Viimiesimmät Ishigurovat

- Ooksä kuullu siitä Kazuo Ishigurovasta?

- Ai kenestä?

- Siitä Nobel-palkinnon voittajasta.

- Ai se, no tunnenhan minä kirjallisuusihmisenä tietysti hänet. Ekasta kirjastaan pidin erityisesti ja tämä viimeinenkin oli aika hyvä.

- Mitkäs niiden kirjojen nimet taas olivat?

- Tarkalleen en muista, kun olivat niin hyviä, mutta jotain jaappanialaista ne kai oli.

Sivistykseni

Kiistän epäilyt, joiden mukaan sivistykseni pohjautuisi metrin korkuiseen pinoon Nuorten Toivekirjastoa.

(tänne laittamani valokuvat minun täytyy ottaa kännykkäkameralla, kun tietokoneen kortinlukija on tuusan paskana, eikä se toimi, koska se on rikki.)

Veriset vaatteet ja konstaapeli Virtanen

- Päivää, minä toin sen lupaamani käsikirjoituksen...

- Istukaa. - Niin, se kuulosti mielenkiintoiselta. Kovaksi paistettu realistinen dekkari, joka sisältää huolta ilmastonmuutoksesta, yhteiskunnallisia epäkohtia, tasa-arvoasiaa, maailmanpolitiikkaa, erotiikkaa, ihmissuhdeongelmia jne.

- Aivan. Aluksi tapahtuu kamala verityö, jonka tutkinnan saa hoitaakseen vanhempi rikoskonstaapeli Virtanen, Juhani Virtanen. Surmatyö tapahtuu viikon ryypänneessä alan miesten porukassa. Uhri, huonoille poluille ajautunut Pera, hakattiin leipäveitsellä  kuoliaaksi.

- Pera oli siis kova-onninen mies, joka ajautui tilaansa kärsimänsä vääryyden vuoksi...?

- Ei suinkaan. Ihan kamala loppasuu oli jo nuorena, suu törröllään joi kokonaisen koskenkorvapullon niin, että mahasta kuului lotinaa.

-   Jatkakaa siitä kirjastanne.

- Kirja jatkuu kuvauksella vanhempi rikoskonstaapeli Virtasen ponnistuksista, hänen selvittäessään tapausta omien henkilökohtaisten ongelmiensa ja parisuhteensa pulmien keskellä. Vaimo soittaa kesken pahimpien kiireiden ja pyytää käymään kotiin tullessa kaupassa...

- Ja?

- Poliisipartio on tietysti raahannut koko ryyppyremmin putkaan. Kun ovat päivän päästä selvinneet riittävästi, Virtanen pääsee heitä kuulustelemaan. Häneltä menee puoleen päivään ennenkuin juttu on selvä. Iltapäivä menee sitten paperitöiden viimeistelyssä.

- Missä ovat lupaamanne ilmastonmuutokset, yhteiskunnalliset ongelmat ja....

- Kirjan aivan lopussa. Virtanen on koko päivän juoda killottanut kahvia ja syönyt pari viineriä. Illalla kun hän menee kotiin, vaimo tulee iloisesti ovelle vastaan. Vanhempi rikoskonstaapeli purkaa pahaa oloaan:  "Saatana että mahaan koskee ja närästää! Miksi helvetissä lähikauppa ei myy Rennietä? Maailmassa on kaikki päin persettä, hallituskin pitäs kaataa!"

- Valitettavasti emme voi ottaa teostanne kustannusohjelmaamme. Se on aivan liian realistinen, ei suurelle yleisölle aivan mitä tahansa voi kirjoittaa! - Näkemiin.

---

(Mtv: tällainen on suomalainen henkirikos)

Onnea vireälle 180-vuotiaalle!

Runo on sentään runo

Enkäkänä oo kana
se on suora sana
budgetti vaan on pieni
kuin totanoin midgetti
rahapussikin kuin sieni 
 Martilta ei uskalla pyytää
jos se alkaa huutaa
ja mulla ei oo luutaa.
Mukana.
Bruysseliin mun tieni
jos äänestätte - vieni.

Välistä

- Te yks förbannade hullu, Te on ottanut lainaston kirjan mukaan huussiin ja paskantanut sen väliin!

