Uudistusmielisyyttä

Minä olen niin onnellinen Yle Areenan sivujen uudistuksesta. Minusta uusittu sivusto on parasta mahdollista miljonääriluokkaa, oikeaa luksusta. Se on hieno ja kiiltää kuin lapsuuden kiiltokuvat. Tiedä oikein, kehtaako tämmöinen köyhä enää mennä sinne edes kurkkimaan. Tunne on kuin suurkaupungissa, - komeeta on, isoa on, ja kaikki on hukassa, mitään ei löydä: "Mistä saisi taksin alleen?"

Sivuille saa nyt kirjautua, semmosta mä oon aina toivonnu. - Kirjautumisesta saavat kerättyä hyödyllistä tilastollista aineistoa: "tätäkin ohjelmaa kävi katselemassa ja kolme sekuntia jaksoi Olga Koota kuunnella, uus enkka." 

Tilastojen tekemiseen täytyy tietysti hankkia työvoimaa ja sehän on myönteistä tässä maailmassa.

Jos joku väittäisi, että kyseessä on isolla rahalla tehty kasvojenkohotus, joka näyttää aivan petolinnun perseeltä, - tai Michael Jacksonin nenältä, niin sellainen olisi vain ilkeämielistä panettelua.

---

Kuvituskuvassa Ankka maalaa portaikkoa.
 

Paha maailma

Miljardööristä tuntui tosi pahalta. Niin pahalta, että sellaista ei voi köyhä ymmärtää: "tuntuu väärältä, hirveän väärältä!" -  Miljardöörin joka paikkaa kolotti ja päätä pakotti, selkä notkui rahasäkkien painosta, eikä niissä ollut kuin kahvilla käymisen rahasto siltä varalta, että olisi itse joskus joutunut maksamaan. Huutava vääryys viilsi, kidutti ja raastoi, se oli kuin koulukiusaamista kymmenennessä potenssissa. Eikö missään ole oikeudenmukaisuutta, vääryydenylistäjät saavat vapaasti mellastaa ja pahuuden voimat jyllätä.

Jumalani, Jumalani, eikö tässä maailmassa ole mitään rotia? - Ei minun rahapussiani, ei minun rahapussiani!, - Viekää mitä vain, mutta siihen älkäätteen kajotko! 

Herlin kaupallisen median tilanteesta HS:lle: ”Tuntuu hirveän väärältä”

Kaivolla

Muistan pitkään nuorena epäilleeni, että Aune Ala-Tuuhonen on aika kipeä salanimi. Ei ollut. Yhdessä Antero Alpolan kanssa käsikirjoittamansa Kankkulan kaivo on paljosta radioviihteestään tunnetuimpia tuotoksia.

Hän on kirjoittanut sanat mm. kappaleisiin Metsäkukkia, Mustalaisviulu ja Teddykarhujen huviretki. (nimim. "Anu Tuulos", "Annuli")

Myöhemmin Ala-Tuuhosesta Haarlaksi muuttunut, Yleisradion ajanvieteosaston toimittaja osasi kuunnelmissaan rienata tavalla, joka käy kateeksi. Alpolan mukaan, hän pyrki aina rikkomaan rajoja. Hienossa ravintolassa hän saattoi säväyttää tilaamalla tuopin paloviinaa. Tarina ei kerro, saiko ja joiko sen myös.


Melkein kyyneleet silmissä nauroin Ylen Elävässä arkistossa kuunneltavana olevaa Säärijärven Paavoa. Ei ihme, että vatsakkailla maalaisliittolaisilla alkoi närästää. Maalaisliitto teki eduskuntakyselyn Säärijärven Paavosta, sen jälkeen Haarla koki, että kaikki kirjoittamansa vesitettiin kirjoituksiinsa kohdistuneilla ennakkotarkastuksilla.

 ----

Pomus.net: Aune Haarla

Juna kulkee

Alkumatkasta Yle:n juhannusjuna meni vähän ohi. Aloin kuuntelemaan sitä radiosta, kun Kari Väänänen selitti: "She she onn... on thaivhaan thulien toshi, että mulha on nyt kullkhaa aivhan helvethin harvinaishen hyvä juthu..."

