Innanen meni

Yle: Muusikko-taidemaalari Martti "Huuhaa" Innanen on kuollut


Yle, Elävä Arkisto: Miten minusta tuli minä, Taiteilija Martti Innanen


Aiemmin Pvän Panussa:


Hirmuinen Sir Martti Innanen


Taivaallinen maailmankatsomus

Gunnar Marcato

Vuosikymmeniä sitten, kun Suomi oli vielä agraaripuolueen tiukasti johtama suljettu valtio, josta mitään ei tihkunut ulos, hyvin vähän sisään, - ei maassamme mikään ollut niin ihmeellistä ja hienoa, kuin ulkomaalainen maatamme kiertävä muusikko. 

Olen otaksunut, että Innanen teki tämän Gunnarin, Ruotsista tänne tullut Umberto Marcato mielessään; hänhän oli laulaja, jonka ääni soi kuin ripulipieru, mutta jollain lailla makeammin. Ja suosio oli kova - meillä, ei muualla!

Kappaleen kera Martti-setä  joka tapauksessa teki kiertueen, jossa hänellä mukanaan oli aivan ehta pässi, Gunnar oli herran nimi. Ihmiset läheltä ja kaukaa saapuivat katsomaan, suu auki ihastelivat: On se, On se, tota noin, On se!

Lisäys klo 21:45 : w-pedian muutaman rivin mukaan Umberto puskee edelleen Ruotsissa, Gunnar sitä vastoin lienee pässien taivaassa.

Taivaallinen maailmankatsomus

Martti Innasen elämän ja suomalaisen elämänmuodon synnyn teoria  sai arvovaltaista tukea, kun Nasa ilmoitti löytäneensä elämää myrkyllisestä järvestä. 



Innasen teoria on julkaistu yllä olevassa taulussa: Ensimmäinen suomalainen nousee ylös turvesuosta.

Tässä vaiheessa Nasa ei julkaissut alla olevaa harrastelijakuvaajan kännykkäkuvaa, jossa valonomainen alien-alus ohittaa Helsingin tuomiokirkon ja lähestyy senaatintoria sekä vieressä sijaitsevaa valtioneuvostoa.

Lähteidemme mukaan aluksen ohjastajat olivat pieniä, tummanvihreitä ja limaisia olentoja, joilta avaruusbensiini ja -dollarit olivat loppu, kun laskeutuivat valtioneuvoston pihalle. 

Toistaiseksi vahvistamattomien tietojen mukaan yrittivät senaatintorilla myydä ohikulkijoille logoillaan varustettuja avaimenperiä ja sukkanauhanpitimiä, sekä Juhani Palmun tauluja korkeisiin hintoihin.

Hirmuinen Sir Martti Innanen

"Voin rehellisesti sanoa, että minä en kuulu tähän typerän pintakiillon ja pintakilvoittelun aikaan, jossa ei saa olla yksilö, vaan pitää olla samanlainen kuin muut."

Martti-setä kertoo:

Olin ollut ammattimuusikko jo kymmenen vuotta, jazzkitaristi. Ne laulut ja rallit olivat pelkkää show’ta. Ensimmäinen levytys Elsa, kohtalon lapsi kesällä 1967 toi minulle lisää hyvähintaisia keikkoja ja kohensi perheen taloudellista tilannetta ratkaisevasti. Se oli mahtava hyvän  onnen kesä, ja sen kruunasi poikani Mikon syntymä.

Mikko puhui joskus kuusivuotiaana, että ”kun mä kasvan, saat ostaa mulle rummut”. Minä ajattelin, että voi perkele, voi perkele, mutta sitten hän onneksi löysi futiksen. Me kannustettiin häntä. Tapiolassa käytiin paljon ja ympäri Espoota, aina vietiin ja tuotiin. 

Olen ollut mukana otteluissa. Minulla ei ole mitään jalkapalloilijoita vastaan – timanttia, timanttia. Mutta se yleisö ympärillä on kaameata. Saatanan sivistymättömät hampparit huutavat koko ajan vittua. Se ei ole minua varten. En katso lätkää tai palloa telkkaristakaan, kun tiedän, mitä porukka huutaa. Saan siitä semmoisen raivon päälle, etten pysty maalaamaan moneen päivään mitään.

1970-luvun keskipaikkeilla kirjoitin Kalleen ja Jalluun. Se oli timanttiaikaa. En kirjoittanut pornoa, vaan ruoskivaa parodiaa pornosta. Se meni kovaa läpi. Kolmen vuoden kuluttua käteenvetäjät tajusivat, että Innanen pistää heitä halvalla. Kynä pois Innaselta! Se loppui siihen.

Poika kertoo:
Iskelmää kaikkinensa se inhoaa. Faija teki siitä parodiaa. Se sanoi Erik Lindströmille, että tehdään jotain täyttä paskaa, ja miten kävi: siitä tuli koko elämän riippakivi! Mutta oliko siinä myös ripaus tosissaan oloa? Jos häneltä kysyt, niin ei varmasti myönnä, mutta minä epäilen, että oli. Lauluissa on nätit teemat ja melodiat, vaikka faija sanookin, jos kuunnellaan, että taas tuota karmeeta hinttari-ininää.   

Faijalla on mieletön määrä vhs-kasetteja, kaiken maailman sillisalaattia, mm. Paavo Väyrynen puhumassa kammottavaa englantia. Niitä se siellä nauraa, kun ottaa vähän knubbii. Siinä varmaan on se hulluuden ja nerouden raja, jossain siellä harmaalla vyöhykkeellä. 

Faija on ollut minusta oikein ylpeä, pikkupierussa joskus sanonut, että pentu on tällä tehty (osoittaa jalkoväliään) eikä ole mikään vieterikäyttöinen peli.

(Otteita Jorma Lehtolan APU-lehdessä ilmestyneestä artikkelista: Martti ja Mikko  
 Innanen - HUUHAA ja sen pentu )

Kuva: Martti Innanen: kansakunta kehyksissä