- Älkääs nyt, herra lainaamodirigentti. Huussiin en sitä missään tapauksessa mukaani ole ottanut, mutta jos yhden kerran otinkin, ulostanut en siihen ole.

-  Te on pyyhkinyt, Te on pyyhkinyt sen sivuihin!

- Tuo ei missään nimessä pidä paikkaansa, suorastaan pöyristyttävä väite, mutta jos yhden kerran pyyhinkin, niin sivuja en siitä silti irti repinyt.

- Pilalla, pilalla koko kirja. - Kauhea paskan haju!

- Ei ole pilalla. Yhtään kirja ei ole huonontunut, mutta jos vähän tuoksahtaa, niin siirtäkää sen luokitus elämäkertojen hyllyyn.

Kyräilyä, vitutusta ja satiiria

Ostin S-marketista (!), muistaakseni noin yhdellätoista eurolla, Tuomas Kyrön muutaman vuoden takaisen kirjan "Kerjäläinen ja jänis" pokkariversiona. 

Kirjasta huomasi, että tässä ollaan nyt tosi mielessä liikkeellä. Tätä selvemmin ei enää uudeksi Arto Paasilinnaksi voi julistautua. Vatanescusta ja jäniksestä huolimatta yhtymäkohdat ovat nimenomaan Paasilinnan jälkipään tuotantoa muistuttavia. Teksti on hajuton, mauton, äänetön pieru, joka ei naurata, itketä, ärsytä, tai saa aikaan oikein mitään muutakaan. Farsseilla on taipumus loppupuolella paisua älyttömyyksiin, mutta tätä lukiessa ajattelin: "Ei saatana, eiks tää ikinä lopu!"  Lopussa oleva populistisen puolueen kuvaus oli tehty tavalla, josta sekä sen kannattajat että vastustajat sanovat yksimielisesti: "Ai, jaa."

Ensimmäinen lukemani Kyrön kirja, selvääkin selvemmäksi kävi, että hänen menestystään lompuukinpaksunnoskirjoittamisessa ei tule mikään estämään. Ennen kirjan lukemista tiesin hänen keksineen koko kansan lämminhenkisen nimityksen vitutukselle.  Kerjäläisen ja jäniksen takakannessa käyttivät ehkä vaatimattomuuttaan pelkkää "lämminhenkistä".
---

Koko kansan lämminhenkistä satiiria edustaa myös takavuosien julkisuustyrkyn uudelleen tuleminen. Ensin haastattelu alapään kauneus- ja kiristysleikkauksesta, sitten yllättäen varasijalta tehty nousu reality-ohjelmaan. Tie on auki taivasta myöten, amerikkalainen unelma on sittenkin totta! Tuleekohan tuostakin pääministeri, kuten Vatanescusta?
---

Tosielämän satiiria on jo Helsingin huumepoliisin päällikön, Jari Aarnion pidätys ja tutkinta. Joka päivä uusia paljastuksia, jotka antavat jo olettaa, että lopulta häntä syytetään myös maanpetoksesta, kansanmurhasta, koiran taluttamisesta liian lyhyessä hihnassa ja tyylittömistä silmälaseista. Lopullinen tuomio tulee, jos tulee, noin kahdeksan vuoden päästä.

---

Populistisen, kansallismielisen puolueen puheenjohtaja kävi Yhdysvalloissa, Obaman rukousaamiaisella, hakemassa itselleen neuvoja toimintaansa. Ohjeistuksen sisältöä ei kerrottu. Nyt Soini on sairaslomalla, syy on kuitenkin nilkan nivelsiteessä eikä esimerkiksi jalkapohjan känsissä. Kyllä känsä tietää, mutta nilkka ei kestä.

---

Ilouutinen poliittisen satiirin ystäville: Paavo Lipposelta on taas ilmestymässä uusi järkälemäinen muistelmateos. Se kannattaa ehdottomasti lukea, siinä epäilemättä toivotetaan vastustajat nahkurin orsille ja oiotaan kaunasielujen pahat puheet pyyteettömästä ja uhrautuvasta toiminnasta Suomen parhaaksi. 

Hotakainen on nähty!

Kävin kirjamessuilla. Pasilan asemalta kävelin kaupunginosan kuvankauniiden maisemien läpi Messukeskukselle. Ja voitteko kuvitella, kukaan ei tappanut minua mennessä, ei edes tullessa!

