Olympialaiset kisat ovat alkaneet, ihan tässä liikuttuu ja vanhat Virénin ja Vasalan ajat palautuvat mieleen: Suomi on voittanut jo yhden ping pong-matsin. Mitä tästä vielä seuraa, en saata edes kuvitella, - mutta mahdottomana ei voida pitää sitäkään, että joku maamme edustaja selviytyisi loppukilpailuun.
Doping-ongelma lakaistiin kerralla sivuun, kun Venäjältä estettiin osanotto yleisurheiluun, - selvää on, että näitä kisoja käydään kaurapuuron ja täysjyväleivän voimalla. Venäjän syrjäyttämistä ei pidä epäillä politiikaksi, se tekee kaiken ylevän puhtaaksi. Toisaalta doping on toteuttanut hienosti kisojen mottoa: "Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin", latinaksi: "Citius, altius, fortius". Latinaa osaamattomana luulin aikasemmin lauseen olevan "Citius, altius, dopius", ja tarkoittavan: "Kaikki kansa sekaisin", eli: "Suoraan suoneen".
Ehkäpä kaikkein hienointa Olympialaisissa on nykyinen tapa ottaa pois mitaleita vuosien takaa, kun testausmenetelmät edistyvät. Olleenkaan ei pidä osoittaa epäluuloa ja oudoksuntaa, vaan yhtyä aidosti iloon, jos näkee jonkun kauan aikaa sitten hiihtokilpailussa viimeiseksi jääneen vanhan papan lukevan uutisia, nostavan sitten kätensä ilmaan, karjuvan kovaa ja huutavan: "Kultaa tuli, yhtään en tätä epäillyt!"
---
(kuvituskuva: Sambalaya)
