Vihapuhetta

Jonni oli vähän vihainen kaverilleen, Maccaralle. Väitti, ettei Maccara olisi tehnyt mitään muuta kuin Yesterdayn.

"How do you sleep, cunt", on kyllä selkeää vihapuhetta. Harrisonin Jori säesti.




Mutta on se ihan vitun hyvä biisi.

Elekää jättäkö!

Beatlesin juutuubin katsojaluvut eivät yleensä kerro mitään, koska oikeudenomistajat poistattavat tallenteita aktiivisesti. Kattokonsertin Don´t let me downille on kuitenkin kerääntynyt katsojia yli 24 miljoonaa, kun se on ollut saatavilla reilusti alle vuoden. Kaikki eivät siis kuuntele Chiikkiä tai Shiittiä.

Paluu

Chuck Berry 1959, Back In The USA




Oikeuksien omistajat ovat taas riehuneet Juutuubissa, joten Beatlesin, 1968, kappaleesta vain Maccaran esitys.



Suomen Talvisota 1939-40, 1970

Kentuckyssa on sininen kuu ja silleen

Reilusti alle kouluikäisenä kuulin radiosta Beatlesin Michellen ja Girlin. Jättivät jälkensä.  18-vuotiaana minä itkin katkerasti, kun John Lennon ammuttiin.
Tässä kolme myöhempää.

Beatlesin ylipäällikkö lähti

(Vaihdoin tähän vilimiä, kun edellinen katosi juutuupin ihmeellisestä maailmasta.)

Kitaraa itkettää

Eric Clapton soitti McCartneyn Paulin kanssa George Harrisonin muistoksi. Hienosti soitti hyvälle ystävälleen. Clapton soitti sillä The Beatlesin alkuperäiselläkin. George lauloi.

Martin Scorsesen Harrison-dokumentissa Clapton sanoi, että kun Georgen kanssa liikkui, silloin hän sai itsensä tuntea todelliseksi nobodyksi. Beatlesin suosio oli niin valtavaa.

Kaikki nuo vuodet sitten

George Harrison muisteli vuonna 1981, edellisenä vuonna ammuttua ystäväänsä, kappaleessa All Those Years Ago.

Lennonilla on asiaa

Jii Lennon ei ollut anarkisti, eikä...

Väännä ja huuda!

Persu sentään tätä elämää. Maailman yhden tunnetuimmista cover-bändeistä, Led Zeppelinin, epäillään jonkun kappaleensa tehneen ihan itse. Rolling Stonesia väitettin rokimmaksi kuin Beatlesia.

Purekaa jenkki, Jagger ja ruumiinsyöjä Richards, ja repikää näistä. 



Tämä varmaan jo itkettää, eikö niin?



Nämä eivät tietenkään ole Lennon-McCartney sävellyksiä, mutta selvästi sen kertoivat.

Päivä elämästä

Kun The Beatlesista on jäljellä enää Paul McCartney tai Ringo Starr, yhä nostetaan spekulaatiot yhtyeen comebackista koko elossa olevalla miehistöllään. Maccaran tai Ringon konsertin jälkeen lehdet sitten arvuuttelevat: "Hajoaako The Beatles jälleen?"

Entä jos urheiluseura ei vuonna 1965 olisi jänistänyt, ja The Beatles olisi todella esiintynyt Hyvinkäällä. Nuoresta kolmen vuoden iästäni johtuen tuskin olisivat minulle lippua myyneet, ehkä pummilla olisin sisään Sveitsin uimalan nurmelle päässyt. Eikä sinne edes mitään lasten lippuja olisi myyty, aika kova homma olisi ollut lippurahoja kokoon kaapia. Paras vaihtoehto olisi ollut kiivetä johonkin ympärillä kasvavaan mäntyyn, sieltä olisin alle metrin mittaisena nähnyt parhaiten.

Mukava olisi nyt A Day In The Life kappaletta kuunnella, kun sanat menisivät:

I read the news today oh, boy
Four thousand holes in hyvinkää, finland
And though the holes were rather small
They had to climb up those trees

Toisinaan antaisin lehdille haastatteluja: "Oli se ikimuistoinen konsertti, mutta kurkku oli jälkeenpäin kipeä huutamisesta ja korvat vähän soivat, -  sain minä nimmarit niiltä kaikilta, ne on mulla seinällä."

Obladii obladaa, puntti vipattaa

Sir McCartney täytti eilen runsaasti vuosia. Haastattelussa hän sanoi, etteivät rikkaudet ole häntä muuttaneet. Eivät tietenkään, tuollainen hän oli jo nuorena, kuten kaikki me Beatles-diggarit tiedämme.

Tässä mielenkiintoista Beatles-materiaalia kaikille muistelijoille. Lyhyen välähdyksen loppupuolella harvinaislaatuinen tilaisuus kurkistaa Paulin työskentelyprosessiin.