Itsenääsnääspäivä

Televisiota en eilen(kään) avannut lainkaan.

Tampereen häikäisevää glamouria olivat nettilehdet täynnä. Suorastaan hämmästyin siitä, kuinka kansainvälistä luokkaa monet itsenäisyyspäiväjuhliemme vieraista olivat. Tähtiaineksesta erottautuivat erityisesti Cruella De Vilin häpeämään saattanut Eija-Riitta Korhola ja ihastuttavan pornotähtimäiseen luomukseen pukeutunut Satu Taiveaho. - Hienoa, tästä on hyvä jatkaa.

Vielä on erikseen mainittava yksi tilaisuudesta näkemistäni loistokkaista kuvista. Aina edustavan tyylikäs pariskunta, Ilkka Kanerva ja Elina Kiikko, olivat kuin suoraan filmitaivaan parhaasta historiasta: ilmetyt Majakka ja Perävaunu. 

Isäntäpari Jenni Haukio ja mikäs sen nimi oli...Sauli Niinistö, olivat suorastaan sädehtiviä.



Timo Harakan mielestä linnanjuhlien järjestämisen tulisi jatkossa kiertää Suomen eri paikkakunnilla. Epäilemättä Suomi on täynnä juhlataloja, kiakkohalleja, ja Prismoja, joihin tilaisuus hyvin sopisi. Eikö silti edes kertaalleen voisi harkita nizzalaista hotelli Negrescoa, jossa Björn Wahlroos järjesti 60-vuotispäivänsä?
 Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi juhlista tulisi kuitenkin järjestää kilpailutus. Ruotsinlaivat saattaisivat olla siinä vahvoilla, kokonaisedullisuus ja monet järkiseikat tukisivat niitä vahvasti. Vierailla olisi mahdollisuus verovapaisiin ostoksiin. Danny voisi juhlittuaan vaihtaa työverkkarit päälleen ja nousta lavalle esiintymään. Vaihtaisivat Loirin kanssa, toinen kun lähtee niin toinen tilalle.

Heidenstrauchin kauppiastalon eli Presidentinlinnan korjaustyöt maksavat noin 22 miljoonaa euroa. Ison rakennuksen käyttöastetta tulisi remontin jälkeen nostaa, on syytä epäillä, että se on ollut ja on hyvin alhainen, päämiehet kun eivät siellä ole aikoihin suostuneet edes asumaan.  Eläkeläisten bingoa, iltapäivätansseja ja mikseipä alakerran voisi vuokrata Guggenheimille, tässä tulisi nyt olla aidosti innovatiivinen ja ennakkoluuloton. Vetovoima olisi iso: kaikkia tilaisuuksia voisi mainostaa linnanjuhlina. Luonnollisesti noihin tilaisuuksiin olisi kalliit pääsyliput. Jennin ei edes tarvitsisi olla jokaisessa tilaisuudessa kättelemässä, välillä voisi vuorossa jo vaihtelun vuoksi olla vain miehensä.

---


"Vallankumous, vallankumous!", huusi humalainen, kun lökäpöksyihinsä kaatui. "Nitroa, nitroa, se on alkanut!", kirkui kokoomuslainen uutisia katsottuaan.

Kesän trendejä

Iltasanomien sunnuntailiite on saanut kesämuotia esittelemään aina tyylikkäästi edustavan valtiomies Antti Kaikkosen, jonka fiilikset ovat selvästi palanneet. 

Kesä-Kaikkonen on lehden pyynnöstä sonnustautunut useaan erilaiseen ja tyylikkääseen asukokonaisuuteen, mutta harmittavasti lehti on sijoittanut koko jutun aivan alalaitaan, niin että se jää varmasti monelta huomaamatta.

Kesän poliitikon trendi on huoleton ja vapaa, materiaalit ovat kevyitä, silti huoliteltuja; pallo ei kuulu jalkoihin. Kesä-Kaikkonen, Tuusulan Ernest Hemingway, kuten artikkelissa kerrotaan.

Bangladesh

Nyt on meillä tarjouksessa paitaa, puseroa, mekkoa ja leninkiä! -  Tulkaa ostoksille te muotinukke rouva, - neidot ja se keekoilevan näköinen  poika sieltä myös! Takuu kaikilla tuotteilla,  - jos veriroiskeita löytyy, ilmainen pesu tai uusi tuote tilalle! Eettisesti tehtyjä niinkuin aina, ostakaa nyt Benettonia!  -  Tulkaa, tulkaa, saatte paljon etuleimoja ja alennuksen alennusta!







---

Yle: Bangladeshin tekstiilitehtaan romahduksessa...

Yle: Ei kovin vakavaa, sanoi ministeri.

Satuhöpöjä

Satu Silvo on raivoissaan, koska jätti lapsensa isänsä luokse. Satulla on isot tissit, mutta se ei kuulu tähän, vaikka hän niitä ansiokkaasti esitteleekin.


Satu, pikku höpsyli, ei olisi sillä lailla pitänyt jättää, jos muuta olisit halunnut.


Satu, älä ole höpsiskään, olet melko hyvä nayttelijä, jos niitä aivan kaikkein parhaita ei tähän luetella.

Reidarikin on, en tosin tiedä mistä hän on kuuluisa. - Vähemmästäkin uskon, että Kinnunen ja Rantasila eivät sinulle soveltuneet.

Hyvää alkanutta vuotta vaan teille, julkkiksille!

Laitan tähän MTV3:n pajatson kuvan, jossa keskusta on aivan tyhjä.

Satu hiirupariskunnan loistokkuudesta

Hiirupariskunta oli vierailulla kuninkaallisten riikinkukkojen juhlissa. Molemmat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja näyttivät edustavilta ja tyylikkäiltä, eivätkä lopulta jääneet yhtään jälkeen isäntien loistokkuudesta, vaikka pahansuovat olivat epäilleet.