Rosa Liksom ja toimittaja kehuivat junanvessaa: Liksom kertoi kakkapissa kokemuksiaan junassa ja hirnui kuin hevoskuusikko ylämäessä, mutta vähän kovaäänisemmin. 

Roman Schatz otti tai joutui ottamaan halullisen radiotoimittajan syliinsä. Siitä haastattelu radioon. Roman kertoi: "Mincä olzhen zitä mieltä, että ein zwei drei, Helvetzhin hienoa, että Deutschland im Fussball gewinnen hat", tai joitain muuta sellaista. - Myöhemmin Schatz käveli ohi, toimittaja parahti lähetykseen: "IIIIK!"
---
Luin ylen nettisivuilta yleisön lähettämiä lemmenrunoja. Sen verran mielestäni ällöpieruja olivat, että lähetin sinne sellaisen, etteivät taatusti julkaise. - Eivät pettäneet odotuksiani. Hyvä kohta siinä meni jotenkin: "Väänänen taisi jo nukahtaa, herää taas kun vaalenee..."


---


Yöllä tajusin avata netin televisiolähetyksen, Kokkolan asemalla kahden aikaan yöllä oli ihan mukava ohjelma. Iiron soittokykyjä ihastelin, niinkuin aina. Anu Komsi lauloi opperaa Kekkoseksi pukeutuneena, kiipesi palmuunkin. Historiallisesti pukeutuneita ihmisiä: "Mä oon Anders Tshydenius!"

Junan lähtiessä jatkamaan, ruutuun pompsahti kuvanauhalta joku tamperelainen astraalinainen, joka kertoi leijuilevansa katossa; pistin vähän äkkiä taas radion puolelle.

Hetken kuluttua takaisin kuvalähetykseen. Iiro soitti. Upeita kuvia valkenevasta taivaanrannasta, jossain pohjoisen etäisyydessä aurinko näytti helottavan.

Helkkari, nyt se astraalinainen on siellä junassa ja tekee Iirolle jotain ennustusta. Onneksi kirjoitan tätä. LÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄL- mä en kuule mitään - LÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄL - mä en kuule mitään...ai nyt se lopetti.
---
Erilaisia haastatteluita pitkin matkaa, enimmäkseen aika tylsiä, Ella Kanninen jututti. Erilaisia esityksiä. Välillä musiikkia levyiltä.- Haastatteluiden aikana kaivelin aika paljon kynsieni alustoja tai tein jotain muuta; selailin nettisivuja. - Arkistofilmejä, joita ei koskaan aikaisemmin ole esitetty, tai ei ainakaan koskaan enää tämän jälkeen tulla esittämään. Etukäteisnauhoituksia.

Helikopterista kuvatut maisemakuvat olivat hienoja.
---

Ennen puolta neljää Kuunkuiskaajat lauloi omalla ja Rantalan säestyksellä.

Klo 3:38 Ylivieskassa näkyy aurinko paistavan (täällä etelässäkin melkein), puuroa pöydässä, junaa odottavat..."Nyt se tulee!" - Neljä naista valkoisissa tanssi tervetuliaisiksi.

Kanninen vetäs puurot ja alkoi tanssimaan musiikin säestäessä. Musiikkia, lyhyt pysähdys, alle kymmenen minuutin päästä juna jatkoi matkaa..


Helkkari nukkumaan pitäisi kai... ei sentään Oulu täytyy nähdä. Voi helevetti, sinne on vielä yli tunti! - No, ei se mitään, avaan laskujeni mukaan toisen oluen. "A one, a one, a one, two, two, twoot twoot...three, a one, a one..." - Kahdeksalta ovat Rovaniemellä.

Iiro soittaa Moonlight serenadea ja on torkkuvinaan välillä koskemiston päällä. 

Filmi Kalajoen nakkarilta ja rannalta, joku istuu koff-laatikon päälle niin, että purkit sinkoilevat, näyttää kaveri hieman väsyneeltä. Musiikkiesitys levyltä: "Galajoen hijekat la la laaa!"

Oulussa juna oli jotakuin vartin yli viisi. Vähän ihmisiä vastaanottamassa, mieskuuro Huutajat huusi tervetuliaiset. Muinaissuomalaisittain pukeutunut mies rummutti muinaissuomalaista rumpua; huhhuh! – Alle kymmenen minuuttia ja juna jatkoi matkaa. – ”Tässäkö tämä oli?”