Heti ensimmäisenä messuilla oli kirjailijan auto. Sellainen vähän vanhempaa mallia, luonnollisesti.

Aika kauheasti siellä oli populaa.

Haastattelulavoja en useimmiten ajoissa löytänyt, Peter von Bagh jäi näkemättä. Enkä oikein niiden pienkustantamojenkaan luokse osannut.

Hyvä tuuri minulla kävi, osuessani lavan viereen juuri kun Mikko Keystone alkoi haastattelemaan Kari Hotakaista.

Mikko kysyi: "KUULES, MITES KUN SULLA OLI SE ONNETTOMUUS JA KAIKKEA...

Hotakainen vastasi: "No niin, tsekumbtusbtsöbätsulokuinkätsälipäivääsupisupi, hiljempaa en osaa puhua...tsubidubi..."

Jäin miettimään kuulemiani syvällisiä viisauksia ja jatkoin matkaani.

Aivan mahottomasti julkkiksia, en minä niitä tuntenut, mutta kamera lauloi, siinä kun ei ole sellaista asetusta, joka varoittaisi, ettei tuo ole mikään julkkis, se on yksi Messukeskuksen siivoojista.

Tämän risuparran ympärillä kävi kuhina rouvia. En minä sitä tuntenut, luulen että se oli joku marxisti ja maailmanparantaja, joka yritti saada naisia. Ei siis naista, vaan naisia. Tai sitten se oli vain työvuoronsa juuri lopettanut parkettisiistijä, jolla oli iltameiningit ja vongat mielessä.

  

"Ai ai, ko Viipuris ennen!"

 

Kirjamessujen kirjailijoiden kitaroita.

Tässä messuilta kirjailijoiden hanureita (Pitää sanoa: Harmonikka! kirj.huom.)

Jari Halonen oli juuri lopettelemassa tajunnanvirtaansa, kun osuin paikalle. Puhui siitä, kuinka Elannosta lähti jossain vaiheessa punainen väri pois.

Tämä sakki oli haastateltavana HeSburgerin lavalla. Meinasin huutaa, että "hakatkaa se!", kun Guzenina sanoi: "Mä haluun replata tohon, et..."

"Kiva, kiva, aikun mukavaa, kiva suorastaan!"



















"No perlkedle, voin mä kyl rlaaputella mun munia vielä tässäkin iässä"

Ruhtinas saapui Yle X:n haastatteluun arvonsa mukaisesti, hänellä oli seuruetta enemmän kuin tuo yksi avustaja. Ruhtinaan hyvä ryhti katosi koiravaljakko-onnettomuudessa vuosia sitten. Kolari oli toissa kesänä polven rikkonut, askellus oli raskasta ja vaikeaa, mutta arvokkaan näköistä. Suomen Jean Sibelius, Remu Aaltonen, oli aivan kuin esikuvansa kävelemässä Ainolan pihamaalla, paitsi ettei hänellä ollut sikaria suussaan. Petri Laukka on tehnyt väitöskirjan Kekkoslovakian kuninkaat, jossa käsittelee 70-lukua rokin, ei taistolaisuuden vuosikymmenenä. Remu kehui kirjaa, jota tuskin on nähnyt. Mutta se ei haittaa, hän on ruhtinas. - Get oooon!

Kotkat kuuntelevat, minä en

Kukaan ei enää oikein viitsinyt korviaan lotkauttaa, kun hiihtäjät Kirvesniemi, Immonen ja Isometsä saivat nyt jo lainvoimaiset tuomiot valehteluistaan todistajina oikeudenkäynnissä. Niin se on, Pellon kunnanisän muinaista lausuntoa mukaillen: "Sinä Mukka olet vain ryypiskellyt, mutta Mäntyranta jäi sentään kiinni amfetamiinista!"
---
 
Tulopoliittisessa ratkaisussa tuli ensi vuodelle kakskymppiä lisää. Kyyneleet valuvat liikutuksesta poskipäilleni: "Kyllä herra on niin hyvä ja armollinen!" - "Nyt en vähän aikaan pyydä enää mitään!" - "Mä elämältä kaiken sain", kuten Pepe Willberg joskus lauloi. 
---



