Kesä ainainen

Pakkanen paukkuu ja lumi tuiskuaapi, mutta vain VR sen osaa, kesän ainaisen.

IS: Kesä-VR

Yks suvinen touristipromenadi Helsingforsissa

Kesäinen Helsinki tuntui pian rautatievaunusta astuttuani pettymykseltä. - Ajattelin, etteikö näin isossa kaupungissa todella ole mitään muuta kuin nuorten naisten takapuolia! Ei siellä paljoa muuta ollut. Hmmm...tämä olisi tietysti hyvä kohta lopettaa alkuunsa, mutta jatkan kuitenkin.

 















Pornoliikkeitä kaupungissa tuntui olevan tosi paljon, tässä sato-masokistien paheiden pesä.







 Aivan alastomia pimujakin näki.

Eslapdlanilla esiteltiin venäläistä taidetta, muotia ja kankaita.

Lavalla oli auringonpaisteessa bändejä soittamassa.

  Yleisö oli villinä, suorastaan hysteerisenä.















 Runoilija Ryynipuuron kirjat olivat ajan patinoimia. Tuskin se niitä edes lukee, kunhan rekvisiitaksi on laitettu.

Kiljusen herrasväki ajeli aikanaan näillä raitiovaunuilla, taisivat Söörnääsissäkin käydä. Minä en viitsinyt, kun heilläkin siitä tuli aikanaan aika mekkala.

 Yksi merikuva täytyy aina olla. Ja Mariella.

Aivan en kerinnyt ajoissa kuvaa ottamaan, kun joku rouva kävi poseeraamassa valoihin pysähtyneen vanhan auton vieressä.

m

 
Ajauduin Katajanokalle kävelemään, mutta en uskaltanut mennä kovin pitkälle. Pelkäsin, että televiissioesiintyjä Jari Tervo ilmaantuu jostain monokkeli silmässään ja huutaa: "Menke pois te yks köyhä, täälte meiden Skattalt, mine on paljo rahaa maksanu!"









Päivän riennoista väsyneenä, olihan ehtoo jo kovin pitkällä, suuntasin koto rautatievaunustolle. Asemalla on taas kesän ajan ihmepuutarha. Ihmeellistä!

Elsa ja Fisu - vapauteen rientäneet

Ruokolahden leijonaa ei tiettävästi ole nähty kahteenkymmeneen vuoteen. 

Usein olen ajatellut kohtaloaan, joutuiko se salametsästäjien saaliiksi, vai elääkö yhä? 

Mahdottomana sitä ei voi pitää, eläintarhoissa leijonat ovat eläneet jopa kolmekymmentä vuotta. Luontaisia vihollisia leijonalla ei metsissämme ole.  - Onko kaatamansa hirvet turhaan laitettu salametsästäjien syyksi? Eläin on vuosikymmenien aikana saattanut myös sopeutua elämään suomalaismetsissä, enpä pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, että  ympäristöllisistä tekijöistä johtuen se on ajan mittaan kehittynyt kasvissyöjäksi.

En kuitenkaan usko, että leijonasta olisi enää mitään vaaraa ihmisille. Kaakkoisrajalla metsään menijöiden on silti viisasta kulkea muutaman kymmenen metrin välein, esimerkiksi niin, että vaimo kulkee edessä tiedustelijana.

ON OLEMASSA PALJON AJANKOHTAISEMPI VAARA!

Huolestuttavia ovat varmat havainnot sekä Saimaalla että Päijänteellä nähdystä valkohaista. Viranomaiset ovat hysterian välttämiseksi pyrkineet asian toistaiseksi salaamaan, lehdetkään eivät ole asiasta paljoakaan kertoneet. 

Kerrotaan, että alkunsa mahdollisesti jopa kokonainen haikanta, on saanut suurpetotutkijan rikkoutuneesta piha-akvaariosta, jossa tutkittiin eläimen lajikäyttäytymistä vaihtelevissa olosuhteissa. Myöskään Venäjän suuntaa eläinten alkuperänä ei ole pystytty mahdollisuutena täysin eliminoimaan.

Todisteet ovat vakuuttavat!

Tällä kertaa nimettömänä pysyttelevä suurpetotutkija on vakuuttunut alueelta löydetyn hylkeen kappaleen raatelujäljistä: "Hain tekemiä, mikään muu ei tällaiseen kykene!"

