torstai 16. toukokuuta 2013

Vain murha on riittävä rikos dekkariin





- Tarjositte kustannettavaksi tällaista dekkaria, tai ainakin jotain sentapaista kirjoitusta, nimeltään "Jääkiekkoilijan murha".

- Niin tarjosin, eikö olekin hyvä?

- Täytyy sanoa, että on siinä hieman korjattavaa. Ensiksi kysyisin, miksi juuri jääkiekkoilija?

- Siitä saa lisänostetta, kun ovat niin suosittuja.

- Niin. Ensiksi tämä jääkiekkoilija murhataan mitä raaimmin auton tunkilla, sitten murhaaja ajaa hänen ylitseen kahdeksantoista kertaa autolla, ruovitellen laittoman pitkillä nastoilla renkaissa ja lopuksi sytyttää ruumiin palamaan, pilkkoo sen palasiksi ja...

- Eikö olisikin hyvä filmatisointina?

- Enpä tiedä. Dekkariin riittää usein yksi ruumis, - miksi murhaaja tappaa mitä pöyristyttävimmin tavoin näitä  kiekkoilijoita jatkossa vielä...hmmh...viisitoista? - Erityisesti hän tuntuu keskittyvän syvästi alkoholisoituneisiin entisiin nhl-pelaajiin.

- Siitä saa hyvin lisätoimintaa, kun tämä komisario Reima Teräsmeri jahtaa tekijää ja koko ajan tapahtuu lisää.

- Kirjan loppuhuipentuma ei kyllä millään käy. Kun Teräsmeri lopulta tavoittaa tekijän, hänen tulee sääli murhaajan kissaa, joka jää ilman isäntäänsä, jos tämä joutuu vankilaan. Niinpä Teräsmeri päästää hänet menemään ja tuumaa: "Nämä ovat rankkoja asioita, mutta kissa ei silti saa turhaan kärsiä!"

- No sen voi muuttaa helposti. Laitetaan siihen kokonainen kissapoikue.

2 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittaudutaan välittömästi Reima Teräsmeri -faniksi. Toivotaan myös teosten pilkuntarkkaa filmatisointia, erikoisesti paloittelusessioiden osalta! Jos Suomi nyt häviää, ehdotetaan myös ruumismäärän lisäämistä.

    VastaaPoista
  2. Variaatioita tietysti on paljon, mutta perusdekkarissa murhataan sivistyneesti, sivistyneessä ilmapiirissä. Teenjuonnin ja kakunsuönnin lomassa pohditaan, kukahan ihme se mahtaa olla.

    Minusta ei olisi kirjaa kirjoittamaan, vielä vähemmän dekkaria. Sellaisen kyllä voisin, jossa joku alkaa murhaamaan suomalaisia dekkaristeja. Leena Lehtolaisen joku teilaisi omalla kirjallaan, seuraavaksi Reijo Mäki hukkuisi. Hänestä tosin ilmenisi, että tapaturmaisesti oli laittanut nenänsä kaljatuoppiin.

    Suhtautuvat näetten kovin kevyesti ihmisen tappamiseen, nuo dekkaristit. Minunkin dekkarissani Teräsmeri toteaisi jokaisen uhrin jälkeen: "voi kauheeta, voi kauheeta, onkos lisää sitä pullaa?"

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)