Ruokolahden leijonaa ei tiettävästi ole nähty kahteenkymmeneen vuoteen.
Usein olen ajatellut kohtaloaan, joutuiko se salametsästäjien saaliiksi, vai elääkö yhä?
Mahdottomana sitä ei voi pitää, eläintarhoissa leijonat ovat eläneet jopa kolmekymmentä vuotta. Luontaisia vihollisia leijonalla ei metsissämme ole. - Onko kaatamansa hirvet turhaan laitettu salametsästäjien syyksi? Eläin on vuosikymmenien aikana saattanut myös sopeutua elämään suomalaismetsissä, enpä pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, että ympäristöllisistä tekijöistä johtuen se on ajan mittaan kehittynyt kasvissyöjäksi.
En kuitenkaan usko, että leijonasta olisi enää mitään vaaraa ihmisille. Kaakkoisrajalla metsään menijöiden on silti viisasta kulkea muutaman kymmenen metrin välein, esimerkiksi niin, että vaimo kulkee edessä tiedustelijana.
ON OLEMASSA PALJON AJANKOHTAISEMPI VAARA!
Huolestuttavia ovat varmat havainnot sekä Saimaalla että Päijänteellä nähdystä valkohaista. Viranomaiset ovat hysterian välttämiseksi pyrkineet asian toistaiseksi salaamaan, lehdetkään eivät ole asiasta paljoakaan kertoneet.
Kerrotaan, että alkunsa mahdollisesti jopa kokonainen haikanta, on saanut suurpetotutkijan rikkoutuneesta piha-akvaariosta, jossa tutkittiin eläimen lajikäyttäytymistä vaihtelevissa olosuhteissa. Myöskään Venäjän suuntaa eläinten alkuperänä ei ole pystytty mahdollisuutena täysin eliminoimaan.
Todisteet ovat vakuuttavat!
Tällä kertaa nimettömänä pysyttelevä suurpetotutkija on vakuuttunut alueelta löydetyn hylkeen kappaleen raatelujäljistä: "Hain tekemiä, mikään muu ei tällaiseen kykene!"
Mihin katosi lomailemassa ollut seurue, joka jätti motellilaskunsa maksamatta ja joka viimeksi nähtiin soutamassa kovaa vauhtia kohti ulappaa!
Asiaa ei tunnu oikein kukaan ottavan vielä tosissaan, vaikka mitään epäilystä ei ole!
