Urheilun konkurssipesän muistoja menneistä

Matti Jurva kertoo, kuinka se ennen oli, kun olympiakisoja koiteltiin.




(Suomelle 7 kultaa, 6 hopeaa ja 6 pronssia.)

Hölkäten, joltain korkeudelta ja jollain voimalla

Olympiaiset ovat päättymässä ja on aika esittää kiitokset itsensä ylittäneelle, suuremmoiselle Suomen joukkueelle. Erityiskiitokset monille juoksijoillemme, jotka itseään säästämättä juoksivat, suorastaan uskomatonta sisua osoittaen, maaliin saakka. Unohtaa ei sovi, ettei yksikään uimareistamme tai purjehtijoistamme hukkunut, ampujat saivat ammuttua useita laukauksia ja golfarit osuivat palloon. Yhdenkään painijamme trikoiden ei raportoitu revenneen.

Meidät kilpailuhenkiset saa hieman vahingoniloisiksi se, että naapurimaistamme Norja sai ainoastaan neljä mitalia ja sekä Ruotsi että Tanska jäivät alle kahteenkymmeneen. Siinä on mailla vakava itsetutkiskelun paikka, - valmennus ja urheilijamateriaali täytyy ottaa tarkkaan ja suunnitelmalliseen ohjaukseen. Tuollaisten epäonnistumisten syyt täytyy tutkia, että maiden urheilun tulevaisuus näyttäisi jatkossa edes hieman valoisemmalta.

Näkymät ovat mieltä nostattavan hienot, eikä ole mitään syytä epäillä, ettemmekö jonain päivänä yltäisi samaan kuin Fidzi tai Tadzhikistan,  - Liechtenstein ei pärjännyt edes näissä kisoissa!

Kiitos hienoista suorituksista. Porilaisten marssi.


 

Voittajiksi syntyneet

Olympialaiset kisat ovat alkaneet, ihan tässä liikuttuu ja vanhat Virénin ja Vasalan ajat palautuvat mieleen: Suomi on voittanut jo yhden ping pong-matsin. Mitä tästä vielä seuraa, en saata edes kuvitella,  - mutta mahdottomana ei voida pitää sitäkään, että  joku maamme edustaja selviytyisi loppukilpailuun.

Doping-ongelma lakaistiin kerralla sivuun, kun Venäjältä estettiin osanotto yleisurheiluun, - selvää on, että näitä kisoja käydään kaurapuuron ja täysjyväleivän voimalla. Venäjän syrjäyttämistä ei pidä epäillä politiikaksi, se tekee kaiken ylevän puhtaaksi. Toisaalta doping on toteuttanut hienosti kisojen mottoa: "Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin", latinaksi: "Citius, altius, fortius". Latinaa osaamattomana luulin aikasemmin lauseen olevan "Citius, altius, dopius", ja tarkoittavan: "Kaikki kansa sekaisin", eli: "Suoraan suoneen".


 Ehkäpä kaikkein hienointa Olympialaisissa on nykyinen tapa ottaa pois mitaleita vuosien takaa, kun testausmenetelmät edistyvät. Olleenkaan ei pidä osoittaa epäluuloa ja oudoksuntaa, vaan yhtyä aidosti iloon, jos näkee jonkun kauan aikaa sitten hiihtokilpailussa viimeiseksi jääneen vanhan papan lukevan uutisia, nostavan sitten kätensä ilmaan, karjuvan kovaa ja huutavan: "Kultaa tuli, yhtään en tätä epäillyt!"

---

(kuvituskuva: Sambalaya)

Me ollaan sankareita, muut on henkareita tai mitä lie mitalitelineitä

Maailman urheileva nuoriso kokoontuu pian Vladimir Putinin kesämökkikaupunkiin Sotšiin, kotikatsomoissa riittää jännitystä, kuka on kulloinkin oljympialaisten piikkipaikalla.


Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Suomi lähettää kisoihin mäkihyppelijöitä, hiihtelijöitä, kiekkopelaajia sekä noin neljäsataa johtoportaaseen kuuluvaa maamme edustajaa eli ns. kiakkoviarasta. Katsomoissa vilahtelee kuninkaallisia, presidenttejä, ministereitä, kanistereita ja entisiä missejä.


Janne Ahonen on jo ilmoittanut halukkuudestaan, Matti Nykäsen osallistumista joudumme jännittämään kisapäivään saakka. Eteläisen Pohjanmaan suurhiihtäjä Juha Mietaa on spekulaatioihin vastannut vielä hieman arvoituksellisesti: "Notta, onkohaan se Wassbergi tuloos?"

Ansaitusti suurimman huomion ovat tähän mennessä saaneet jääkiekon pelaajamme.  Kun ykköskentällisemme hyökkääjät, Teemu Selänne ja Jari Kurri, ovat jäällä samanaikaisesti pakkiparimme Hannu Virran ja Timo Jutilan kanssa, on selvää, että verkot ovat tötteröllä, ylämummot soi ja vaarit senkun polkee. Tässä ei totisesti pelata enää mitään alle kaksikymppisten leikkipeliä. Harmi on, että Pekka Marjamäki ehti poistua keskuudestamme eikä Mölli Keinonenkaan ole ilmeisesti harjoitellut riittävästi. Saku Koivu ilmoitti, ettei ehdi kisoihin, koska Kaliforniassa paistaa aurinko, televisiosta tulee Kauniiden ja rohkeiden vanhoja jaksoja uusintaesityksinä ja nukkumassa pitää olla viimeistään kymmeneltä.

Uskon vakaasti joukkueemme menestykseen, se tulee tuottamaan tuskaa jopa punakoneelle.  Valeri Harlamov on jo toki poistunut, mutta Petrov ja Mihailov ovat tiettävästi yhä vaarallisia. Erkka Westerlundin tulee huolellisesti pohtia, kuinka heidät saataisiin eliminoitua, etteivät pääse maalillamme  vanhaan malliin pyörittämään.

Antero Mertaranta on tiettävästi MTV3:n rahakasseineen lomalla Karibialla, kisat sinne kotikatsomoihin selostaa Yle:n elävät legendat, Anssi Kukkonen ja Juha Jokinen. Refereras i flerljud. Mustavalkoisissa vastaanottimissa Suomen joukkue erottuu vaaleammista peliasuista.

---
(Kuva: viime vuoden kevättalvella jää oli jo hieman huonossa kunnossa.)