Jees, engelskaa

Iltalehden tietojen mukaan valtiomies ja parlamentaarikko Mikko Alatalo on lähtemässä eduskunnan kustantamana ilmeisesti Englantiin opiskelemaan...hmm....englantia. - Tässä on täysin turha epäillä mitään vilunkipeliä. 

Hienoa on, että Tampereen yliopistossa tiedotusoppia lukenut, kolmannen kauden 62-vuotias kansanedustaja on viimeinkin ottanut itseään niskasta ja päättänyt yltää englanninkielessä keskustapuolueen yhteisten asioiden ajamiseen tarvittavaan tasoon. 

Keikoillakin Mikko voi jatkossa kiittää yleisöään: tängjuu, tängjuu veri mush!

---

Juha Sipilä tähtää pääministeriksi, hän aikoo opiskella ruotsia: Gudaa, gudaa, jak äär Sipilä, Juha Sipilä. Jak äär premiäärminister!

---

Missä on Teuvo Hakkarainen? - Häntä ei iltalehden jutun kieltä opiskelevien joukossa näkynyt. Parlamentaarikko Hakkaraisen soisi osallistuvan, hänellä on mennyt jees ja nou niin usein sekaisin jopa äidinkielellä.

 ---

Vaikeaa se on kielillä puhuminen maailmallakin. Tiedotusväline ilmoitti Los Angelesin turmakoneen lentäjien nimiksi Ho Lee Fuk, Sum Ting Wong ja Wi Tu Lo.

Täysin yllättäen syylliseksi paljastui "joku harjoittelija". Olikohan sama harjoittelija, joka ilmoitettiin syylliseksi joitain vuosia sitten Hesarin nettisivuilla olleeseen uutiseen, jonka mukaan Lasse Viren on kuollut jonkin lammen rantaan?
---

Louhaus kon serting ät samö, pliis bai tickits, veri tsiip, veri tsiip!

Puheenvuoro

Mikko Alatalo ei tule, oletko valmis?

Raskas ja uuvuttava työ eduskunnassa on pamputtamassa Mikko Alatalon esiintymismahdollisuuksia sellaiseen kuntoon, että kansalaisten musiikkimaku on jäämässä herran huomaan. Tämä on suoraviivainen seuraus siitä, kun keikkapaikat vähenevät eikä aikaakaan moiseen ole.

Mikko Alatalo on se osa eduskuntaa, jonka tavalliset kansalaiset useimmin huomaavat mediassa. Hänet on tarkoitettu sivistystä lisäämään ja kansan muusiikkiharrastusta palvelemaan. Kuka esim. soittaa tulevaisuudessa "Rikoo on riskillä ruman"?

Mikko Alatalon tehtäviä on mahdoton pilkkoa muille. Jazzin soittajat ja rokkarit soittavat esiintymispaikoilla kuin viimeistä päivää. Kun ihmisillä on vapaus valita mitä kuuntelevat, on selvää että sisäistä Alataloamme pitäisi vahvistaa.

Mikko Alatalon keikkamahdollisuuksien supistaminen merkitsee vakavaa iskua suomalaiselle kulttuurille. Kun mittava määrä kokeneita muusikoita Lyly Rajalan muodossa putosi pois eduskunnasta ja esiintymislavoilta, on se luonnollisesti pois kansalaisten eduista, ties vaikka ohrakyrsä kävisi vielä Alatalollekin.

Levynostajilla on varaa kyllä heittää miljardikaupalla rahaa Heavy-musiikkiin, mutta omaan Alataloonko meillä ei ole muka enää mahdollisuuksia?


Tällaista vanhaa suloista laulajaa hirvittää musiikin kehitys. En ole mikään poliisivaltion kannattaja, mutta täytetäänkö nyt edes känkkäränkkyyden kriteerit. Kykeneekö valtio turvamaan maan sisäistä musiikintarjontaa, kun ulkorajat ovat auki ulkomaalaisille alan miehille? Ei Alataloa voi korvata pöntöillä teiden varsilla tai Facebookin mobiilisovelluksella.

Tällä menolla liumme sellaiseksi yhteiskunnaksi, missä musiikkia ostavat yksityisiltä firmoilta ne, joilla on siihen varaa. Piikkilangat ja valvontakamerat ilmestyvät maisemaan. USA:ssa kaunomusiikki kukoistaa sitä paremmin mitä enemmän rikoksia tapahtuu. Rötöstelijöitä, jotka sitä eivät suostu kuuntelemaan, säilytetään yksityisissä vankiloissa.
Sivistyneessä Suomessa asiat yritetään hoitaa aluksi valistuskampanjalla. Liimataanko lyhtypylväisiin ”Mikko Alatalo ei tule, oletko valmis?”-julisteita?

