Paluu tulevaisuuteen: puhtaalta pöydältä

Päivän sanoja ovat "uudistuminen" ja "tulevaisuus". 

Suomen keskusta on tiellä kohti uudistumista, katse visusti tulevaisuudessa.

Puhtaalta pöydältä, osa XLVIII.

Pöytäliinan päälle on pinottu patoja, kattiloita ja kasareita, niin ettei yhtään fläkkiä ole näkyvissä. Alassuin olevat kattilat peittävät pellavaliinan suurimpia sattumia. Muutamaan kohtaan on jouduttu laittamaan isompi kattila pienen päälle. Varmuuden vuoksi.

Hyvä, että keskustapuolue tullee valitsemaan Paavo Väyrysen puheenjohtajakseen, uutta verta siellä kipeästi kaivataankin. Muussa tapauksessa on olemassa mahdollisuus, että Paavo lähtee taas Suomenkiertueelle ja viettää viikon jokaisen kansalaisen kotona.

Nuoremmat eivät ehkä enää muista, että Paavo tuli tunnetuksi 1970-luvulla, silloisen Big Brother-formaatin kärkipään sijoituksesta. Tekniikka oli silloin vielä vaatimatonta, kameroita ei kilpailussa juuri käytetty.

Paljon onnea keskustapuolueelle!

Silmiin sattunutta

Vuorineuvos kauppaneuvos ylipiäjohtaja Kyösti Kakkonen nimitteli tämänpäiväisessä Iltasanomissa entistä tasavallan presidentti Halosta moukaksi.  

Huutava vääryys on, jos Kakkosta ei ole juhliin kutsuttu, yhteiskunta ei sittenkään koostu binäärijärjestelmän mukaisesti ainoastaan ykkösistä ja meistä nollista!

Ylipiäjohtaja osaa pukeutua kyllä tilaisuuden mukaan, ei hän hyllystä käy päällepantaviaan nappaamassa, sellaista ei missään tapauksessa tule pelätä. Kyösti Kakkosesta moukkamaisuus on kaukana, hän on tullut tunnetuksi laajasta sivistysharrastuksestaan, hänellä on mm. loistelias kokoelma purkkeja ja purnukoita. Taideharrastuksensakin kulkee edesmenneen kirjailijan, Arto Salmisen, sanoja lainaten "pyhämekko päällä".

---

Poliisi päätti olla aloittamatta esitutkintaa keskustapuolueen mukikaupoista; neljästäsadasta tonnista ei tarvitse maksaa veroja, jos ei halua.

Päätös aiheuttaa epäilemättä laajan mukibuumin, "Paavo Lipponen - Töölöön presidentti"-mukin ostan heti kun ilmaantuu.

Jälkihoito

Kaikenlaisen median edustajien toivoisi nyt olevan tarkkana!

Nyt on tilaisuus tehdä se juttu, kuva tai jopa elävän kuvan pätkä, jossa nähdään presidenttiehdokkaitten Paavo Väyrynen ja Paavo Lipponen aidot tunteet, kun tajuavat että viimeiset mahdollisuudet heille ovat Idols tai julkkisten Big Brother.

Vaalit häviävät hyvin nopeasti ihmisten muisteista, ikinä ei katoaisi kuva Väyrysen vihertävästä, tai Lipposen tummanpunaisesta naamataulusta. Jos siihen vielä jonkin älähdyksen saisi mukaan ("so that!", "mediopeliä!"), niin filminpätkä ei koskaan juutuubin katsojalistoilta häviäisi.

Epäilemättä Väyrynen ja Lipponen tarvitsevat vaalien jälkeen debriefingiä, ihmistä ei saa jättää yksin suuren järkytyksen jälkeen.

Paavo Lipposta en soisi halvennettavan näiden presidentinvaalien katastrofaalisesta jymähdyksestä. Tulee muistaa, että hän rohkeutta ja suoraselkäisyyttä osoittaen - kuin mäkihypyn Eddie Edwards aikanaan - pyrki jokin aika sitten peräti Euroopan presidentiksi, ei mikään vähäpätöinen saavutus! 

Selvitysryhmän perustamista toivoisin niistä maista, joiden perustuslaki sallii ulkomaisen presidentin valitsemisen, jotta Lipponen voisi edelleen harrastaa tuota maailmankirjallisuudesta tuttua, Don Quijotemaista, taivallustaan. Jos näyttää heikolta, niin jokin yhdistys voisi mitä pikimmin käynnistää hankkeen, jonka myötä Paavo Lipposelle voitaisiin myöntää edes titteli: Töölön presidentti!  

