maanantai 6. toukokuuta 2013

Kaikki paitsi vuaderluu on kaikkea





Jo reilun kahdenkymmenen vuoden takaa muistan, kuinka minua syytettiin kielteisyydestä. Hermostutti vähän joidenkuiden uudenvuoden riekkuminen ja totesin toivotuksistaan: "Ihan samaa paskaa se ensi vuosikin on!" - Hermostuivat hirveästi, ei alkanut vuosi kovin hyvin heidän kohdallaan.

Nyttemmin olen tajunnut myönteisyyden valtavan voiman ja kaikkinaisen posetiivisuuden riemukkuuden. 

Suorastaan iloiseksi tulin tänään, kun näin Iltalehdessä otsikon, jossa Lasse Mårtensson sanoo: "Työtäni ette saa!" - Lämmin kiitos sinulle Lasse, pelastit päiväni.

Tunnelmakuva 60-luvulta. Viisivuotias poika makaa selällään lattialla ja huutaa: "älkää enää, älkää enää, ihan mitä vaan, mutta älkää enää soittako tuota, - pitääkö tässä näin nuorella iällä jo itsaria alkaa tekemään!"

Kiitos.



----

Samaan putkeen tuntuvat asiat usein menevän. Nykypäivän pinnallisuudessa ja kiireessä on hyvä, että joskus vakavoituu ja ajattelee syvällisesti. Parhaimmillaan pystyy käsittelemään kauheitakin kokemuksia ja traumoja. Tajuaa, ettei elämä ole pelkkää pintaliitoa ja auringonpaistetta, vaan täynnä hyvinkin kamalia ja raastavia asioita.

Ruotsiin perustettiin Abba museo helpottamaan kipeiden asioiden käsittelemistä. Kaikilla ei kuitenkaan ole tilaisuutta vierailla keskitysleirimuseoissa.

 "Vou vou vou vou vuaderluu, vou vou vou vou vuaderluu." Voi saatana.  Tähtikitara ja kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)