perjantai 9. joulukuuta 2011

Seikkailuja maailman avaruudessa















Nasan avaruuden valloituksessa on ilmennyt uusia ongelmia.  

Kun joskus lähettävät miehitetyn avaruusaluksen Marsiin, John Carter jr:a tapaamaan, unohtavat edestakaisen, ehkä parin vuoden, matkan keston aikana aluksen olemassaolon kokonaan. 

"Jaa en mää vaan tiijjä, tais se ennen täällä töissä ollu porukka jotain Marsin matkaa puuhastella...kato arkistosta, jos sieltä sattus löytymään jotain tietoa!"





















(HS: Nasa on hukannut...)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Otsahöyhenten alta




Vaimo: Huomenta Peter, heräätkö, mä oon valmistannu sulle herkullista - arvaa mitä! - angrybirdsia!

Peter: No, jos mä sitten nousisin...mites kahvi?

Vaimo: Tottakai angrybirds-jauhatus on valmiina!- Uunituoretta angrybirds pullaa leivoin aamuyöllä!

Peter: Sano vielä se juttu!

Vaimo: Kultu angrybirds-luoja, mä oon sun angrybirdstipu, pusi, pusi ja paljon kunnioitusta! 
...Kukaan muu ei osais hankkia mulle niin paljon angrybirds pukuja, käsilaukkuja, hattuja, pikkupöksyjä, hameita ja tiesmitä mielikuvituksellista angrybirdsia!

Peter: No, äläs nyt...mut sano kuule vielä kerran se juttu, niin illalla lähetään sitten angryböördaamaan sinne angrybirds-juhliin, joihin ollaan menossa, kun minä sattumoisin olen luonut sen Angry Birdsin!

Vaimo: Tiedänhän minä rakas angrybirds-luoja - Voi miten ihanan jännää angrybirdsia!... ai niin: Kultu angrybirds-luoja, mä oon sun angrybirdstipu, pusi, pusi ja paljon kunnioitusta!
---

(kuva: Jussi Nukari, iltasanomat)

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.



Kyllä mun täytyy sanoa, et tää vapauttava päätös oli helpottava, mutta odotettu. Tiesinhän mä itse, ettei syytteille ole pohjaa, siellä oli paljon erilaisia kummallisia väitteitä.

Tää on kuitenkin ollu mulle vakavan itsetutkiskelun paikka, joka on koetellut ihan munaskuja myöten ja perhe-elämäänkin vaikuttanut. Aamuyön hiljaisina tunteina olen monta kertaa pohtinut, onks tää Suomi enää mikään lintukoto ja voiko kenet tahansa ihmisen, tällä lailla kafkamaisesti,  laittaa löysässä hirressä roikkumaan ja tällaisen mankelin alle jyrättäväksi!

Mun täytyy vielä erikseen tässä kiittää kaikkia niitä, jotka on jaksanu mua uskoa ja olla mun tukena tässä prosessissa!


Mut kuule, nyt mun täytyy mennä, seitsenkymppisiini ei lopultakaan ole niin pitkä aika, pitää ehtiä kaikenlaista, elämä jatkuu, Heippodei!


---
(patsas Wäinö Aaltonen: Sarastus)

maanantai 28. marraskuuta 2011

Emännälle kiitos!



Simpsoneissa kerran - sieltä olen sivistykseni saanut - mafian miehet myivät kouluruokailuihin maitoa, jota lypsivät rotista.

Onneksi tilanne ei ole meillä Suomessa millään muotoa noin paha.

Joensuun ruokapalvelupäällikkö sanoi, että jyrsijän pään löytyminen kouluruoasta on hyvin harvinaista. - Niinhän se epäilemättä on, yleensä rotassa on myös ruumis.
---


Ala-asteen ruokailussa kuului ison salin hälyä ja lusikoiden kalahtelua, kun nälkäiset pikkukoululaiset ahmivat ruokaansa.Yht´äkkiä salin täytti valtava epätoivoinen parku, opettaja riensi hädälle syytä kysymään.

Koululainen rauhoittui hieman, mutta yhä järkyttyneenä osoitti lusikkaansa: "Mikki Hiili on tapettu!"

---

(HS: koulun nakkikeitosta löytyi...)

---


Repe Helismaa:
 ”Ennen pantiin mirrit multaan, // nyt ne pannaan Suvikultaan, // mutta voi on aina voita // ilman sorkkia ja kavioita.” 
Riku Riemu:
"Ennenkään rottia ei laitettu multiin,// nyt ne syötetään lapsikultiin,// mutta pää on aina pää// ilman karvoja tosin tää"




perjantai 25. marraskuuta 2011

Ruonanräsänen




















Jopetusministeri ja sisäasiain päivitysministeri.

Jopet voi kuunnella täällä.  (iltasanomat.fi)
(Jopetuspäivätys 28.11.2011: ei voi kuunnella enää, muutamia päiviä se kesti!)

Linkkiä sisäasiain erityksiin en tähän hätään löytänyt.


torstai 24. marraskuuta 2011

Espoon erikoistalousalue


Espoon kaupungin kouluruokailuista vastaava liikelaitos, Espoo Catering, lisäsi 
hiljattain  pikkukoululaisten ruokavalioon kovakuoriaiset. 

Tietoa ei tässä vaiheessa ole, ovatko kyseessä tavalliset sittisontiaiset ja pyhät pillerinpyörittäjät, vai esimerkiksi koloradonkuoriaiset

Pyhä pillerinpyörittäjä olisi mielestäni joka tapauksessa suositeltavin raaka-aine; "Skarabee" kuulostaisi hyvältä ruokalistoissa, vaikkapa sitten ranskaksikin kirjoitetuissa! 

Koululaisten ruokailuista jää epäilemättä paljon tähteitä. Pillerinpyörittäjä olisi myös kokonaistaloudellinen vaihtoehto: se pyörittäisi kätevästi, ilman ylimääräisiä työkustannuksia,  muuten jätesäiliöön joutuvasta lautasen sisällöstä lihapullia.


maanantai 21. marraskuuta 2011

Huurtuu, huurtuuhan jo mullakin...




Talvi on alkamassa. 

Helposti ihminen sortuu tässäkin negatiivisuuteen, pitää muistaa että talvessa on paljon hyvää:

- Varakkaat voivat muuttaa sen ajaksi Floridaan tai Australaasiaan.

- Paljon lunta ja pakkasta!

- Auto on aamuisin miellyttävän viileä, sitä saa raaputella, harjata ja sillä voi ajella sladia. Kaikein parasta on auton korjailu pikku pakkasessa; tekee eetwarttia ja virkistää koko mielen!

- Televisiosta tulee runsaasti hiihtoa, hiihtoa, hiihtoa ja mäki-cupeja!

- hifki-tepsi 6-6, kärpät-tappara 3-2, tappara-kärpät 3-2 ja saipa-kalpa 0-0; jatkoajalla tuli maali.

- Karaistuu miehekkäästi: "Mullon sukat märät, mutta ei se haittaa yhtään, kun muuten on niin miellyttävän raikas viima!"

- Pakkasmittarin ja lumen määrän seuraaminen ovat talven rattoista rattoa. 

- Talonmiesyhtiön nurmikonleikkuista ei löydy moitteen sijaa!