Peltiä, komisario Peltipoliisi

Hän on poliisiksikin tavattoman pitkä, hänen hoikan, mutta teräksisen olemuksensa kruunaa hieman kulmikas pää, jonka katseessa on jotain tavattoman armotonta, siitä ei helposti löydä mitään inhimillistä. - Se on kuitenkin vain pintasilausta, työssään hän pyrkii aina oikeudenmukaisuuteen ja hänen rikosten selvittämisprosenttinsa on aivan uskomaton.

Hänen haukankatseensa päivystää väsymättä, yksikään konna ei käsittelyssään selviä! - Jopa pitkäaikainen harmi, rollaattorilla toistuvasti ylinopeutta ajanut mummo, joutui lopulta teoistaan vastaamaan ja tiilenpäitä lukemaan. 

Inhimillisiä heikkouksia hänellä ei ole lainkaan, hän ei poikkea kaljoilla turkulaisissa Koulussa tai Apteekissa edes vapaapäivinään. Huhun mukaan hän ei edes kykene tuntemaan väsymystä, hänen uutteruutensa on vailla vertaa.

Uudesta Pelti Poliisi dekkarisarjasta piakkoin ilmestymässä osat:

- Peltipoliisi ja kuoleman kurvi
- Kurat silmille, Peltipoliisi?
- Peltipoliisi ja mustan ministeriauton tapaus
- Peltipoliisi ja kabinettien salaisuus
- Peltipoliisi ja budjettivaje
- Sanokaa silli, komensi peltipoliisi
- Peltipoliisi ruosteessa
- Peltipoliisi räpsii jälleen

Al - Yhteiskunnan merkkimies

Alphonse oli tunteellinen ja hieno mies, joka sai tahtomattaan kärsiä monenlaista. Hän oli haavekuvissaan usein miettinyt, kuinka opettaisi poikansa käyttämään baseball-mailaa niin, että kunnaritaulu vain helisisi ja vastustajilla tekisi päästä pahaa.


Hänelle ei lapsia kuitenkaan suostuttu kaupasta myymään, joten hänen täytyi tehdä aivan oma.

Pahat ihmiset halusivat kaikin tavoin vähentää hänen yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa, keksien monenlaista veruketta ja tekosyytä, jotta saisivat hänet tärkeimmiltä paikoilta väistymään.

Tunteellisena ihmisenä Al otti kaiken kovin raskaasti, mutta silloinkin kun kyynel oli salaa silmäkulmassa ja sydän tuntui melkein pysähtyvän kanssaihmisten ilkeydestä, hän muisti, että on olemassa arvoja, jotka vaativat häneltä lujaa vastuuntuntoa ja suoraselkäistä asioiden hoitoa.

Jälkipolvi - älkää uskoko kaikkea pahaa mitä puhutaan! - Al oli osa suuren järjestön jatkuvuutta, järjestön, joka on tuonut paljon monenlaista hyvää Urhoollisella toiminallaan.

Al oli taiteenystävä, yhteiskunnallinen vaikuttaja, menestyvä liikemies ja hyväntekijä, joka Jeesuksen oppien mukaisesti antoi janoiselle juodakseen, silloin kun tällä oli jano. 

Al oli hieno mies. 

Hillolauta

- Ja oikeus tuomitsee teidät, Aimo Sarana Keikkanen, ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen: toinen nimenne muutetaan tästä päivästä lukien nimeksi Hillolauta! - Onko tuomitulla vielä jotain sanottavaa?

- Kohtuutonta, kohtuutonta, vääryys, vääryys...niin...totanoin... herra tuomari, mielestäni on aivan selvää, että tuomio on kohtuuttoman suuri. Lisäksi olen täysin syytön!

- Te ette ole syytön, huomautan, että teidät on juuri tuomitt...

