Innanen meni

Yle: Muusikko-taidemaalari Martti "Huuhaa" Innanen on kuollut


Yle, Elävä Arkisto: Miten minusta tuli minä, Taiteilija Martti Innanen


Aiemmin Pvän Panussa:


Hirmuinen Sir Martti Innanen


Taivaallinen maailmankatsomus

Kaipuu

Börjeltä on jäänyt rahapussi ja obligaatiosalkku kotiin. Hän tietää nuoruuden ihastuksensa Amandan avanneen lähelle hotellivastaanoton, mutta hänellä ei ole ovikerberoksen vaatimaa kolmea euroa. Sydän kaipausta täynnä hän tuijottaa kohti ihanan Amandan hotellia ja epätoivossaan tuntee suurta virtsaamisen tarvetta. "Ei Amandalla keitään muita ole, en saata sitä hänestä uskoa."

 Kauppabasaarin takana häämöttää ihanan Amandan ulkoapäin melko rähjäisen oloinen vastaanotto, - niin lähellä Börjeä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Amanda on tavattoman viehättävä, mutta meikit ovat hieman levinneet päivän ahkeroinnissa.

Miss Amanda ottaa kaikki vieraansa vastaan viekoittelevasti sängyn päällä seisten. Usein hänkin muistelee Börjeä: "Voi kun Börje olisi rikastunut ja hänellä olisi varaa maksaa edes pikakäynnin kolme euroa."

Eikan pumpum

Torstai torstaita täynnä

Työmarkkinajärjestöt ovat pääsemässä pikaiseen sopuun keskitetystä tuloratkaisusta, sen jälkeen kun levisi tieto, jonka mukaan entinen tasavallan presidentti oli nähty tiukka ilme kasvoillaan penkomassa roskalavaa. 

Pikaisia toimia ja solidaarisuutta tilanteemme korjaus edellyttää, toivon että kansalaiset sankoin joukoin lähettävät ainakin nykyiselle presidenttiparille sämpylöitä, makkaraa ja muita sellaisia elintarvikkeita, jotka eivät pahene postissa. Näkkäri on taatusti mieluinen lahja, hymy lämmittää varmasti Ahtisaaren kasvoja, jos löytää lähetyksestä grillimakkaraa,  lantut ja kaalit ovat epäilemättä vanhaa polvea edustavan Koiviston pariskunnan mieleen.

Älkääkä unohtako Halosen kissaa, eläimet eivät saa kärsiä!


---

Ateneumissa on päättymässä Presidentinlinnan aarteita esittelevä näyttely. Lippu maksoi 12 euroa. S-ryhmään kuuluvassa Ateneumissa yhden euron alennuksen olisi saanut kyseisen ryhmän kortilla. Reppu oli henkilökunnan mielestä turvallisuusriski, sitä ei näyttelytiloihin saanut viedä: isoilla kasseilla huiskimiselle ei esteitä olisi ollut ja sellaista lähes jokainen näyttelyyn tutustumassa oleva vanha rouva kantoikin. Puhelimeni sattui olemaan päällä, sain pikaisen huomautuksen jo muutaman sanan puhelun jälkeen. Silloin oli käyrä niin korkealla, että ravasin osan saleista läpi ja ulos; siellä saattoi taas hengittää. En uskaltanut kännykällä yhtään kuvaa räpsäistä, silloin olisivat heittäneet ulos niin, etteivät jalat olisi portaisiin osuneet.

Sen ehdin kuitenkin noteerata, ettei Linnan arvotauluihin oltu merkitty hintoja. Ehkäpä S-ryhmään kuuluva Ateneum myy niitä kysynnän mukaan, halutuimmat ovat kalleimmat. Ei sillä niin väliä, ei minulla niihin varoja olisi ollut, eikä seinilläkään oikein sopivaa paikkaa.


---

Muuten olen sitä mieltä, että Guggenheim meidän on ehdottomasti saatava. Eikä ainoastaan yhtä, vaan niitä täytyy samassa rysäyksessä rakentaa koko maan kattava ketju, etteivät syrjäseuduilla asujat kärsi. Näin pääsemme jälleen myös innovoimiskeksimisen uutta luovan kehityskärjen kansainvälis-globaaliin ytimeen. Vanhaa kannattaa kuitenkin kulujen karsimiseksi hyödyntää, esimerkiksi Lidl  saattaisi antaa monta arvokasta neuvoa toiminnan karikoiden välttämiseksi. Suomen Guggenheimin keskusvarasto olisi hyvä rakentaa Mäntsälään.

---

Kuvassa Helsingissä sangen yleisesti esiintyvä, Elephantidae-sukuun kuuluva norsulokki.