Äitihiiru olikin omiensa parissa, ja aivan ulkomailla asti, tunnettu harvinaislaatuisen upeasta hiirupukeutumisestaan, hän ei lainkaan muistuttanut mitään harmaata hiirumummoa.

Hiirut istuivat suuressa kultaa ja kristalleja kimaltelevassa salissa, aivan siinä jylhän marmoriseinän pylväikön ja portaikon vieressä. Koruistaan kimaltelevat riikinkukot, papukaijat, sademetsän monivärikultahörhelöt ja muut toinen toistaan upeammat juhlavieraat, kävivät boolia hakiessaan kilvan äitihiirua onnittelemassa aivan erityisen onnistuneesta juhla-asusta. Äitihiiru loi ylpeitä ja rakastuneita katseita isihiiruun.

Äitihiiru oli kovin onnellinen ja kuin kotonaan;  hän ei ollut sellaista sorttia, joka turhaan häpeilisi. - Mutta isukkihiiru oli hieman onneton, hänen polvensa löivät loukkua ja häntä jännitti. Sattui vielä niin, että kimalteva-asuinen krenatööri tempaisi hänet mukaansa seremoniallliselle marssille. Mutta kuinkas siinä kävikään? 

Isihiiru meni hieman pyörälle päästään ja niinpä hän kuin sattumalta suoriutui hanhenmarssista aivan uskomattoman upealla tavalla, hänen jalkansa ojentui jopa kahdesti, siinä kun kaluunakrenatööri pystyi vain yhteen. Polvet hänellä tapailivat samanaikaisesti kuumia latinalaisia rytmejä.

Yleisö taputti riemuissaan ja antoi isihiirulle suuret aplodit, he eivät eläessään muistaneet nähneensä yhtä ihastuttavaa esitystä.


Juhlien jälkeen ihana hiirupariskunta nojasi rakastuneen näköisinä toisiinsa ja isihiiru lupasi armaalleen: "Kotona syödään taas masut täyteen emmenthalia!"

Rakkaat lapsukaiset, tästä opimme ettei näetten milloinkaan tule valmiiksi hävetä omaa vaatimattomuuttaan, vaan rohkeasti käydä vastaan, oli tuleman ja tuli oleman, vaikka mitä!

Sen pituinen se.

Bijou Brigitte

Herättyäni uuteen päivään, luin elämäni ensimmäistä kertaa saksalaisesta koruliikeketjusta nimeltään Bijou Brigitte, lieneekö joku Lidlin vastine muotialalta, en tiedä.

Luin, että joku oli perustanut yrityksen boikotointisivun Facebookiin, kun yritys oli väitteen mukaan soveltanut työntekemistä koskevaa lainsäädäntöä saksalaisittain, ja nyt yritys perää viidentuhannen euron korvauksia tästä.

Boikotointi on minusta ehdottoman väärin.

Myös Pirret ja Hansut tarvitsevat oman koruliikkeen, yrityksen koruja kantavia ei tule leimata jälkeenjääneiksi tai tyylitajuttomiksi vajakeiksi. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö monet asiakkaista olisi hyvin trendikkäitä, jopa trendimäisen trendikkäitä.

Viisituhatta euroa saattaa kovassa yritysmaailmassa olla Bijou Brigitelle myös erittäin suureen tarpeeseen, mistä sen tietää.

Kehoitankin kaikkia kynnelle kykeneviä suurin joukoin rientämään liikkeeseen ja ostamaan hyllyt tyhjiksi, lupaan hymyillä kauniisti ja runsaasti jokaiselle niitä kantavalle vastaantulijalle. - Opettaisin jopa koirani näyttämään ystävällistä naamaa, jos omistaisin sellaisen.

(kuvituskuvassa aiheeseen liittymättömiä, mutta ajankohtaisesti melko ajankohtaisia, tiettävästi Fredrika Runebergin ulospäästämiä torttuja/ Yle)

Karavaanari ajaa kuuttakymppiä

(klikkaa kuvasta se isommaksi)

Karavaanarit, nuo teittemme hitaasti kiiruhtavat etenijät, ovat taas ilmaantuneet tänäkin vuonna liikeenteeseemme. Ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä, että leirintäalueille saavuttuaan he pitävät illallisia, joiden tyyliä voisi verrata vaikka linnanjuhliin.

Viimeisen päälle pukeutuneena he nauttivat juhlaillallisen, johon usein kuuluu kärtsämakkaraa, perunasalaattia ja lämmintä olutta. Snapsit naukataan joka suupalan välissä suoraan taskulämpimästä koskenkorvapullosta ja juomalaulut raikaavat. Etenkin "olen suomalainen" ja Irwinin tuotanto ovat erittäin suosittuja.
Loppuillasta sitten, kuten linnanjuhlissakin, isketään silmät naapurin rouvaan ja saatetaan häntä jopa hieman kouraista takapuolesta. Saattaa siinä sitten hyvällä tuurilla rantapusikkokin jonkun aikaa heilua.

Aamulla on kaikki unohdettu ja puettu päälle verryttelypuku, jonka kruunaa päähän vedetty karvareuhka tai pipo. Näin he hiljalleen, katseet maahan luotuina, kömpivät kuin zombit Romeron elokuvassa, leirintäalueen ravintolaan aamiaiselle. Joillain yksilöillä on vielä verkkareitten päälle vedettynä tuulipuku, jottei hienhaju pökerryttäisi muita aamupalalle saapuvia. Siinä on rehellistä ja aitoa välittämistä kanssaihmisistä!