- Herra tuomari, minä olen kyllä ryypiskellyt, rällännyt, mukiloinnut ihmisiä, murtautunut moniin paikkoihin, pihistänyt mummoilta rahaa ja häirinnyt kirkonmenoja piereskelemällä äänekkäästi etupenkissä. - Mutta silti olen täysin syytön! ... Katsokaahan, kuulun nimittäin sellaiseen jeng...yhteisöön, joka on minulle kaiken osaamani opettanut.  Jo aikaa sitten Kassakaappi-Masa opetti minulle poloiselle, miten kivaa on, kun saa pikkulapset ja mummot peläyttämällä itkemään; myöhemmin hän näytti, miten kaapin ovet avataan saranapuolelta. Ja  Tuuba-Topi opasti minut, viattoman rassukan, rikkomaan lasin ilman ääntä. - Ja monet hyvät ystäväni, jotka oikeastaan adoptoivat minut, ovat minut tälle elämänpolulle jo nuoresta opastaneet. Kuinka olisin voinut hyvyyttään vastaan rikkoa ja sanoa vastaan? - Eikö olisi ollut tavaton vääryys ja konnantyö, jos olisin heidän laupeutensa loannut ja heitä vastaan toiminut? - Kuten ymmärätte, herra tuomari, sydämen hyvyydestä olen toiminut!

- Tämä totisesti muuttaa kaiken, silmäni ovat avautuneet jaloudellenne ja vilpittömille pyrkimyksillenne! - Olisitte hyvä mies kaiken tuon sanonut riittävän painokkaasti jo aiemmin. Unohdetaan äsken sanomani, kokoonumme lautamiesten kanssa välittömästi uudelleen, pitäähän tähän joku tolkku saada!

Ei - vaan näin!

Kuvituskuvana juttuun millään tavalla liittymätön, iltainen tunnelmahetki jostain Amerikan Yhdysvalloista.













Iltapäivälehdet ilmestyvät aamun varhaisina tunteina, minä puolestani kuuntelin Johnnyn Ihanan aamun useita kertoja näin illan ratoksi.

---

Tänään sai selityksensä valtiopäiväedustaja Antti Kaikkosen sivuilla oleva lause: "Mainettaan parempi". Selvästi kyse on lyhennys lauseesta "Mainettaan parempi - vain ehdollista!"

---

Antti, Antti, asioita on aina katsottava myönteisesti! -  Luulisi, että suuren valiokunnan puheenjohtajuus nyt menee, mutta lainopillinen kokemuksesi alkaa olla jo niin huomattavaa, että kannattaisi alkaa tähyilemaan perustuslakivaliokunnan suuntaan. Ansioluettelossa "laaja oikeustieteellinen kokemus" näyttää joka tapauksessa erittäin hyvältä!

---

Kansanedustajuutesi tuskin loppuu, ihan hyvin tässä kävi! - Mitä ilmeisemmin kohta annat lausunnon itseäsi kohdanneesta tavattomasta vääryydestä ja valitat korkeampiin oikeusasteisiin. Sirkus jatkuu taas muutaman vuoden.

---

Antti, ei hätä ole tämän näköinen, se on suuri ja ruskea ja siinä on vihreää kyljessä!

---

Synkkyyteen on turha vaipua, laitan tähän tunnelmapalaksi iki-ihanan Taunon Palon esityksen, jota voitte illalla mielen nostattamiseksi kuunnella, vaikkapa yhdessä rouvan kanssa. 

---

Ja sitten on tämä Jii Karjalaisen uusi. Nimeltään "Mennyt mies".

Näinkö?

Viel’ elää Antin työt, kenties

Kauanki, kansan suussa.

Hän eli niinkuin kepun mies,

Ei Kuole hirsipuussa.

Ol’  ylioppilas vaan,

Siis suur’ ei sijaltansa;

Mut kankein poika Suomenmaan

Hän oli tanssimaan.

Hänt’ ajan hurjan myrskyihin

Vei oikku onnetarten;

Hän sopi niihin kuitenkin

Kuin tehty niitä varten.

Se aik’ ol’ ajoist' kamalin

Ja itkun aika varmaan,

Kun käsiss’ Matti Vanhasen

Ol’ ohjat maamme armaan.

