keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kuvauksellista - tai ei


Kuvilla ei ole enää minkäänlaista todistusvoimaa.

70-luvulla suurta hämminkiä herätti lehdessä - jota kukaan ei lukenut, mutta melkein kaikki seurasivat - julkaistu kuva masaimiehestä, jolla oli "SE" solmussa. 

"Voi herra mun kiasus sentään!" - parhahtivat niin mökkien mummot, kuin ökytalolliset. Ja meitä lapsia nauratti moinen hassu epeli.

Nykyään samanlaisia, tai jopa paljon parempia väärennöksiä, saa kuka tahansa aikaan pienen harjoittelun jälkeen. Tasavallan presidentin "virallinen kuva" on kömpelyydessään jonkinlainen saavutus; ilmeisesti kykypuolueen sellainen.

Toisaalta, niin typerää tai hulvatonta väärennöstä ei ole, etteivätkö useimmat menisi lankaan. Kaikki tietävät kuvia manipuloitavan, silti puolentoistametrin kikkeli tai joku muu älyttömyys kutkuttaa: "Tää on niin varmahan tosi, kato vaikka pikseleitä!"

Puhuvista ihmisistä sarjatulella otetuista kuvista saa kuviin aikaan koko tunteiden kirjon. Lehdet arkistostaan valitsevat sopivan todistamaan kulloistakin mielenliikutusta: "raivostui, hermostui, katui, viisveisasi jne."


Sauli Niinistön ehdottoman autenttinen alkuperäiskuva:





















Tämän muropaketin photoshoppaajien sivun loppupuolella muutamia erittäin onnistuneita vedoksia.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Tieteessä tapahtuu - matkalla kohti kaukomaita


Iankaikkisen vanhasta tieteellisestä aikakauslehdestä, taisi olla The Monthly Warthog Science, minulla on muistikuva kiinalaisesta ohjuksesta, jonka sisällä oli miljoona kansalaista, jotka pommin laskeuduttua lähtivät juoksemaan, aiheuttaen suurta hävitystä ja tuhoa.

Kiinalainen tekniikka on huomattavasti edistynyt lapsuuteni päivistä, jolloin peltisen leikkikaluauton purkaessa sai haltuunsa ehdan maalatun säilykepurkin kappaleita, joissa kiinaksi luki oletettavasti: silliä suolavedessä.

Pohjois-Korean taanoisen ohjuskokeen epäonnistumisen syitä pohtiessa, tällaisesta historian syvällisestä tuntemisesta on suurta apua.  Maassa on onnistuttu ehkä kehittämään ydinpommi, mutta aivan kaikkeen tekniikkaan resurssit eivät vielä riitä.

Melko varmana voinee pitää, että ohjuksesta loppui polttoöljy kesken, koska vanhan kalastusaluksen tahi sotilasajoneuvon tarpeettomaksi käynyt moottori epäilemättä horii löpöä aivan holtittomasti.

Uhka ei kuitenkaan ole ohi. On mahdollista, että King Kong Unin joukot innovoivat vakoilutietoja hyväksikäyttämällä aivan uudenlaisen moottorin. 

Vähäiselläkin fysiikan tuntemuksella on helppo laskea, että miljoona korealaista tuottaa esimerkiksi polkemalla, soutamalla, jopa huopaamalla suunnattoman energiamäärän, joka riittänee pommin lennättämiseen pitkälle ja vähän kauemmas, jos sen koko vain saadaan pysymään maltillisena. 

Muitakin ratkaisua vaativia ongelmia asiassa saattaa vielä olla; jos moottori alkaa kuolla nälkään valtameren yllä, on turha elätellä toiveita lennosta New Yorkiin saakka.



Kuvassa Pohjois-Korean rakastettu johtaja King Kong Un, puhuu riemuitseville kansanjoukoille Pjongjangnaminamin keskustassa.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Mitäs nyt?




Tällä kertaa jätän sen kepulipaavon väliin, ärsyttää se muutenkin, kun tuo mairean naamansa esiin joka paikasta. Vessanpytyn kannenkin avaan nykyään varoen, schlaagin siitä vanha mies saisi, jos sieltä Paavo muikea ilme kasvoillaan kurkkaisi: "Äänestä minua - olen ehdolla kaikissa vaaleissa!"

Puheenvuoro Lennartille (Lennu Niinistö-Haukio):





Mitä presidenttiehdokkaat nyt - OSA 3




























(Turkka: Seitsemän veljestä -> lukkarin koulussa)