Karhukirje

Moottorin pärinää ja pauketta jo vuodesta 1977! - Pirkko Nukari: Sunnuntaisirkus (myös Sirkuskarhu tai Mopoileva karhu)

Fiskars Oyj kusee pulloon

Vuonna 1793 Niccolò Paganini piti ensikonserttinsa, vain 11-vuotiaana.

Vuonna 1793 oli vielä yhdeksän vuotta Elias Lönnrotin, yksitoista vuotta Johan Ludvig Runebergin ja kaksikymmentäviisi vuotta Zachris Topeliuksen syntymään.

Vuonna 1793 Jacob Wilhelm Depont perusti Nuutajärven lasitehtaan Urjalaan - ja se on toiminut keskeytyksettä tähän päivään saakka.

Albert Edelfelt syntyi kuusikymmentä, Akseli Gallen-Kallela seitsemänkymmentäkaksi ja Hugo Simberg kahdeksankymmentä vuotta tehtaan perustamisen jälkeen.


Tehdas valmisti pääasiassa ikkuna- ja apteekkilaseja sekä pulloja. Myöhemmin mm. lukemattoman määrän erilaisia käyttö- ja taide-esineitä.

Nuutajärven lasitehtaassa palvellut P.M. Abrahamsson perusti lähes sata vuotta myöhemmin Iittalan lasitehtaan. Humppilan lasitehtaan perustajat tulivat hekin Nuutajärveltä, se tapahtui vasta vuonna 1952.

Vuonna 2013 Fiskars Oyj ilmoitti, että se lopettaa Nuutajärven lasitehtaan tuotannon tämän ja ensi vuoden aikana.

Fiskars Oyj kusee väärään pulloon.

Stadihesassa

Oli hiihtolomaviikolla niin tylsää, että päätin lähteä Stadihesaan turistiksi. Hyppäsin junaan ja se oli menoa... Tiesinhän minä jo ennestään, ettei Helsingissä mitään ole, kunhan kävin sen jälleen toteamassa.

Tunsin olevani aivan pohjalla, kun hivuttauduin rautatieasemalta ensiksi johonkin Ateneumiin, joka oli aivan siinä aseman vieressä. En uskaltanut paljoa kuvia ottaa, vaikka minulla oli kamera mukana - eivät sellaisesta tykkää, ja pelkäsin että heittävät minut portaita alas niin että peruukki irtoaa, vaikkei minulla edes ole sellaista. Portaita kuitenkin oli runsaasti, kuten näkyy - Sallisen Huhheleista onnistuin heittolaukauksen kännykällä saamaan, vaikka pelotti, että vartijat minut yllättävät. Yhden kännykkäkuvan otin portaikosta.

Maksoin kympin pääsymaksua, mutta koko paikka ja sen teokset olivat täydellinen pettymys! - Aivan samat kuvat kuin koulukirjoissani muinoin, mutta paljon huonompina vedoksina! - Olivat kehdanneet sen Taistelevat metsolatkin esiin laittaa, vaikka minua on aina hävettänyt niiden puolesta, joiden olohuoneessa se roikkuu. Iinekselläkin sellainen taitaa olla; Ateneumin versio oli yllättävän iso, mutta tuskin yhtä hieno.

Eero Järnefeltiltä oli kaikkia mitälie piirustuksia ja maalauksia, jonkun Hugo Simbergin teoksiakin sinne oli seinille laitettu roikkumaan. Gallen-Kallela taitaa olla joku kuuluisa, niitä oli monta. - Olenkohan ainoa, joka on huomannut "velisurmaajan" tavattoman koomisuuden, jätkä viestittää ihan tosissaan: "jaa mää vai!"

Oli siellä kaikkia muitakin, Pekka Halosen Tienraivaajia Karjalassa kävi oikein sääliksi, teki mieli huutaa, että älkää nyt pöljät siihen sitä tietä tehkö, ettekö yhtään helpompaa paikkaa löydä!

Jonkun ulkomaalaisenkin maalaus siellä näkyi ripustettuna olevan, jonkun Cezannen. - Ja tietysti sen meidän Edelfeltin, mutta kuten sanottua, paljon huonompia olivat kuin aikanaan koulukirjoissa.

Puoliksi säälistä ja kannatuksen vuoksi ostin kaksi postikorttia, ne maksoivat yhteensä euron.


Stadihesassa on aika paljon kerjäläisiä; ulkomaiden romaaneja ja varusmiehiä, jotka kertovat sotaveteraaneille keräävänsä.  Romaanit ovat aika sydämeenkäyviä, vanhat, nuoremmatkin naiset kerjäävät polvillaan ollen, katse luotuna alaspäin. Katselin kun retkut kävelivät ohitse, eivät ne niille mitään antaneet. Ovat keksineet puolustuksen, ettei tarvitse antaa, kun menee kuitenkin järjestäytyneelle rikollisuudelle.