Ensi vuodelle tienatut täytyy tuhlata jo etukäteen. Lähtisikö, vai eikö lähtisikö, huomenna Helsinkiin kirjamessuille? On siellä yksi, jota haluaisin kuulla: Peter von Bagh on lauantaina lavalla. Jospa hän edes kertaalleen lausuisi sanan "eeppinen" tai "elämää suurempaa", se maksaisi lipun hinnan moninkertaisesti takaisin. Muita en messuilla halua kuulla, luen vaikka kirjoista tai muualta, jos ovat jotain kirjoittaneet.
---

---
Yhdysvaltain tiedustelun viranomaiset halusivat tietää, onko Angela Merkelillä laajempia vallankumous- tai terrorismihankkeita suunnitteilla. Julkisuuteen ei ainakaan vielä ole kerrottu tiedustelun tuloksia.

----

(kuv. ei liit. kirj.)

10.10.

Veijo Meri kertoi kirjassaan "Aleksis Stenvallin elämä", että kansalliskirjailijaamme hoidettiin kuukauden verran tässä rakennuksessa, Uudessa Klinikassa, kun hänen valotusaikansa kävivät liian pitkiksi. Nykyisestä Aleksanteri-instituutista, Venäjän tutkimuslaitoksesta (ja juopuneiden häiden Juhlahuoneistoista), Alexis  siirrettiin Lapinlahteen.

Veijo Meri kertoi myös, että kansalliskirjailijamme joutui pitämään käsin vanhaa vaaleaa pukuaan kiinni, ettei se hajoaisi, kun hän vieraili Helsingissä.

Pyssyt sanoo pau ja pou

Kirjailia Reijo Mäjes tuijotti Koulubaarin ovelle ja kuvitteli mitä kamalaa voisi tapahtua. Ovesta astuisi pahiksia ja sitten pyssyt sanoisivat bum ja bam! - Mäjes pienenä, mutta urhokkaana, kahdeksan tuoppia ottaneena voittajana, sanoisi maagiset sanat: "Mitäs yrititte, mulle ei kukaan koskaan pärjää, olen Turun olutbaarien Punavyö ja TJA Heikkilä: mä ampun teitä kaikkia pitsoolilla!"

Mäjes joutuu jatkossa kuvittelemaan kauheita oikein tosi runsaasti, -  melkein Hollywood-tuottaja Markus Selines on luvannut paukuttaa taas neljäsataa Harekka-filmiä yhdessä köntsässä.


Näytteliä Antti Reines kertoi, että alkaa kuntoaan kohottamaan ja lopettaa piereskelyn, koska uusia Harekka-filmejä aletaan piakkoin duunistelemaan: "Kauheeta kuntoa se vaatii, kun neljä elokuvaa päivässä kuvataan, lepoa ei jää kuin korkeintaan neljätoista tuntia vuorokaudessa!"


Haastattelussa yksi tavallinen Erkki, sanoi että Harekka-elokuvat ovat muuten hyviä, mutta niitä saisi ilmestyä paljon enemmän, kun ne on niin hyviä!

Reijo Mäjekseltä ei saatu tätä varten haastattelua, mutta luultavasti olisi kertonut vain, että "mummu-Lehtolainen jää toiseks, kun mää vejän pyssyn, ei se pysty tällastä kuvittelemaan, mis oikein tosissaan paukutellaan!"

Vain murha on riittävä rikos dekkariin

- Tarjositte kustannettavaksi tällaista dekkaria, tai ainakin jotain sentapaista kirjoitusta, nimeltään "Jääkiekkoilijan murha".

- Niin tarjosin, eikö olekin hyvä?

- Täytyy sanoa, että on siinä hieman korjattavaa. Ensiksi kysyisin, miksi juuri jääkiekkoilija?

- Siitä saa lisänostetta, kun ovat niin suosittuja.

- Niin. Ensiksi tämä jääkiekkoilija murhataan mitä raaimmin auton tunkilla, sitten murhaaja ajaa hänen ylitseen kahdeksantoista kertaa autolla, ruovitellen laittoman pitkillä nastoilla renkaissa ja lopuksi sytyttää ruumiin palamaan, pilkkoo sen palasiksi ja...

- Eikö olisikin hyvä filmatisointina?