Kyll’ itki moni huokaillen,

Ett’ oikeus on pilkka;

Mut itkiessä toisien,

Niin itkenyt ei Antti.

Vaan koska kansa äänestää,

Hän neuvon sille antaa:

”Maineetta näin on parempi,

Myös äänisaalis suurempi.”

”Ken kepuherraa vaikertaa,

On vaivojensa vanki,

Ei oikeutta maassa saa

Jos ei oo itse Kanki.”

”Siis vapauteen taistellen

Ken miehen mieltä kantaa:

Tie suorin kulkee onnehen

Lähellä kepun keskustaa!”

Ja vasamata nopsempaan,

Jonk’ ilmaan viskas jousi,

Ja Antti lensi vapauteen.

Ja Suomen kansa itki.

Äsken liekki Merisalon

Lyötiin pitkin maata:

Ei Suomi valtaa kepusen

Unohtaa koskaan saata.

Jo kohtas kosto sortajat

Kädellä ankaralla,

Siks kunnes juonet kavalat

Vapautti Antin käräjillä.

Tuo teot kummat kunniaa:

Tok’ viedä voivat muuhun,

Ja Antin tietä suorimpaa

Ei vieneet hirsipuuhun.

Mut varmaan Antin neuvo tää

Viel’ elää kansan suussa:

Kauniimpi oikeuslaitosta,

On Palmun taulu komerossa.

--
Anteeksi Kaarlo Kramsu!

Rasvattu sarana

Herra oikeuden puheenjohtaja, minä Aimo "Sarana" Keikkanen, en ole lainkaan syyllistynyt mihinkään, vaikka minut löydettiin eräästä asunnosta lekavasara kädessäni. Tavallaan sattumaa oli, että asunnon ikkuna oli rikkoutunut ja näytti siltä ikäänkuin se olisi hajoitettu jollain, sanokaamme esimerkiksi lekavasaralla. - Sen vuoksi sisällä olinkin, halusin varoittaa asukkaita mahdollisista konnantyön tekijöistä, kun ikkunasta sillä lailla tuulettavat.

Minä, samoin kuin oppi-isäni Sorkkarauta Masa, olemme jopa normaalia lainkuuliaisempia kansalaisia, enkä olisi saattanut millään uskoa, että joudun tänne leivättömän pöydän ääreen, vain siksi koska pikkusieluinen poliisi minut tänne korvasta käsiraudoissa raahasi - sen jälkeen kun pelästyksissäni yritin paeta siitä sattumalta samaan aikaan rikki mennneestä ikkunasta.

Minä olen aina toiminut yhteiskunnan parhaaksi ja teidän täytyy ymmärtää, että toisinaan,  ja toisinaan aika useinkin, se on sattunut käymään yksiin minun etujeni kanssa. Tässä tapauksessa en, enkä niissä edellisissäkään, ole kuitenkaan mitään aineellista hyötyä tai etuutta itselleni saanut. - Minun etuni ja iloni on ollut toisten ihmisten, erityisesti maamme kasvavan nuorison auttaminen. He ovat saaneet paljon, siitä mieleni on hyvä: tauluja, leivänpaahtimia, televisioita ja videonauhureita. - Oikein kyynel meinaa pusertua niiden onnellisten naamojen vuoksi.

Pyydän, että avaisitte nämä käsirautani ja päästäisitte minut menemään, niinkuin kaikki oikeus ja kohtuus edellyttävät...tarvitsisiko herra oikeuden puheenjohtaja asuntonsa seinälle taulua, minulla olisi yksi ylimääräinen, joka ei millään sovellu asuntoni verhojen väriin...

Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.

Kyllä mun täytyy sanoa, et tää vapauttava päätös oli helpottava, mutta odotettu. Tiesinhän mä itse, ettei syytteille ole pohjaa, siellä oli paljon erilaisia kummallisia väitteitä.