Sotaveteraaneille keräävät varusmiehet minä haukuin. Sanoin, että uskokaa vain niiden kapiukkojen paskapuheita, mutta veteraanijärjestöjen suunnattomat pääomat pitäisi purkaa ja osoittaa ne niille sodankäynneille, jotka vielä ovat hengissä. Eivät ne sitä tee - ahneet paskat.

Annoin minä niille molemmille, yhdelle romaaninaiselle neljä euroa, kaikille en voinut, ja varusmiehillekin saarnan jälkeen jotain.

 Sitten minä kävelin siellä eslapdlanilla, ei siellä kesällä mitään ole, olisi siis pitänyt ymmärtää, ettei talvella sitäkään vähää.  Kävelin kauppatorille asti, otin kuvia ruotsinlaivoista ja jäistä.

Presidentinlinnan pihalla kaivuri kaivoi Jennille uutta hiekkalaatikkoa.

Sitten kävelin ympäriinsä, etenkin siellä Mannerheimintien yläpuolella, jossa en aikoihin ole käynyt. Albertinkadulla vähän pelkäsin, että se yksi entinen hyvinkääläinen tulee jorma pystyssä vastaan, mutta onneksi ei näkynyt.

Kampissa halusin käydä, uudessa keskuksessa en aikaisemmin ollut poikennut. Ei siellä Narinkkatorilla mitään juutalaisia tai ryssiä myymässä näkynyt.  Bussit oli johonkin piilotettu, ainoatakaan en nähnyt. En enää Upinniemeen osaisi, kapiukoille joutuisin sanomaan, että tarkoitus oli kyllä saapua, mutten osannut.

Muuten se oli hieno paikka; ison ei mitään vieressä oli vielä isompi ei mitään, joka sopeutui upeasti ympäristön ei mihinkään.

Robotit siellä kulkivat edestakaisin, romaanikerjäläisiä eivät edes huomanneet, kun kuola valui poskillaan ja kiirehtivät kohti uusia ostoksia.

Siinä vieressä oli joku ratsupatsas kussut alleen.

Sitten olikin aika lähteä kotia kohti. Pakottavista ja tärkeistä syistä johtuen jouduin jäämään Keravalla hetkeksi pois junasta. Astuin sitten vahingossa z-junaan. Minkä helvetin takia sellaista Mäntsälää on edes olemassa, sanomattakin selvää on, että ilman hyvin pärjättäisiin. Lahden suunnasta tulevat ovat muutenkin tunnetusti latvoistaan lahoja ja omituisia kulkijoita.

Ei tullut lipuntarkastajia, matkustin takaisin Keravalle ja sieltä kotiin.

---

PS Ilman Albert Järvinen aurinkolaseja ei keväthangilla pärjää.

Taide-elämys

Yle kertoi, miten 80-vuotias rouva onnistui oma-aloitteisesti elävöittämään paikallisen kirkon freskoa ja saamaan sen aivan uudenlaiseen loistoon, jossa rohkea värimaailma kohtaa hivelevän muotokielen - ja aukaisee teoksesta aivan uusia ulottuvuuksia.

Oikeanpuoleisessa, valmiissa työssä huomio kiinnittyy ensin hiuksiin ja orjantappurakruunuun, jotka ovat röllipeikkomaisella tavalla sulautuneet yhteen, muodostaen ajatuksia herättävän, suorastaan häikäisevän näkökulman teokseen.

Eritysmaininnan ansaitsee persoonallinen ja herkkä kasvojen alueen siveltimen jälki, josta entisöijätaiteilijan  luontainen lahjakkuus käy aivan erityisellä tavalla ilmeiseksi. - Sama herkkä ote jatkuu asusteen laskostuksissa.

Pistävänä tuijottavat silmät saattavat jokaisen taiteesta nauttivan pohtimaan  kokemustaan syvällisemmin, elämyksen estetiikka ei jää pinnalliseksi.

Pienenä miinuksena täytyy mainita, etten millään saata kuvitella Johnny Rottenia tuollaiseen asuun.

Kulta, ei lainkaan syytä huoleen...

- Sitten, jos saan pyytää katsomaan tänne! Tässä voimme nähdä Gallén-Kallélan teoksen "Pursi Kalléllaan". Se ilmentää hyvin...

- Paljon se maksaa?

- Hmmh...sitä ei tietysti voida tarkkaan sanoa, mutta toki sillä on runsaasti rahallista kredibiliteettiä. Ennenkaikkea sen merkittävyys kuitenkin... 


- Aika kalliin näköiset kehykset!


- Jos kuitenkin siirtyisimme eteenpäin tarkastelemaan tätä Von Wrightin suomalaiskansallista maisemaa,  sitten jatkamme Schjerfbeckin ja Thesleffin aivan uskomattomiin...


- Koska me saadaan nähdä se suurteos?


- Anteeksi, nyt en ymmärtänyt - suurteos?