- Enpä tiedä. Dekkariin riittää usein yksi ruumis, - miksi murhaaja tappaa mitä pöyristyttävimmin tavoin näitä  kiekkoilijoita jatkossa vielä...hmmh...viisitoista? - Erityisesti hän tuntuu keskittyvän syvästi alkoholisoituneisiin entisiin nhl-pelaajiin.

- Siitä saa hyvin lisätoimintaa, kun tämä komisario Reima Teräsmeri jahtaa tekijää ja koko ajan tapahtuu lisää.

- Kirjan loppuhuipentuma ei kyllä millään käy. Kun Teräsmeri lopulta tavoittaa tekijän, hänen tulee sääli murhaajan kissaa, joka jää ilman isäntäänsä, jos tämä joutuu vankilaan. Niinpä Teräsmeri päästää hänet menemään ja tuumaa: "Nämä ovat rankkoja asioita, mutta kissa ei silti saa turhaan kärsiä!"

- No sen voi muuttaa helposti. Laitetaan siihen kokonainen kissapoikue.

Vain elämää

Panu Rajala julkaisi muistelujaan. Aivan uusin korvin voi nyt kuunnella kappaletta"katson autiota hiekkarantaa..." - Ei ollut autio, ei. Ei ollut.

Kirja aiheutti voimakkaita reaktioita, vaikka sitä(kään) ei melkein kukaan ole lukenut.

...ja pääministerimme Jyrki Hämäl...Katainen allekirjoitti vuorineuvosten halullisuuden vuoksi yhteisöveron alennuksen.

Peltiä, komisario Peltipoliisi

Hän on poliisiksikin tavattoman pitkä, hänen hoikan, mutta teräksisen olemuksensa kruunaa hieman kulmikas pää, jonka katseessa on jotain tavattoman armotonta, siitä ei helposti löydä mitään inhimillistä. - Se on kuitenkin vain pintasilausta, työssään hän pyrkii aina oikeudenmukaisuuteen ja hänen rikosten selvittämisprosenttinsa on aivan uskomaton.

Hänen haukankatseensa päivystää väsymättä, yksikään konna ei käsittelyssään selviä! - Jopa pitkäaikainen harmi, rollaattorilla toistuvasti ylinopeutta ajanut mummo, joutui lopulta teoistaan vastaamaan ja tiilenpäitä lukemaan. 

Inhimillisiä heikkouksia hänellä ei ole lainkaan, hän ei poikkea kaljoilla turkulaisissa Koulussa tai Apteekissa edes vapaapäivinään. Huhun mukaan hän ei edes kykene tuntemaan väsymystä, hänen uutteruutensa on vailla vertaa.

Uudesta Pelti Poliisi dekkarisarjasta piakkoin ilmestymässä osat:

- Peltipoliisi ja kuoleman kurvi
- Kurat silmille, Peltipoliisi?
- Peltipoliisi ja mustan ministeriauton tapaus
- Peltipoliisi ja kabinettien salaisuus
- Peltipoliisi ja budjettivaje
- Sanokaa silli, komensi peltipoliisi
- Peltipoliisi ruosteessa
- Peltipoliisi räpsii jälleen

Kirja-arvostelu

Ostin Helsingin rautatieasemalta kympillä Honey Aaltosen kirjan (Tasku-Kniga) Cisse Häkkinen.

Fiktiota faktaan sekoittava elämäkerta Häkkisestä on huono. Se on erittäin huono. Paitsi niistä kohdista, joissa se on vain huono.

Paras puoli kirjassa on mielestäni sen kieli, joka on huonoa.

Annan neljä tähteä, koska kirja olisi ollut hyvä, jos se ei olisi niin huono.

Matkaan

Yritysten asiakaslehtiä lukiessa tulee toisinaan ylimaallisen hyvä olo, tajuaa kuinka hyvä ja kaunis maailma onkaan; hyvä ja huoleton on elää, kun huolta tällviissii pidetään!

VR:n Matkaan-lehdessä 12/12 on paljon lukemisen arvoisia artikkeleita: "VR antoi viisi lupausta ympäristölle", "Visan päivä unelma-ammatissa", "Talvi ei yllätä junia". "Veturilaisille talvi on yhtä juhlaa", "Herkuttelijan Pori" , ja paljon, paljon muuta.


