Yhtään ei väsytä, uni ei tu mun silmään, mutta kieltämättä olen välillä aika uupunut.
Fillarikommunistit senkun ajelevat sitä baanan alamäkeä kaheksaakymppiä, kun minä joudun siinä samoil moil, Mannerheimintien valoissa, suorastaan matelemaan sellaisen pikku-Audin takapenkillä.
- Sen vaan sanon, että kaikki eivät kestä, perussuomalaisuuden jättäneet ovat hekin fillari- tai potkulautakommunisteja ja huonoja suomalaisia, - etten sanos, että ihan mulkkuja .
Kestoltaan heikkoina nuo entiset perussuomalaiset sanovat, että hallitus sitä ja hallitus tätä, mutta eivät osaa ottaa huomioon tosiasiaa, että auto on ollut pakko myydä, fillari kunnostaa ja akka pantata kaniin, koska fillarikommunistit ajavat niin kovaa, - eikä tässä maailmassa ole mitään oikeutta eikä suoruuden rotia.
Vielä huonoille suomalaisille, surkeille komukoille, sanoisin, että minä en aja pelkästään pikku-Audin takapenkillä, kuten matalamieliset väittävät, vaan minä olen usein päässyt myös lentskarin kyytiin. - Ja maailman merkkimiehiä olen tavannut enemmän kuin Lassi Relander!
Aiemmin kysyin plokissani, että "Onkohan Luxemburgin juomavedessä jotakin vikaa?", mutta minun täytyy teille suoraselkäisenä suomalaisena ja Iivisniemeläisenä miehenä vakuuttaa, että mistäs mä muka sen voisin Brysselissä palajon aikaani viättäneenä tiätää. - Siälä Shablista ja välillä kaljaakin, Schorschbräu’s Schorschbock viisseiskaa, juatiin. Turmeltunutta menoa.
Me perussuomalaiset teemme kovaa arbeittia ja jobbaamme sananvapauden puolesta, jööraten siinä kovempaa kuin ketkään muut.