Väyrysellä kun on se oma kappeli, hänestä tulee tehdä Keminmaan paavio!


Olemme ehdottomasti sen heille velkaa!

Menneisyyden Kanget

Iltasanomat kertoo uudistavansa nettisivunsa ensi viikolla, vakuutena käyttävät The Beatles-yhtyeen Abbey Road-levyn kansikuvaa vuodelta 1969. -  "Iltasanomien uudistuneet nettisivut: nuorekkaat neljäkymmentäkaksivuotiaat!"

Koska suojatiellä kulkeneista puolet on ehtinyt jo poistua, tästä tulee väkisin mieleen, kun muinainen äijä katseli nisua epäluuloisena: "Mahtaako leipuri olla vielä hengissä?"
---
Menneisyydestä mieleeni tuli pienkannatuspuolue Suomen keskusta ja sen  ylimääräinen puoluekokous, jossa  valtiopäivämies Antti Kaikkonen  lauantaina naureskeli rempseään tapaan linnatuomioille. Tekisi tietysti mieli sanoa: se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, mutta elämä on opettanut, että yleisesti ottaen pienellä präntätty ratkaisee, lainsäädäntöä tärkeämpää kuitenkin on oikeuskäytäntö.


Pienkannatuspuolue lähti risteilemään Baltic Prinsess-nimisellä aluksella. Lehdet propagoivat, että mukana olisi peräti 1400 henkeä puolueväkeä. Valokuvista olen yrittänyt laskea, vähän epäilyttää ne kauempana virnuilevat, josko olisivat vain viattomia ohikulkijoita. Ehkäpä ovat painattaneet taas kepun jäsenkortteja, laittaneet niihin jonkin leipäkoneen arvonnan, ja jakaneet pahaa aavistamattomalle risteily-yleisölle.


Valitsivat kuitenkin, vahvasti tulevaisuuteen luottaen, viimeiseksi oljenkorrekseen ts. presidenttiehdokkaakseen arvatkaa kenet? Paavo Väyrysen. Eikä siinä vielä kaikki. Pienkannatuspuolueen nuorisojärjestön Antti Kurvinen vertasi laajoin sanankääntein Väyrystä laulajatähti Madonnaan. 


On suorastaan hienoa, että puolueen tulevaisuus lepää Kurvisen vankoilla hartioilla.

Puolueen Mari Kiviniemen kerrottiin lausuneen Eino Leinoa. Toivottavasti saivat tallenteille tuollaisen ikimuistoisen tilanteen. Olisiko vanhemman Ella Erosen tapaa mukaillen lasketellut traagisella bassoäänellä: Kaik´ elon etsijät, eksynehetkin, tulkaa kepuun!


Lehdet eivät tätä kirjoitettaessa ole raportoineet mahdollisesta Mikko Alatalon yleistä hysteriaa herättäneestä konsertista.

Pettua jälsi- ja nilakerroksista

 Kuvassa terhakka nuori ministeri, Paavo Väyrynen, presidentin seurassa 1970-luvulla.

















Täytyy myöntää; kädet jo vähän tärisevät ja naama punottaa, kun malttamattomana odotan piakkoin ilmestyvää Paavo Väyrysen uutta kirjaa. Ennakkotietojen mukaan Paavo haukkuu kirjassaan entisiä presidenttejä -  ja ne joilla virkaan on pieniäkin mahdollisuuksia.

Väyrysen isä on elänyt jo yli satavuotiaaksi, varovaisesti arvioiden Paavolla (s.1946) on siis aikaa toteuttaa presidenttiunelmansa vielä ainakin kolmekymmentäviisi vuotta.


Vuoden 2042 presidentinvaaleissa kansa viimein heltyy: eiköhän äänestetä Väyrynen presidentiksi, kun kaikki muut ovat olleet jo monta kertaa, mutta paavoraukka ei vielä kertaakaan!
---

 Entinen Euroopan melkeinpresidentti Paavo Lipponen saattaa vielä olla hieman katkera, kun hänestä ei tullut Napoleonin kaltaista Euroopan hallitsijaa, eläkepäiviään hän viettää Pohjolan Voiman elävänä näyttelyesineenä ja vahanukkena. 

Toisinaan toimittajat käyvät Lipposelta menneitä tivaamassa säilytyspaikan ovelta.