- No kassaholvi tietenkin, onks siellä monta mottia kultaharkkoja ja seteliliukumäki?
 ---

Yle: pankin taideaarteet avautuvat...

Hyvin käy

Helene Schjerfbeck asui Hyvinkäällä yli kaksikymmentä vuotta. Hänestä tuli tämän näköinen.

 Tapio Junnon näkemys taitelijasta: "Ovi".

Kauheeta!

Kehityksen kärjessä

Maailmankuulu arkkitehti Frank Gehry, 82, haluaa suunnitella Helsinkiin Guggenheim-palvelutalon. - Arkkitehti on tiettävästi luomiskautensa huipulla, viivasta tulee vinompaa kuin koskaan.

Nimettömänä pysyttelevä helsinkiläinen virkamies kertoo, että pitkään pohdinnoissa oli myös amerikkalainen Frank Lloyd Wright, kunnes maailmalta kantautui tieto, jonka mukaan arkkitehti menehtyi traagisesti jo yli viisikymmentä vuotta sitten.


Suomalaiset päättäjät ovat innostuneita, arkkitehdiltä aiotaan tiedustella mahdollisuutta saada Helsinkiin lähes täydellinen kopio jostain aiemmasta työstä, kuitenkin niin että siinä olisi ripaus jotain uutta, esimerkiksi yksi suora seinä. 

Siten taattaisiin kansainvälinen arvostus, kyseessä olisi legendan ehdottomasti uudenaikaisin työ: Taattua gehryä, ei mitään riskialtista töhryä!

Guggenheim-palvelutaloon tuleva taide on tietysti ollut päättäjille kaiken  lähtökohtana ja siten huolellisen pohdinnan kohteena. 

Tiettävästi tällä hetkellä tutkitaan mahdollisuuksia täyttää museo viranomaisten viime vuosina runsaasti takavarikoimilla teoksilla, ns. uusklassillisilla, esimerkiksi thaimaalaisilla suurilla mestareilla, joiden töitä liikkuu markkinoilla yllättävän paljon myös suhteellisen edullisiin hintoihin. 

- Edelleen nimettömänä pysyttelevä virkamies kertoo, että kaupunki tulee asettamaan arkkitehdille vain yhden ehdon: samppanja- ja konjakkilaseille rakennuksessa tulee olla riittävästi suorajalkaisia pöytiä.  

---
(kuva: wikimedia commons)

Siunatkoon!

(hs.fi 11.1.10)










Kahden peräkkäisen uutisen vinjetit Hesarin verkossa olevista ilmaisuutisista. Tuosta ensimmäisestä tuli mieleen, pitäisikö Suomessa esimerkiksi arkkipiispan siunata Taidegalleria Ulosottoviraston kaupittelemat taulut.

Taidegalleria UV  ei takaa aitoutta, mutta ei ilmeisesti myöskään epäaitoutta.


Salvador Daleja myyvät arvion mukaan 100-1000 euron hintaan. Nyt huutokauppaan ja valppaana, ennenkuin menevät! Ties vaikka voitolle pääsee, kun myy eteenpäin.


Minä tosin aion odotella, jos vielä Rembrandteja kauppaisivat jonain päivänä. 


(Lisäys 12.1.10 klo 20:33: Huutokauppa Iltalehdessä )

Lempäälässä lerpsahtaa!

(klikkaa kuvasta se isommaksi ja tulosta seinälle laitettavaksi)

Helsingin Sanomat huomioi taannoin Lempäälän taide-elämää artikkelissaan:
Maalaukset poistettiin

------------

Lempäälässä on lapsiperheidenkin hyvä asua, se on Suomen tiettävästi ainoa paikkakunta, jossa näköjään eletään vielä turvallisia(!) 1900-luvun alku-vuosikymmeniä. Kaikenlainen saasta ja muu epäilyttävä aines poistetaan siellä hyvin tehokkaasti. Siellä ei taiteenkaan nimissä hyväksytä ihan mitä vain!


Kaikki kunnia sensuurista kuuluu Lempäälälle, sillä yksikään poliitikko ei vaatinut itseään esittävien kuvien poistamista. Lempäälän juntta teki sen itse, täysin oma-aloitteisesti. Onko kunnassa lepakoita kellotapulissa vai ovatko aivan tosissaan liikkeellä?

Onko kehitteillä esimerkiksi juhannusjuhla, jossa kokossa poltetaan vuosittain se aineisto, joka virkamiehiä harmittaa? Ihan vaan vinkiksi sikäläisille päättäjille: oletteko huomanneet, että Aku Ankka ja muut ankkalinnalaiset kulkevat ilman housuja? Entä kyyditykset rajalle, ne saattaisivat vähentää mahdollisia soraääniä...


Taidetta:
http://www.kolumbus.fi/johannesheinonen/