Tää on kuitenkin ollu mulle vakavan itsetutkiskelun paikka, joka on koetellut ihan munaskuja myöten ja perhe-elämäänkin vaikuttanut. Aamuyön hiljaisina tunteina olen monta kertaa pohtinut, onks tää Suomi enää mikään lintukoto ja voiko kenet tahansa ihmisen, tällä lailla kafkamaisesti,  laittaa löysässä hirressä roikkumaan ja tällaisen mankelin alle jyrättäväksi!

Mun täytyy vielä erikseen tässä kiittää kaikkia niitä, jotka on jaksanu mua uskoa ja olla mun tukena tässä prosessissa!


Mut kuule, nyt mun täytyy mennä, seitsenkymppisiini ei lopultakaan ole niin pitkä aika, pitää ehtiä kaikenlaista, elämä jatkuu, Heippodei!


---
(patsas Wäinö Aaltonen: Sarastus)

Marssijärjestys

"Eikö ne siellä eduskunnassa tiedä kuka täällä määrää, luuleeko ne että meillä oikeasti on aikaa juosta kaiken joutavan perässä, vaan siksi, että ne keksii tehdä jonkun typerän lain!"

"Ainkaan seitsemään vuoteen en persettäni tästä tuolista moisen takia liikuta, muutenhan niille tulee ihan väärä käsitys nokkimisjärjestyksestä!"

---

(Tekstikuva Yle: Osa ministeriöiden...)

Keskimmäisellä kiveksellä lisäsukulaisia - sana ensimmäiselle huhtikuuta

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kansanedustajan yhden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä lahjoman vastaanottamisesta. 

Tuomion perusteluissa mainittiin yleinen lainkuuliaisuus ja kansanedustajan merkittävä asema paitsi kansaa edustavana, myös sen esikuvana. 

Kansanedustaja kertoi syytteen olleen raskas prosessi, mutta olevansa helpottunut rehellisestä ja oikeutetusta tuomiosta. Tiedän että olen toimessani luottanut asemani luomaan koskemattomuuteen ja härskillä tavalla koettanut epärehellisin keinoin saada itselleni etua sieltä mistä se vain on ollut mahdollista, katuva kansanedustaja tilittää.

Vankilasta vapauduttuani, mahdollisilla työttömyyskorvauksilla ollessani, aion levätä kotini sohvilla,  pelailla lähimarketissa Rayn:n automaatteja, rentoutua kavereiden kanssa moottorikelkka-ajeluilla ja ihan vain pestä kotona perheeni likapyykkiä viidellä omistamallamme pesukoneella. Aion myös matkustella sikäli kuin työttömyyskorvauksemme eivät sitä salli; pitäisi mennä edes- mutta myös takaisin.


Luonnollisesti en enää asetu ehdolle missään vaaleissa, annan myös lupauksen pysytellä poissa julkisuudesta. - Yritän löytää itselleni mielellään koulutustani vastaavaa työtä, tosin se lienee vaikeaa, koska politiikan teon myötä työkykyisyyteni ja ammatillinen pätevyyteni ovat päässeet taantumaan.

Apulaissyyttäjäkanslerioikeusjohtajatuhriintunutpersekarva suostui kommentoimaan tuomiota vain lyhyellä kommentilla: keskimmäinen kives on kipeä viidellä pallilla istumisesta.


Tämä kirjoitus on hiihtoliiton hyväksymä. 

Putkaa, linnaa ja vankeutta. Ja paljo!

(Iltalehti.fi)












Rötösherra- ja rouvajahti on toden teolla alkanut! Pitää ne saada tuomiolle, ne jotka ovat meidän oikeudentajuamme koetelleet!


Tyhmyyttä se vain on, jos kysyy mitä väliä sillä on kumpi rouvista rahat sai, kun yhdessä olivat sopineet. 

Sehän on selvä, ettei lakikirjaan saa pyyhkiä persettään! Ja jos saakin, niin ei sellaisesta kansalaiselle mitään hyvää seuraa. Voi tulla vaikka ihottumaa ja pukamia. Älkää tehkö sellaista, Serla on parempaa.