Minä kadun!

Vuonna 1994 itse Carl Perkins esiintyi käpyisessä Hyvinkään kaupungissa. En käynyt katsomassa, jumalauta, että sitä toisinaan osaa olla tyhmä. Hämärä tieto oli, että tylsää countrya nykyisin soittaa. Kaverini sai kantaa herra Perkinsin matkalaukkua. Miehen, joka on tehnyt kappaleet Blue Suede Shoes ja Matchbox. Kurkkusyöpä vei hänet vuonna 1998.

Sää voi tehä mulle mitä vaan, mutta jos sinisille mokkakengilleni astut, turpaan tulee niin, että tukka lähtee!

Tässä herra Perkins esittää kuuluisimman kappaleensa, säestäjinään ja myötälaulajinaan sekalaista sakkia.




Lisään tähän vielä Matchboxin, kun se on niin hyve. - Go, Ringo, Go! Ja Erkki myös.




Saitte ylipuhuttua, olkoon menneeksi, tässä koko konsertti. - Mukana Ringo-bravuuri Honey Don´t.

Sama vanha tunne

Freddie, you were always ready.

Kuinka me kehtaamme - ja kyllähän me kehtaamme

Kuvituskuvassa Tulli mainostaa harmaan talouden välistävetäjien vievän kaikilta. - Yhteiskuntasopimus on saatava mitä pikemmin, se ei vie kaikilta.











Aku Louhimies on tekemässä Tuntematonta sotilasta uudelleen. Tuntemattomia sotilaita näyttelevät ilmeisesti tv:stä tutut näyttelijät.Veikkaan Rokkaa näyttelevän olevan tuttu MTV3:n Putouksesta.

Jäämme jännityksellä odotttamaan, kuinka sodassa käy tällä kertaa. Jokohan pieni, mutta sisukas Suomi tulee ensimmäisenä maaliin.

---

Pyöräilijät järjestivät muisto-ajon aggressiivisen autoilijan ilmeisesti tahallaan tappaman pyöräilijän muistoksi. Muistoajo muuttui yllättäen joukkoliikenteen vastaiseksi käsikähmäksi. Tätä on vähän vaikea ymmärtää.

Bussit saattavat harmittaa, mutta kyllä niitä tarvitaan. Pyöräilijät eivät ehkä tienneet, ettei kaikilla ole omaa autoa arkikäytössään.

---

Ammattikorkeakoulun rehtorilla kerrottiin olevan allaan ainoastaan 118 000 euroa maksava työsuhdemersu. Aika onnettomalta tuntuu, jos rehtori joutuu moisella köröttelemään eri kaupunkien välejä. Jutussa ei nimittäin hämmästyksekseni mainittu suihkukonetta tai helikopteria lainkaan. Toivotaan asian korjaantuvan viimeistään yhteiskuntasopimuksen synnyttyä.


----

Helsingin Sanomat kertoi Aurinkokuningas Ludvig, Ludde, Neljännentoista ottaneen vastaan ulkomaisia arvovieraita samalla, kun istui tarpeillaan. Ludden lääkärit arvioivat tuotokset tuoreeltaan, olettenkin ihastellen: "Voi kun kaunis kakka" ja "jaloa tavaraa!"

Maailma on edistynyt, pienessä ja köyhässä Suomessa jopa ministereiltä lentää paskaa putkonen pullollaan, alamaisten ihastellessa tavaran laatua.

Vaikutelmia kännykkäkameralla

Piti odottaa, kunnes Hän pääsi ylikäytävän yli.

Joku bändi joskus 

Mainos ajalta ennen Audimiestä.

Tätä tää todellisuus on.

Ja tätä kohta riittää.

Rakkauden nimessä

Laittoikohan kukaan lukijoista merkille Suomessa vierailleen natokenraali Philip M. Breedloven hauskaa nimeä, ja sen samankaltaisuutta 1960-luvun suosikkielokuvan Dr. Strangeloven, Tohtori Outolemmen, kanssa. 

Sanakirjasta tarkistin sanan "breed" merkityksiä. Saattaa olla, että nimen suomennos olisi Sukurakkaus, mutta aika erikoiselta kuulostaa, jos nimi sittenkin on Siitosrakkaus, tai mikä vielä erikoisempaa, Sukulempi.

---

Saarivaltakunnassa osataan seksiskandaalit, siellä ei turhaan tekstiviestien kanssa tuherreta!