Menin nukkumaan.

Uuden Suomen blogissa kilvan ohjelmaa haukkuivat. Oli siellä tavallisia ihmisiä haastateltavina; meitä tavallisen tylsiä.

Idea oli joka tapauksessa hyvä, jotain olisi ohjelma kaivannut. Iiro Rantala ja Ella Kanninen olivat hyviä. Ellan ilme osaa olla mukavan iloinen ja sympaattinen, kun kuuntelee haastateltavien jorinoita. 

Ellan vaatteista saattoi arvailla sitä, mikä oli nauhoitettu etukäteen, mikä osa lähetystä oli suoraa. Mekko ja housuasu vuorottelivat.


Radion lähettämä ohjelma oli, niiltä osin kuin kuuntelin, heikkoa. 


--
Kuvat: Ylen nettilähetys.

Hapankaalia ja jambalayaa

Ruotsin televisiolta saamiemme, Yleisradion välittämien, uutisten mukaan aivot ovat internetin suurkuluttajilta mennyttä tavaraa. Selkärangan rapautuminen, sokeutuminen ja yleiseen rappiotilaan vajoaminen on mahdollista.

Henkilökohtaisesti totean vain: "EI pidä paikansa, MITÄ VITUA!!! - EI se siitä johdu!!!"

Kenenkään ei kannata kuitenkaan huolestua, runsaalla television katselulla ja radion kuuntelulla tilanne ilmeisesti palautuu tuota pikaa normaaliksi; saattaa olla, että aivot jopa pursuilevat.
 ---
(kuva: muok. rik. riem.)

Wiina mielet Wircistääpi

Uutistietojen mukaan Suomessa talven tulo v-tuttaa tilhiäkin niin paljon, että vetivät mm. Oulussa päät täyteen ja huutelivat rumia ohikulkijoille; törmäilivät seiniin ja uhkasivat vetää variksia nokkiin.

Maamme ralliyleisöstä tuore brittiläinen autolehti, Top Gear, kirjoittaa: Ennen kuin ensimmäinen ralliauto ehtii pikataipaleelle, monet suomalaiset metsän kummajaiset makaavat jo vatsallaan mättäällä joko sammuneina tai vaisusti vaikeroiden. 

Viikonloppuöisin kotomaamme taajamien jokaista tolppaa, muurinpätkää ja porttikongia pitää pystyssä nojaava heppu toisessa kädessään suihkuava kusiputki. Heikko ulkovalastus ei menoa haittaa, valon tuovat joka kulmalla loistavat, kyykistyneiden naisten valkoiset takapuolet. - Kusen haju on monesti niin kammottava, että pimeän keskiajan linnanherra pakenisi nenäänsä pidellen takaisin omaan aikaansa. 


Jääkiekkolijoiden pelipaidoissa lukee muistini mukaan jotenkin näin: Juokaa lapset kaljaa niin kasvatte vahvoiksi!


Työt loppuivat kaksikymmentäviisi vuotta freelancerina Yleisradiossa toimineelta mieheltä, joka vitsaili tyhjällä kaljapullolla englanninkielisissä, yleensä vain tahattoman huumorin, uutisissa.  

Mitähän ne ulkomaalaiset nyt aattelee meist, ja meniks meidän uskottavuus??


Eiköhän oteta yhdet ja murjoteta.
---

(Kimmo Wilskan haastattelu: uusisuomi.fi, kuva: aamulehti.fi)

Yle - ohjelmistossa Suojelurahan paluu

(klikkaa kuvasta se isommaksi)
Yleiradio ei jätä meistä ketään! Ei niin pientä tupaa tai kukkaroa etteikö Yle tohtisi siellä vierailla. Se myös muistaa vaalien suojella jokaista suomalaista. Koska se on kultivoituneen kaino, se ei mielellään puhu rahasta vaan arvoista ja yhteisvastuusta.

Sellainen ei kuitenkaan tule ilmaiseksi: suomalaisuuden ja suomalaisten suojelusta täytyy periä korvaus. Onneksi Yleisradion apuna on suuri joukko lainsäätäjiä. He varmistavat, että suojelurahan periminen tapahtuu arvokkaan säädyllisesti, lakia ja hyviä tapoja kunnioittaen.