Kuka uskoo tarinoihin hauen puremista ihmisistä, sellainen on kuitenkin vielä melko pieni peto? Mihin katosi keväällä osin avonaisille jäille lähtenyt pilkkijä Kala-Einari? Kerrotaan että eräs perhe jäi turhaan huhuilemaan uimaan lähtenyttä kultaista noutajaansa. 

Mihin katosi lomailemassa ollut seurue, joka jätti motellilaskunsa maksamatta ja joka viimeksi nähtiin soutamassa kovaa vauhtia kohti ulappaa!

Asiaa ei tunnu oikein kukaan ottavan vielä tosissaan, vaikka mitään epäilystä ei ole!

Luultavasti lähiaikoina perustan Facebookiin sivut, jotta asialle saataisiin tarvittava huomio ja vierasperäiset kammottavat eläimet pois Suomen kauniista luonnosta.

Meren karavaanarit

Kesällä Helsingin edustalle ilmaantuu toinen toistaan komeampia purjeveneitä, joissa nuo ylväät Itämeren karavaanarit ajavat moottorit ulisten kohti lähisaarta ja sen purjehdusseuran tukikohtaa.  

Jos oikein tarkkaan katselee, saattaa joukosta yhden tai kaksi venettä erottaa, joiden ohjastajat ovat niin purjehdukseen vinksahtaneet, että lyhyen aikaa kulkevat purjevoimalla. - Luopuvat, kun huomaavat matkanteon olevan kiusallisen työteliästä, hienostuneet taskulämpimät snapsit jäävät kapteenilta ja miehistöltä liian vähälle. 

Kiire on kova noilla meren sankareilla valitsemaan nuotio- ja saunavuorot ensiksi sekä laituripaikka parhaimmasta aallonmurtajan suojasta.

Ruorin viereen on avattu kirja aukeamalta, johon merimerkit on piirretty isoin väritetyin kuvin, merkitykset kirjoitettu viereen. Kapteeni on kokemuksistaan oppineena kuulakärkikynällä merkinnyt itselleen ohjeet, kummalta puolelta länsiviitta pitää ohittaa: "Sen ison saaren puolelta".

Maanteiden karavanaareista purjehtijat erottuvat siinä, ettei ABC ole rakentanut huoltamoitaan saariin; hampurilaisten tai omien eväiden syöminen huoltamokahvion pöydässä on mahdotonta. Kaikki ruokatarpeet täytyy siten ostaa mukaan jo rannan Alepasta, Siwasta ja Maurinkadun valinnasta, jossa myydään väkevämpiä juomatuotteita. 

Saaren laiturissa on hienostunut ja kansainvälinen tunnelma, kuten varakkaille veneenomistajille sopii. 

Saattaa jopa olla, että monet pariskunnat tappelevat loppuillasta ruotsinkielellä, tai lähipusikossa tarpeillaan pyllistelevällä Gunilla-rouvalla on koko venearmadan yllätykseksi myös takapuoli ruskettunut. Mieltä sellainen hetkeksi virkistää, toisin kuin Börje-Gunnarin viidensadan euron purjehdushousuista alati vilkkuva persvako; siihen ollaan jo totuttu.

Alkuillasta purjehduskansan puheenaiheet vaihtelevat osakekursseista ja Nokiasta Key Westin ja Hemingwayn kautta  kokemuksiin nähdyistä suurnimistä. "Wahlroosin näin tuossa taannoin Espalla, se ei ollut heti tuntea, on tainnut käydä vanhaksi" tai "Neuvoin muuten viime viikolla Nallelle oikeat siimakoot ja siinä sivussa annoin pari sijoitusvinkkiä"  

Täysin sivistymättömät muskeliveneiden omistajat tuomitaan jyrkin sanankääntein: "kerrankin peräaallot iskivät juuri, kun olin pikareihin kaatamassa..." 

Yöllä keskustelut muuttuvat monimuotoisemmiksi, myös viittomakielen käyttö lisääntyy.


Siinä sitä kaunis Suomen kesän suviyö sujuu. Aamulla joku kompuroi jalat jäykkinä veneeseensä kylmenneiltä saunan lauteilta tai käkkärämännyn juurelta. Jostain kuuluu kovaäänistä riitelyä yön tapahtumista, kun rouva hoipertelee naapuriveneestä omaansa. "Ymmärrä nyt, että keskustelimme koko yön Helsingin kunnallispolitiikasta!"


