torstai 28. tammikuuta 2016

Minä arvasin





Minä arvasin, että haluatte kolme ja puoli tuntia Leadbellyä. Tämä on amerikkalaista, tämä on hyvän parasta.

11 kommenttia:

  1. Hyvää, letkeää musaa. Kuuntelin 14' 23". Ei kaikkea kerralla. Jatkan myöhemmin. Panin äijän Kirjanmerkkeihini. Thanks tuu to tuu Yoy.

    VastaaPoista
  2. Juu, ei kannata koko herkkua kerralla ahmaista. Huddie Leadbetter on "kevyen musiikin" perustoja.

    VastaaPoista
  3. Nirvana-niminen yhtye teki oman versionsa tästä Where Did You Sleep Last Night, koska Cobain diggasi Leadbellyä niin paljon. Ei se leadbellyn sävellys silti ole. Tyyli vain on Leadbellyllä ja Nirvanalla aivan samanlainen.

    VastaaPoista
  4. Tämä alussa Cobain kehuu Leadbellyä, mutta edes David Geffen ei suostunut hänelle ostamaan Leadbellyn vanhaa kitaraa, koska oli niin kallis. Nirvana unplugged.

    VastaaPoista
  5. Otsikosta päätellen, olisit kirjottanut tämän linkin aiheesta
    http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1453958677476.html

    mutta eihän asiat aina mene näin.

    VastaaPoista
  6. Kieltämättä tuon olisin pystynyt arvaamaan. Sopivan ihania vosuja Jungnerille riittää. Jungner saattaa niitä pussatakin, jos malttaa tulla pois peilin edestä.

    VastaaPoista
  7. Ei herranen aika, ne kuunnellut kovinkaan paljon:)

    VastaaPoista
  8. Pakko ei ole melkein mihinkään, mutta Leadbelly on hyvä sijoitus.

    VastaaPoista
  9. Kuuntelin melkein tunnin, Ham An' Eggsiin saakka, sitten piti lähteä jääkaapille.

    Where Did You Sleep Last Nightista kuuluu olevan monenlaista versiota reippaasti rullaavasta 60-luvun brittipopista (The Four Pennies "Black Girl") hilpeänsävyiseen Dolly Partoniin. Tykkään kyllä eniten tuosta Leadbelly / Nirvana -tyylin tulkinnasta. Joan Baezinkin esitys on kaunis.
    Youtubesta löytyvä Bob Dylanin esitys taas aika velmu, letkeä renkutus.

    No, hyvästä kappaleesta on moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nyt puhut asiaa, Joan Baez on ääni, jota kuuntelin nuoruudessa ja Dylankin menettelee..

      Poista
  10. Kieltämättä kolme ja puoli tuntia on kerralla liikaa. Minä en olekaan noita mainitsemiasi versioita kuullut,lukuunottamatta Nirvanaa. Täytyy tutustua. Dylanin "In the pines"-version ehdin jo kuuntelemaan, tykkäsin.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)