) tunnus kunnallisvaaleihin on epäilemättä pitkän harkinnan jälkeen valittu: "On kotiin tulon aika".
Claude Putmanin kappaleen "Green green grass of home"teki tunnetuksi Tom Jones. Sen suomensi Lasse Mårtenson, nimeksi tuli: "On ihmeen hyvä tulla kotiin".
Kappale kertoo pitkäaikaisvangin haikailusta omalle kotiseudullensa ja kotiinsa.
Tällä bloggauksella ei ole mitään tekemistä Antti Kaikkosen, tai hänen mahdollisesti kesken olevien oikeusjuttujensa kanssa. Kaikki oikeudet pidätetään!
Pahvi-Salen jälkeen pahvi-Jyrki, kyllä me sen tiesimme!
Kokoomusrouvien on hyvä muistaa, että kartonki-jyrkin päähän on syytä vetää kortonki, niin se kestää kovempaakin käyttöä. Makuasia käyttääkö makukortonkia vai tavallista. Jos kuitenkin vaurioituu, pahvipään korjaa kätevästi pahvinaula tai eri-keeper. ---
Ja niin oli pienen valtion parlamentti hyvyyttä ja lähimmäisenrakkautta täynnä! - Ilkeät, negatiivisuutta täynnä olevat ihmiset olivat kyselleet, että eikö se 136 000 euroa olekaan rahaa.
Joku ehti jo kauhuissaan parahtaa, vähän siinä ehkä lannoitteellekin tuoksahti, että asia on perinpohjin selvitettävä!
Siihen hyvät ja empaattiset edustajatoverit vastasivat, että mitäs sitä nyt selviä asioita tutkimaan. On siellä kaapissa rahaa yllin kyllin, hyllyjä riittää, jos yhdeltä loppuvat! - Eikä tilintarkastaja voi mitään tietää, jos kerran ei ole epäilyksiä! ---
Björn Feiring veteli silloisten lehtitietojen mukaan paniikissaan valtion rahoja vessanpytystä alas, kun kiinnijääminen uhkasi. Ei kai ne ajat kauheasti 60-luvun lopulta ole muuttuneet. Silloin harmittavasti jouduttiin asia antamaan ulkopuoliseen hoitoon, mutta herra taloudenhoitaja vaihtoi hiippakuntaa ennen tuomiota. Tässä Urheilukerhon tapauksessa se tilaisuusvaras toki jonkinmoisen tuomion sai. ---
Parastaikaa kaukana Pohjois-Koreassa neljän tähden kenraalirouva, yksi mahdollisista todellisista vallanpitäjistä, King Kong Hui Hai, kuuluu korahtelevan ehkäpä viimeisiään.
Tässäkö tämä kaikki oli, eikö enää mitään ole tämän yläpuolella? En haluaisi enää hymyillä ja edustaa. Isossa maailmassakin vain halveksivat, pitävät ihan böndenä. Enkä minä itseäni osaa sillä lailla tyrkyttää; en minä ymmärrä niitten juttuja.
Pojat burgerlandialaisella klubilla kehuvat ja ylistävät,mutta suurvisiirin tai neuvoksen titteleitä ne vaan kärttävät. Akka lausuu runoja, aika kauheilta tuntuvat. Miksi, oi miksi, kaikki on niin väärin? Miksi kukaan ei ymmärrä?
- Minä olen aika huolissani tosta meidän Tomi-Petteristä...
- Ei kai se vaan...??
- Kyllä vaan. Se pyysi, että mä ostaisin sille sukset ja telkkarista se kattelee kaikenmaailman hiihtocuppeja ja mitälienee!
- Voi kauheeta! - Tuossa täytyy ottaa kovat konstit käyttöön. Ostat sille perjantaina pari kassia kaljaa ja sanot, että menes vähän ostarille kavereita kattoon ja tuulettumaan!
- Olen aikonut hieman sivistää itseäni, haen sitten vaikka vähän parempiin hommiin, tai ainakin kehityn tässä nykyisessä!
- Sehän on hienoa, koulutus kannattaa aina!
- Nii-i, mä luin lehdestä että nyt olis Raahessa tarjolla mulle sopiva, sellanen vanhemman Facebook suorittajamestarin oppisopimuskoulutus! - On siinä tosin vielä pieniä esteitä...
- Niin...
- Kun mä luin lehdestä, että siellä Raahen aikuiskoulutuskeskuksessa on tappioiden vuoksi yt:t meneillään, meinaavat henkilökuntaa vähentää. Meinaan, että pystyykö ne tarjoamaan tarpeeksi pätevää koulutusta: erityisesti mua kiinnostaisi syventävät opinnot kavereiden hankkimisessa ja luovassa lörpöttelyssä. Ainakin tossa jälkimmäisessä mulla on selvästi lahjoja... Onkohan niillä varmasti riittävän päteviä luennoitsijoita, tuleekohan Zuckerberg puhumaan? - Ky-kyyllä se varmaan tulee ja ky-kyyllä ne varmaan pystyy, älä yhtään huolehdi. - Sit olis yks toinenkin juttu. Mä en millään uskalla ehdottaa tätä mun pomolle, sen pitäis antaa vapaita, maksaa mun majoitus lähiopetuspäivillä ja vähän muutakin.
- Turhaan pelkäät, se ihastuu aivan suunnattomasti tuollaiseen valmiuteen itsensäkehittämisessä. Lupaat vielä, että teet sen metallipajalle oman Facbook-profiilin ja hankit siihen vielä vaikka Tyynen grillikioskin ja Penan autokorjaamon kavereiks.
- Mä menen heti huomenna kysymään; AIKU käy hyvästi, EIKU hyvin!
Aamu ei ollut vielä valjennut,ovikello soi. Pienyrittäjä Pieniäinen meni avamaan.
Hänen selkärankansa valahti skolioosin kaltaiseen tilaan, silmämunansa turposivat ja kielensä roikkui puoli metriä ulkona.
Ovella seisoi Jack The Ripper, Julma Viikatemies.
- Pä-pä-päivää, et-et-ettehän va-vaan minua tullut hakemaan?
- Kyllä, pienyrittäjä Pieniäinen, se on nyt teidän vuoronne!
- Ä-älkää nyt, te-tehdään kaup-kauppaa!
- Viikatemies ei käy kauppaa...mikä olisi ehdotus?
- Minulla olisi kymmenen duunaria, oikein hyviä duunareita, hieman laihoja tosin. Mutta vähän lihottamalla ja lepuuttamalla niistä saa o-oikein priimatavaraa - ni-niistä voisin osan antaa!
- Enpä oikein tiedä...
-Minulla olisi rahojakin antaa niiden mukaan, hieman olen niiden ylityökorvauksia, lomarahoja ja muita joutavanpäiväisiä seteleitä pahan päivän varalle jemmaillut. Siltä yhdeltä tyhmältä olen lähes koko palkan ottanut säilytykseen, ettei turhuuksiin törsäisi. Ja taukoja ja muita työajan lyhennyksiä niiltä on monta jätesäkillistä käyttämättöminä täynnä, niistä hyvin sitä lepoa saisivat. - Nöyriä ovat, kovin nöyriä, hyvin olen heidät opettanut!
- Hmhh, olkoon menneeksi. Mutta kahdeksan minä niistä otan, sinua, pienyrittäjä Pieniäinen, korvaamaan.
- Vo-voi ku-kun on help-helpottavaa, käyn siivoamassa housuni ja annan teille mukaan myös niiden kahdeksan selkänahat, oikein hyviä selkänahkoja, vaikka vereslihalla ovatkin!
