Näinkö?

Viel’ elää Antin työt, kenties

Kauanki, kansan suussa.

Hän eli niinkuin kepun mies,

Ei Kuole hirsipuussa.

Ol’  ylioppilas vaan,

Siis suur’ ei sijaltansa;

Mut kankein poika Suomenmaan

Hän oli tanssimaan.

Hänt’ ajan hurjan myrskyihin

Vei oikku onnetarten;

Hän sopi niihin kuitenkin

Kuin tehty niitä varten.

Se aik’ ol’ ajoist' kamalin

Ja itkun aika varmaan,

Kun käsiss’ Matti Vanhasen

Ol’ ohjat maamme armaan.

Kyll’ itki moni huokaillen,

Ett’ oikeus on pilkka;

Mut itkiessä toisien,

Niin itkenyt ei Antti.

Vaan koska kansa äänestää,

Hän neuvon sille antaa:

”Maineetta näin on parempi,

Myös äänisaalis suurempi.”

”Ken kepuherraa vaikertaa,

On vaivojensa vanki,

Ei oikeutta maassa saa

Jos ei oo itse Kanki.”

”Siis vapauteen taistellen

Ken miehen mieltä kantaa:

Tie suorin kulkee onnehen

Lähellä kepun keskustaa!”

Ja vasamata nopsempaan,

Jonk’ ilmaan viskas jousi,

Ja Antti lensi vapauteen.

Ja Suomen kansa itki.

Äsken liekki Merisalon

Lyötiin pitkin maata:

Ei Suomi valtaa kepusen

Unohtaa koskaan saata.

Jo kohtas kosto sortajat

Kädellä ankaralla,

Siks kunnes juonet kavalat

Vapautti Antin käräjillä.

Tuo teot kummat kunniaa:

Tok’ viedä voivat muuhun,

Ja Antin tietä suorimpaa

Ei vieneet hirsipuuhun.

Mut varmaan Antin neuvo tää

Viel’ elää kansan suussa:

Kauniimpi oikeuslaitosta,

On Palmun taulu komerossa.

--
Anteeksi Kaarlo Kramsu!