Sunnuntai-iltapäivällä purjehdusseuran ranta tyhjenee nopeasti ja veneet säntäävät kotimatkalle: "Telkkarista tulee formuloita/jalkapalloa!"

Jatsia, porilaisia, a-luokan makkaraa ja tärpättiä

- Joku vetonaula meidän pitäis vielä Poriin saada. Oikein suuri tähti, joka ei maksais ihan kauheita, vähän niinku Danny Kaye, Onni Gideon tai joku sellanen, hmmh...nyt mä keksin, vieläköhän se Paul Anka on elossa!

- Mikä ihmeen ankka, kas kun ei sorsa tai harakka? Ikinä oo kuullukkaan!

- Äläs nyt, Paul Anka on tosi suuri stara, se on säveltänny sen Sinatran tekemän biisin "My way", Tom muumio Jonesille "She´s a ladyn"ja oli sillä sitte joitain itsensä laulamiakin... kun vain muistas mitä...Ai niin "Dijana" ja sit se Dannyn "Sää se oot se mun kohtalo"!

- Katos vaan!

- Tärppäs! Täällä internetissä lukee, että on se vielä hengissä. Ei muuta kuin  äijä tilaukseen ja sitten ruvetaan rakentamaan lippupaketteja kunnalliskoteihin. Laitetaan bussit hakemaan yleisö vanhainkotien ovilta. Jos ei ne enää muista miestä, niin sanotaan että tyst ny, perillä saatte kahveeta ja pullaa! Laitetaan niille oma puhvetti johonkin telttaan; piparkakkuja ja pitkoa.

- Toi on hyvä. Firmoille tää kyllä menee, kunhan saavat sanoa,että tähtiä on nähty ja vip-teltassa käyty.  Pöydät täyteen viinaa ja vähän äänieristystä telttaan, ettei esiintyjä häiritse liikaa keskusteluja. Sit joku julkkis sinne näyttäytymään, vaikka viime vuoden miss Ähtäri tai keputyttö -86, onhan näitä.

- Joo, ja sitten meidän erikoisylläri näyttäytyminen, Haukion Jenni tulee luultavasti sen uuden miehensä kanssa, mikäs sen nimi nyt olikaan...

Talvella Talikkalan markkinoilla

Kaikenlaisia kesätapahtumia vaativimpiinkin makuihin.

Koirille lässytyksen "maailmanmestaruuskilpailut" pääsivät minulta harmittavasti livahtamaan, sellaista kuuntelisi vaikka pidempään. Tokihan sentään juutuubiin tallenteita laittavat meille ihailijoille?

Vieläköhän eukonkantokisoja järjestävät? Tylsältä kuulostaa, luultavasti ovat jo lopettaneet. Lindholmkin lauloi jo vuosia sitten: "sä tiedät et mies jaksaa kantaa painavaa akkaa..." 

Vahinko, että tuskin jaksan lähteä Utajärvelle asti piereskelemisen suomenmestaruskilpailuja katsomaan. Jäljellä olevista tapahtumista se, jonka todella mieleni tekisi aistia paikan päällä. Mahdollisista videoatallenteista jää puuttumaan se runollisuus, jollainen voi välittyä vain aitona kokemuksena suomalaisessa kesässä.


Tiesittehän, että desibeleistä voi lyödä tulosvetoa!

Viimeiseen asti toivon, että joku tiedotusväline lähettäisi Olli Alhon kisoista raportoimaan. Loppuraportissaan hehkuttaisi:


"Olisi tylsää kuvailla kaikkia kilpailijoiden suorituksia muutamalla sanalla, joudun turvautumaan ranskalaisen koulukunnan äärettömän rikkaaseen kuvakieleen. Olemme tänään saaneet nauttia laajasta valikoimasta kardemummaa, kuivattua punikkitattia, jeeraa ja garam masalaa. Kelottunutta leppää, tervalepän savua ja paihdettua maissia. - Voittajan desibelit olivat kuin Zeuksen jylinää, mutta sittenkin ehkä tärkeämmäksi nousi uhkea kimppu nahkaa, metsämarjoja, havua, halkaistua punahonkaa ja tuoretta hunajaa, joiden sävyt tekivät viehkeitä hyökkäyksiä tiheän, puun ja juurten uumenista voimansa noutavan päämaun puolelle. "

Kyyneleet virtaisivat poskillani.

