Jerry Lewis rocks forever

Haloo Helsinki, maailman paras bändi kansainvälisessä vertailussa.

Klikkiotsikkoa yritin. Paras on kuitenkin Ian Dury Blockheadsineen ja maailman paras basistinsa Norman Watt-Roy.

Seksii, draksii ja rokenrollii.

Vani, Tomppa Jomppa ja Geoffrey

Kuraa, Kuraa, Kuraa...

Valitus: muusikot tekevät vanhoina ollessaan hittikappaleistaan uusia löysästi sovitettuja, hitaita versioita. Ei niitä kuuntele vanha Erkkikään ja silti se kuoli.

Televisiostakin vähän purnaan. Ohjelman nimeltään "Vain kuolemaa" voisivat perustaa sellaisille muusikoille, jotka ovat jo aivan out ja entisiä, hiipumisen rajoilla, siksi pelkäävät tulotasonsa kokevan kamalia. 

Mielenkiintoisia ohjelmaformaatteja minulla olisi tarjota. Sellainen sarja, jossa joku pöljä matkustaa ympäri Suomea tai maailmaa ja sen sijaan, että tekisi sen pennittömänä, hänellä on aivan kamalasti rahaa. Maailman kiertää yksityissuihkarilla viikossa ja kehuu, kuinka oli jännä ja opettava kokemus.

Selviytyjäohjelmia on aivan liian vähän. Ne eivät myöskään näytä tarpeeksi, mukavaa välipalaa olisi, kun näytettäisiin, miten makaavat tauolla sohvassa, palvelijat tuovat hyvää ruokaa ja vielä paukunkin ennen seuraavaa vaativaa selviytymistä. Alastonselviytyjistä en kaipaa ohjelmaa, jossa epätoivoisina raaputtaisivat kutiavia jalkovälejään.

Kokkiohjelmista minulla ei ole sanottavaa. Gonogokkigastronomiaa on ihan riittävästi. Kunpa ei tulisi sotaa, eikä tappaisi kaikkia tv-kokkeja.

Sellainen panttilainaamo-ohjelma, jossa liikkeenharjoittaja kusettaisi asiakkaitaan aivan kamalasti, veisi niiltä suorastaan viimeiset, olisi taatusti suosittu. Van Goghista maksaisi kymmenen dollaria ja Picassosta puolet siitä, kun kuva on niin epäselvä, eikä aihe ole juuri tällä hetkellä suosittu. Jotain epämääräistä tarjoavan heittäisi kovakouraisesti ulos ja vielä ampuisi pelottelulaukauksia perään.

Huutokauppatsaari voisi suosiolla viedä ne surkeat purkkinsa kaatopaikalle.

Suloisten eläinohjelmien rinnalle voisi tuoda formaatteja, joissa elukka puraisisi omistajaltaan jalan irti ja tuhoaisi maallisen omaisuuden.

Kykyohjelmiin voisi palkata maailman supertähtiä ja sitten vuodattaa kyyneleitä, kuinka emme yhtään arvanneet sinun voivan osata mitään.

Viihdeohjelmien käsikirjoittaminen on ajanhukkaa. Kokonaan tai lähes kokonaan käsikirjoittamattomat sketsipäljäykset tai hauskaa huumoripuhetta sisältävät paneelit, joissa samat jokapaikan mäntit, eli julkusenmulkut, hölöttävät , ovat ehdottomasti kaiken ohjelmiston suola.

Kuule Susanna, älä spiidaa puolestain

Niilon esityksessä on hieno kuvitus.

Suurin kaikista

Beibi, älä mee

 Vau!

Kolmatta kaljaa takaisin...

 Kun kolmatta linjaa takaisin, kuljen kerran,
niin tiedän, yhtä en ostaa saa.
On nuoruusaika tuo jäänyt taa,
sillä aika meidät parantaa.

Jörkkaatsä?

Se yks biisi on sitte kauhee, ku lauletaan, et: Nää mun kädet vain jörnii!