Amerikkalaisten kanssa käydyt lukuisat keskustelut Paavo Lipposella ovat varmaankin vielä tuoreessa muistissa. Silloin Paavo tottui Beatlesin lailla toistamaan: please please me, nyt sujuu toimittajille vastaaminen jo rehvakkaasti heavy-yhtye Metallican sanoin: So what!

Vielä vanhetessaan Lipponenkin oppii ehkä arvostamaan agenttien kappaletta Illan varjoon himmeään.


Väyrynen ei taida, monien muiden pitkään toimineiden politiikkojen ohella, kappaleesta paljoa piitata.

Keminmaan kirkosta

Paavo Väyrysen suurimmat ansiot liittyvät ehkä esiintymiseen elokuvassa Uuno Turhapuro muuttaa maalle - Mari Kiviniemen taas siihen, ettei esiintynyt kyseisessä elokuvassa.

Väyrysen lausumana on kuitenkin jäänyt elämään monta legendaarisiin mittasuhteisiin kasvanutta lausetta, joita tässä ulkomuistista hieman luettelen:
 
Vaalit on käyty ja nyt ne pulinat vasta alkaa!

Olen veret seisauttava vaalivoitto.


Jos en pääse presidentiksi, muutan Kööpenhaminaan ja haen Ruotsin kansalaisuutta!


Kepulaisissa vaaleissa mahdollisuuteni ovat fifty-sixty!


Tämä oli mediapeliä ja kepulikeinoja!


Pohjantähti on varteenotettava oppilaitos.


Olen joutunut ajojahdin kohteeksi, samoin Jamppa Korhonen.

Olen Jumalan valinta johtamaan Suomen kansaa, kirkonkin rakennutin!


Televisosarjani Me, myself and I nimi ei tarkoita, että olisin pudonnut omaan persereikääni.

Tulin, näin ja täällä ollaan!

Suomenmaa kertoo sanassaan Keminmaalle valmistuvan paanukirkon, joka perustuu Paavo Väyrysen ajatuksiin; nimeksikin tullee "Hatullinen Paavoa". - Väyrystä Suomenmaa kutsuu jutussaan "Isäksi".

Alttaritaulun kirkkoon tekee taiteilija Juhani Palmu.

Palmun tuotannossa on runsaasti lato-tematiikkaa, joten, jos taiteilijalle ei aihe ole vielä täysin selkeytynyt, ehdotan seuraavaa.

Vaihtelun vuoksi, ladon voisi tällä kertaa kuvata sisäpuolelta. Ränsistynyt, laho ja kallellaan oleva heinävarasto, jonka katonrajassa lepakot  lentelevät, rottien iloisesti ilkamoiden etualalla.

Kesäkuun, mutta myös eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan varautuen, alttaritaulun yläpuolelle suurikokoisin kirjaimin teksti "Vitutukseen ei voi kuolla!" - Luonnollisesti latinaksi, suomenkielellä lause kuulostaa, tärkeästä asiasisällöstään huolimatta, sopimattomalta.

"Veni, Vidi, Vitus" olkoon alttaritaulun kirjoituksen kakkos-vaihtoehto. Tällöin kirkko voitaisiin omistaa myös pyhimys Vitukselle!

Peskää itse väyrysenne!

(Iltalehti)















Takavuosina pikkupojat ihmettelivät, kun itänaapurin Brezhneviä kuljetettiin Helsingin dementiapäiville  junalla, ja varusmiehet vartioivat rautatien yli kulkevilla silloilla rynnäkkökivääreillä varustautuneina. 

Tuskin ne kuitenkaan olisivat uskaltaneet ampua, jos se olisi yrittänyt karata.

Monien mielessä samaan 70-luvun pysähtyneisyyden aikaan sijoittuva Paavo Väyrynen, on kuvainnollisesti sanoen pudonnut junasta monen monta kertaa, usein jopa jäänyt asemalle. Mutta vain kuvainnollisesti, kun aina erinomainen asiakaspalvelija VR on toiminnassaan huomioinnut Paavon erityistarpeet kiitettävästi.


"Arvoisat erikoisnopean Pendolinojunan matkustajat! Tällä ylimääräisellä pysähdyksellä joudumme vielä hetken odottamaan jälkeenjäänyttä ministeriä, joten järsikää odotellessanne vaikka kynsiänne. Seuraava ylimääräinen pysähdys Ala-Tursulan grillillä! "