---
 Muuta muualta:
(http://www.kolumbus.fi/juomanlaskija/arkisto/2001-3/alho.html)

Ylermi Kuivaniemen kiertue 2010

Vielä en ole nähnyt lehdissä kesä-, viimeistään heinäkuun pakollista: "Tappajahauki puri uimaria!"

Pyyntönä esitän, voisiko juttuun saada uusia näkökulmia, esimerkiksi näin.


Petohauki puri julkkista sieltä!

Alastomana mökkirannassaan uinut julkkislaulaja koki kovia, poikkeuksellisen suuri
petohauki puri hänen intimiteettinsä poikki.


"Kun olen jo sätkän polton ja viinanjuonnin lopettanut, moneenkin kertaan, nyt sitten tällaista, taisi mennä loputkin ilot. No ei silti, katkaisuhoito on kuulunut perinteisesti kesääni, nyt se tuli vain normaalia aikaisemmin", nauraa rohkeutta uhkuva julkkislaulaja Ylermi Kuivaniemi  kohtaloaan. 

Kokovartalomulkku jatkaa intoa uhkuen: "Muistutan, että esiintymisemme ovat käynnistymässä Mouhijärven Tanssiladosta,  koko kiertueen nimi on: Munatonta meininkiä 2010! - Kiertueohjelmamme on ollut jo kesäkuusta nähtävissä internetissä."
--- 

Sopii soveltaen myös siihen koira puri-juttuun. 
---

Laulu Suomen kesästä

Kesälomat ovat taas käsillä, jotkut ovat lomansa jo aloittaneetkin. 

Kotimaan matkailu on mukavaa, miksi lähteä Afrikkaan leijonia katsomaan, kun täällä on tarjolla polttiaisten, mäkärien, vaaksiaisten, hyttysten, sekä surviais- ja harsosääskien uskomaton saalistuskäyttäytyminen.


Lämpimissä vesissä lilluminen veltostuttaa, aitoon tunnelmaan pääsee vain kun veden lämpötila on kymmenen-, ilman viisitoista astetta; joskus päinvastoin. Antaa mukavasti potkua syksyä ja talvea varten.

Unohtumaton elämys on syödä Lappeenrannan torilla vety, atomi tai hamburger pahvimukista nautitun haalean termospullokahvin kera. Lappeenrannan suosituin nähtävyys on myös oiva majoituspaikka.


Imatran koski jää varmasti mieleen: "Äiti, miks tuolla on noin paljon kiviä, ja missä se vesi oikein on?"
 
Länsirannikon valitseville Rauman kanaali: kuinka voi yhdessä kuraojassa olla niin monta polkupyörää ja pahvista kaljankantotelinettä?

Pietarsaaresta täytyy matkailijaa varoittaa, siellä ei suomella tai ruotsilla pärjää, pitää osata jaakopstaadia. 

Kotimaan nähtävyyksistä ehkä merkittävin on Tuurin kyläkauppa, joka kannattaa jonoja välttääkseen katsoa parkkipaikalta. Sisään voi poiketa, jos keskiolut on loppu, tai tarvitsee uutta tuulipukua tai karvahattua.


Kaikkia näkemisen ja kokemisen arvoisia kyliä ja kaupunkeja ei voi tässä luetella, kesätapahtumatkin vaatisivat oman kirjoituksensa. 

Tärkeintä kotimaan matkailussa on kesälomalaisen muistaa, että kuukaudessa kannattaa nähdä mahdollisimman paljon, auton moottorin ei pidä antaa kylmetä.


- Isi, tääll on ihan eri näköiset pellot ja pöheiköt, ku muualla!
- Nii-i!

Riemuloma Imatralla

Nyt kun kesälomakausi on lähestymässä, on hyvä muistuttaa kotimaan matkailun riemuista. Vähän kalliimmaksihan se tulee, kuin etelän reissu, mutta missään eivät kesäiset hyttyset ja pureva viima ole niinkuin kotomaassa.

Sitäpaitsi nykyisin, kun suuret liikeketjut vievät Suomea kuin pässiä narusta, eikö kaikkien Suomen kaupunkien keskustat ole täynnä pubeja, thai-hierontaa ja kirpputoreja(?)

(klikkaa kuvasta se isommaksi)