Tässä tähtisikermä Willie and the poor boys (Rollareita ja muita) esittää Otis Reddingin kappaleen jörnimisestä.

 

Kännissä kuin apaashi

Jan Ödner soitti Apachen paremmin kuin se naurettavan englantilaisen Shadowsin Hank Marvin olisi ikinä pystynyt. Oliko Jan Suomen merkittävin kitaristi, mahdollisesti. Dave Lindholmin ja Albert Järvisen oppi-isä.

Kollaa kesti - ja se bändi oli ihan tajuttoman hyvä.

Bändi tuotti kaksi tohtoria ja yhden Eppu Normaalin. Lenita Airisto kieltäytyi silloin, vanhoina hyvinä aikoina, antamasta Levyraadissa yhtään pistettä bändin Kirjoituksia kellarista kappaleelle. -"Minä kirjoitin omaa kirjaa, mun omasta elämästä..."

Willie Nelson - Always On My Mind

Melkein kolmekymmentä miljoonaa kuuntelukertaa...

Zupfgeigenhansel - Dos kelbl ( donna donnaj )

Tästä Donovan ja Joan Baez sen Donna, Donnan saivat.

Sirkuspellet maailmaa pelottaa

Turkkis on tiikerin, alla lammas sanoo määä...

 

Palvelusväkeä

Se voi olla sun pomos, Heidi Hautala, Bob Dylan, Esko Valtaoja tai Syys Räsänen lokakuun rännässä, mutta sinun on palveltava jotain.
Kööri nouskoon seisomaan kunnioittaekseen...






Uskomattoman hienot taustalaulajat.

Vihapuhetta

Jonni oli vähän vihainen kaverilleen, Maccaralle. Väitti, ettei Maccara olisi tehnyt mitään muuta kuin Yesterdayn.

"How do you sleep, cunt", on kyllä selkeää vihapuhetta. Harrisonin Jori säesti.




Mutta on se ihan vitun hyvä biisi.

Sontaa!

Piruuttani pistä Alvin Stardustin, lapsena sen musiikista tykkäsin. Nyt kun katson ja kuuntelen, mieleeni tulee, ettei noin huonoa voi ollakaan.

Lupiini

Arsene Lupin oli pikkunassikkana ollessani lempisarjani. Se taisi tulla maanantaisin, odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Pääosaa esitti Georges Descrières, laulaja on Jacques Dutronc.
  

Ensin jaksojen alkukuvat.

Maailma ja muuta

Entisen nuorison entisten nuorten muodostamasta hienostoyhtyeestä, Tekopaskasta, tehtiin elokuva. Elokuva sai arvosteluista ankarat haukut ja kiittävät kehut. Epäilemättä elokuva kannattaa silti käydä katsomassa, veikkaan sen olevan kuin kerrosateria cociksella ja isommilla ranskalaisilla perunoilla.

---

Hienoa, että Vain elämää-ohjelmasta alkaa uusi tuotantokausi. Ennen minä aina haaveilin ohjelmasta, jossa muusikot purskahtavat itkuun, kun kuulevat kappaleensa jonkun toisen esittämänä. Minun nuoruudessani vain yleisö joutui itkemään.

---

Vielä varmistamattomien uutisten mukaan poliisi aikoo siirtää suuren osan tutkimuksistaan peltipoliisien tehtäväksi. Erityisesti tästä odotetaan selvitysprosenttien voimakasta parannusta vaativissa murhatutkimuksissa.

---

Emme tähän laita musiikiksi Tekopaskaa tai Lauri Tähkeää, vaan Irwin Goodmanin kaunissanaisen kappaleen. Potkuja ei ole tullut, mutta niitähän nyt tuntuu tulevan nykyään muutaman vuoden välein. Herrat eivät osaa hommiaan ja peruste on "tuotannolliset ja taloudelliset syyt".

Irwin Goodman: "Ei tappa tipa ja ämpäreitä saa ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa", olisivat kai päivitetyt sanat.


 
 

Mitäs tekis, vieläks köyhät elää?

Kalle Holmbergiltä Herlinille.