Lehden kruunaa aimo annos kulttuuria. Artikkeli taiteilija Osmo Rauhalasta ja suorastaan sokerina pohjalla Kirjailija Markku Pääskysen kirjoittama novelli.


Osmo Rauhala on taiteilijuuden lisäksi luomuviljelijä ja luomun saarnamies Siurosta, hän viljelee heinää, apilaa ja niitä syöviä luomulampaita - Helsingin Kaivopuistossa on kesämökki, kuten artikkeli sitä leikkisästi kutsuu. New Yorkissa - Nykissä - kuluu puolet vuodesta, sielläkin Osmon päivä alkaa luomukaurapuurolla. Aamut kirjoittaa, iltapäivät maalaa, alkuviikko usein toimistohommia! 

Nyt en saa päähäni mikä, mutta jokin tai jotkin tuossa jäi kaihertamaan.

Kirjailija Markku Pääskysen novelli on suoranainen mestariteos! Rakkauskertomukseksi kutsuttu kertomus perheestä etelänmatkalla.


Kriitikoksi kerrottu Erkka Mykkänen, kehuu lehdessä novellin aloittavaa pitkähköä vitsiä kreikkaisesta taloudesta. Sitä, jossa matkailija maksaa satasella hotellinpitäjälle, tämä maksaa jollekin jne. jne. kunnes raha palautuu hotellipitäjälle ja turisti nappaa sen takaisin itselleen kun ei ole tyytyväinen palveluihin. Velat on maksettu.

Vitsin miljardis kertomiskerta ympäri maailmaa on jo sivuutettu, mutta miten uskomattoman tuoreesti ja omaperäisesti Pääskynen osaakaan sen kertoa!

Helsingin yliopistossa kirjallisuutta opiskelleen Pääskysen novellissa tuoreus ja oivaltavuus ovat juuri ne asiat, jotka saavat minut sitä ylistämään! - Mahdottomana en pidä, että menen VR:n lippuluukulle, työnnän vaikka väkisin viiskymppisen rouvalle ja sanon, että mitään näin hyvää en suostu ilmaiseksi lukemaan! 

Lukekaa, jos vain käsiinne saatte, novelli ei ole mitään ilmanpierentää, siinä on maku ja haju mukana! - Nauttikaa ja makustelkaa!

Yksityislöytävä

En kirjoita, mutta jos kirjoittaisin kirjan, se olisi dekkari. 

Chandlerin tapainen kovaksi keitetty, Sariolaakin plagioisin mitään häpeämättä.


Sankari olisi yksityislöytävä Talvivaara, Pekka Talvivaara.


Kehityskertomus siitä täytyisi tehdä, omaperäisyyttä saisi kun kehityskertomuksen rakentaisi väärinpäin.

Alussa lukija ajattelisi: "just näin asiat ovat, näin se menee, ihan kuin oikeassa elämässä! "

Sitten pikkuhiljaa hivuttaisin mukaan kaikenlaisia älyttömyyksiä, lukija alkaisi epäröimään: "Mitä ihmettä...?"  Paskaa pruuttaisi pikkuhiljaa joka tuutista joka paikkaan, niin sanoakseni.


 Ne lukijat, jotka jaksaisivat loppuun asti, ihan vain nähdäkseen tuleeko tolkkua, parkuisivat lopulta: "Ei saat..na, mitä vi...ua tämä oikein on, eihän tässä ole mitään järkeä!?"

Sotamies rannalla

Sotamies Švejk on saanut kutsun suvaita ystävällisesti saapumaan sotaan. Kutsuntalautakuntaa varten hän varustautuu huolellisesti mm. ostamalla sotilaslakin, lainaamalla rullatuolin ja kainalosauvat, sekä laittamalla rekryytinkukan rintaansa. 

"Ja tuona ikimuistoisena päivänä nähtiin Prahan kaduilla liikuttava esimerkki uskollisuudesta:

Vanha nainen tuuppii edellään rullatuolia, siinä istuu mies, jonka sotilaslakissa on kiiltäväksi hinkattu messinkinen keisarin nimikirjainmerkki ja joka viuhtoo kainalosauvoillaan. Ja hänen takkinsa rintapielessä loistaa kirkasvärinen rekryytinkukka. 

Ja tämä mies, joka huiski myötäänsä kainalosauvoillaan, huusi Prahan kaduille:

- Belgradiin, Belgradiin!

