lauantai 13. kesäkuuta 2009

Karavaanari ajaa kuuttakymppiä


(klikkaa kuvasta se isommaksi)

Karavaanarit, nuo teittemme hitaasti kiiruhtavat etenijät, ovat taas ilmaantuneet tänäkin vuonna liikeenteeseemme. Ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä, että leirintäalueille saavuttuaan he pitävät illallisia, joiden tyyliä voisi verrata vaikka linnanjuhliin.
Viimeisen päälle pukeutuneena he nauttivat juhlaillallisen, johon usein kuuluu kärtsämakkaraa, perunasalaattia ja lämmintä olutta. Snapsit naukataan joka suupalan välissä suoraan taskulämpimästä koskenkorvapullosta ja juomalaulut raikaavat. Etenkin "olen suomalainen" ja Irwinin tuotanto ovat erittäin suosittuja.
Loppuillasta sitten, kuten linnanjuhlissakin, isketään silmät naapurin rouvaan ja saatetaan häntä jopa hieman kouraista takapuolesta. Saattaa siinä sitten hyvällä tuurilla rantapusikkokin jonkun aikaa heilua.
Aamulla on kaikki unohdettu ja puettu päälle verryttelypuku, jonka kruunaa päähän vedetty karvareuhka tai pipo. Näin he hiljalleen, katseet maahan luotuina, kömpivät kuin zombit Romeron elokuvassa, leirintäalueen ravintolaan aamiaiselle. Joillain yksilöillä on vielä verkkareitten päälle vedettynä tuulipuku, jottei hienhaju pökerryttäisi muita aamupalalle saapuvia. Siinä on rehellistä ja aitoa välittämistä kanssaihmisistä!

2 kommenttia:

  1. Mukavaa kun joku noin rehellisesti kertoo tavoistaan. Karavaanarina en osaa tuota mestaria meihin yhdistää mutta tyylinsä kullakin.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)