Britannian jokamiehen lehti, Sun, julkaisi kuvia parlamentin ylähuoneen jäsenestä ja lordista, lehden lordi Kokaiiniksi nimittämästä poliitikosta, joka rietasteli maksullisten naisten kanssa. Lehden kansikuvassa lordilla oli rintaliivit ja nahkatakki päällä, hänen vetäessään sätkää posket lommolla.

Suomessa tällaista ei onneksi voisi tapahtua, lehdet eivät ikinä suostuisi moisia kuvia julkaisemaan!

---

Kunnianarvoisan ex-pääministerin, Sir Edward Heathin, oudon rakkauselämän tutkimukset ovat edenneet Britanniassa kiivaaseen tahtiin, nyt kun hänen kuolemastaan on kulunut vasta kymmenen vuotta. Tuntuu hieman pahalta, että edesmenneiden asioita näin tutkitaan, tutkimukset vetävät mitä suuremmassa määrin lokaan Raiskaaja-Eetun kunniallisen konservatiivisen muiston.

---

Laulajatar Cilla Black menehtyi sunnuntaina. Tässä Cilla esittää yhden rakkauslauluistaan parin statistin kanssa. Hänellä oli sama manageri noiden kahden avustajan kanssa, siksi varmaankin ovat Cillan kanssa päässeet kuviin.

Asfalttia ja prinssejä

Mitä nyt? - Mulkkumiehet hallituksessamme häärii...



Surulla katselin joitain aikoja sitten, kun naapuritalosta muuttivat vanhat, työteliäät ja hyvät ihmiset pois. Katselin muuttokuormiaan, heidän kantaessaan vaiteliaina tavaroitaan kuorma-autoihin . Vuosikymmeniä olivat talossa vuokralla asuneet, sitten se myytiin osakkeiksi. Nyt se talo on aika tyhjillään, kuka siitä vanhasta rötisköstä kerrostalosta olisi osakkeen ostanut.

Anteeksi, puhutteko portugalia?

Verojohtajan kasvoilla kiilsivät hikipisarat, tuskissaan hän ulvaisi sihteerilleen: "Onhan kaikki verhot suljettu, valot sammutettu ja ovet lukittu. Poliisia ei saa päästää sisään, he eivät saa päästä käsiksi aineistoihin!" Johtaja raotti sälekaihtimia ja näki kuinka Karhuryhmä asettautui piirittämään verotoimistoa.Toivo oli menetetty. Komisario nosti kadulla megafonin suunsa eteen: "Avatkaa ovi ja tulkaa rauhallisesti ulos, niin kenellekään ei käy pahasti!"
 ---


Sillä aikaa Portugalissa.

Ilta koitti ja vuorineuvokset asettuivat paikoilleen. Ravintolan johtaja astui keittäjän puvussaan padan ääreen ja hänen hoidokki-apulaisensa hänen taakseen. Ruoka jaettiin ja runsaan aterian ääressä päiviteltiin Suomen kurjaa sosialidemokratiaa veroineen. Kinkut, sisäfileet, ulkofileet, potkat, viiriäisen munat, tonnikalat ja sisälmyssopat katosivat hotkivien kitaan. Muut vuorineuvokset kuiskailivat ja vilkuilivat Halmesmäkeä, hänen lähimmät naapurinsa tönivät häntä. Lapsenmielinen kun oli, Matti oli yhä nälästä epätoivoinen, ja yltäkylläisyys oli tehnyt hänet yltiöpäiseksi. Hän nousi pöydästä ja meni ravintolan johtajan luo kulho ja lusikka kädessä ja sanoi, hiukan itsekin säikähtäen rohkeuttaan:

"Anteeksi, hyvä herra, minä haluaisin lisää."

Ravintolan johtaja oli lihava, punakka mies, mutta nyt hän tuli hyvin kalpeaksi. Muutaman sekunnin ajan hän tuijotti typertyneenä Halmesmäkeä ja tarttui sitten padan reunaan tukea etsien. Apulaiset olivat hämmästyksestä lamaantuneita, muut vuorineuvokset kauhusta.

"Mitä!" sanoi ravintolan johtaja vihdoin heikolla äänellä.

"Anteeksi, hyvä herra", sanoi Halmesmäki uudelleen, "minä haluaisin lisää, minä olen kehittyvässä iässä".

Ravintolan johtaja löi itseään ensin kapustalla päähän, potkaisi sitten perseeseen ja ryntäsi keittiöön, jossa hirtti itsensä uunin pelteihin. Sätkiessään hän katui "syö niin paljon kuin jaksat"-kampanjaansa kähisten viimeisillä voimillaan: "Bankrutti tuli saatana, ne söi kaiken, eikä sekään riittänyt.!"