Häntä seurasi ihmiskulkue, joka oli paisunut Švejkin sotaanlähtöä katsomaan kokoontuneesta vähäisestä joukosta.

Švejk saattoi todeta, että joissakin risteyksissä seisovat poliisikonstaapelit tekivät hänelle kunniaa."

Jaroslavin ura eläinlehdessä loppui kesken, kun kirjoitti eläimistä, joita ei edes ole olemassa, hänen Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa-kirjassaankin on yksi paha puoli: se loppuu auttamattomasti kesken, siinä on vain hieman yli 740  sivua.

Julkkis murhattiin julmasti - katso raa´at kuvat!

Vanhojen suomalaisten kirjojen pelastajan, Matti Pohdon, murha sai aikanaan (1857) runsaasti huomiota, mies on saanut palstatilaa myös elinaikanaan, esimerkiksi hakusanalla "Matti Pohto"  artikkeleita voi jälkimmäisen linkin sivulta etsiä.

Luulisin, että murhansakin oli tämänpäivän kriteereillä tappo. Mielenhäiriöinen mies surmasi hänet kirveellä, joidenkin tietojen mukaan kirves oli kallossaan pystyssä, kun hänet löydettiin.

Mitäkö raakaa allaolevissa kuvissa on? - Paljonkin: kännykäkameralla otettuina kuvat Viipurista Helsinkiin tuodusta hautamuistomerkistä ovat huomattavan rosoisia ja raakoja. Raakaa on myös, että tyylikkääseen kirjanmuotoiseen kiveen ovat tiedot raapustaneet takakanteen, vaikkakin se hyvin ilmentää yhden kirjan tulleen päätökseensä.

Verkkolehtien otsikoinnista Uudessa Suomessa.

Lahnassa on lapamatoja

kuva: http://www.kolumbus.fi/johannesheinonen/


Suomen virallisen kulttuurielämän virallisen totuuden esittänyt Helsingin Sanomien arvostelija kritisoi voimakkaasti Jari Tervon uutuusromaania "Koljatti." Puhui koulukiusaamisesta tavalla, joka sai ajattelemaan hänen kaipaavan "Itsevaltiaita", ns. satiirista tv-sarjaa, joka imarteli poliitikkoja myötähäpeän oksennukseen saakka.

"Voiks näin sanoo?", on Taloussanomat kysynyt Jukka Kemppiseltä ja joltain toiselta viisaalta. "Voi kauhee, ku eiks täst kuitenki joudu poseen?" paistoi rivien välistä.No ei joudu, kun se on poliittista satiiria, huumorin lajia, jota Suomessa ei ole paljoakaan aiemmin tehty. Poikkeuksena taidemaalari Johannes Heinonen.

Entä jos joku tekisi satiiria Tervon romaanista ja sen päähenkilöstä Lahna-Pekasta? Etäännyttäisi kohteen ilmeisestä esikuvastaan, pääministeri Matti Vanhasesta niin, ettei se muistuttaisi häntä enää lainkaan. Kirjoittaisi, että vangitun naisen sijasta kellarissa onkin nippu 70-luvun Jallu-lehtiä ja purkki liukastusvoidetta. Tai nykyaikaisesti jättimuistilla varustettu salainen läppäri mokkulayhteyksineen.

Vessapaperiostoksilla käydessään Lahna-Pekka raottaisi kassalla popliinitakkiaan ja kysyisi kuiskaten: "a-arvaa mikä tää on?" Ja kassatyttö vastaisi hekotellen: "ihan ku prinssinakki, mut paljon pienempi!" Kassajono myhäilisi myötä: "kyllä meirän poliitikot on niin hienoja" paitsi yksi joukkoon eksynyt vanhoilliskepulainen, joka argumentoisi tutusti, leuka väpättäen: "eipäs olla, itepäs oot!"

Sellaista ei paranisi tehdä. Jari Tervolla olisi ainakin moraalinen oikeus hakea jättikorvauksia kirjallisen hahmonsa raiskaamisesta. Luetaan vain tämä ja odotellaan mahdollisia joidenkuiden kirjoittamia jatko-osia: "Lahna-Pekan lapamadon valitus" ja "Lahna-Pekka ja Särki-Alma kudulla."