Suomessa musiikin kuuntelu on heikoissa kantimissa jo ennestäänkin. Edellisen hallituksen oikeusministeri Tuija Brax poisti muuntorangaistuksen. Myymälävarkaat ja näpistelijät näyttävät keskisormea kauppiaalle, kun tietävät, ettei maksamattomasta Alatalon levystä seuraa ainakaan linnareissua. Sossu betalar.

Ihmettelen miten eduskunnassa istuvat poliisit tai poliisien jälkeläiset voivat hyväksyä, että Suomessa valltsee selvä Alatalo kielteisyys? Pitääkö meilläkin turvautua kodinturvajoukkoihin ja korttelipartioihin?

Kun ennaltaehkäisevissä palveluissa on puutteita ja sosiaaliturvaverkossa reikiä, on Alatalon laulusta tullut se ensisijainen sivistyksen takaaja yhteiskuntaamme. Mutta nyt sieltäkin säästetään.

Jokainen hallituksen rakenneuudistus noudattaa näemmä samaa kaavaa. Edetään kohti suurempia yksiköitä ja vakuutetaan uudistuksen parantavan nimenomaan ruohonjuuritason musiikkipalvelua.  Mutta jos Jyväskylän ja Tampereen keikkapaikat todella yhdistetään, niin syrjäkylillä ehtii tapahtua monenlaista rikosta, omaisuusrikoksista miesmurhiin, ennen kuin Minä, Mikko Alatalo, ehdin paikalle esiintymään toisen maakunnan keskuksesta.

-----
Valtiopäiväedustaja M. Alataloa muualla:
Kansantaiteilija Mikko Alatalon (kesk.) puheenvuoro Uudessa Suomessa.

Kaikki julkisuus 1

 










Tämän vuoden Big botherin kilpailijoiden on turha odottaa toivomaansa tilaa julkisuudessa, elämme eduskuntavaaleja edeltävää aikaa. Peniksen pidennysleikkauksilla tai tavallisilla kännisekoiluilla ei tässä kilpailussa pärjää, ainakaan ilman parlamenttiehdokkuutta.

Se kansanedustajaehdokas, joka taannoin ehdotti entisten presidenttien eläkkeiden määräytymisestä kansanäänestyksellä, paheksui tällä kertaa Jungnerin muistelmia: Pitäisi ymmärtää, ettei noista saa puhua!

Tamperelaisveljekset Majakka ja Perävaunu ovat hekin jo aloittaneet. 

Luovana taiteilijana Virtanen päätti uusia jo aiemmin tekemänsä lakialoitteen: Itämeren nimi on vaihdettava! - Pepe ilmeisesti tarkoittaa, että nykyinen nimi muistuttaa liikaa ruotsinvallasta; muutettakoon siis Länsimereksi.

Alatalo puolestaan ehdotti lakialoitteessaan terästystä glögeihin. Laajat kansalaispiirit ovat tähän jo yksimielisesti vastanneet: Ai jaa, ja vai niin! 

Mietaa aloitti kampanjansa innostumalla.

(kuvat: iltalehti.fi)

Tsubiduaa

Kumileimasimen kumi, eduskunta.

Kuinkahan ihmees täss käy, viimeks oli näin jännää, kun valittiin pääministeriä kepuleitten puoluekokouksen jälkeen!


Nyt kyl näyttäs, ett nää ydinvoimaluvat menis läpi!



Ei helkkari, tuollainen on TYLSÄÄ. - Parlamentissamme on paljon esiintymistaitoisia ihmisiä, miksei heitä hyödynnetä: kiinnostus politiikkaan kasvaisi räjähdysmäisesti. Tämä on hyvä huomioida, kun aikovat laskea äänestysikärajan jonnekin, muistaakseni kuuden vuoden seutuville.


Veltto menisi estradille kitaran kanssa: UUA-HOTTI, mulla meni viimenenkin järjen kotti.

Niinistön rauhoitellessa raivokkaasti hurraavaa ja kalsareitaan heittelevää parlamenttia, spiikkaisi hän seuraavan numeron: Tätä olette odottaneet, suoraan Las Vegasista - MIKKOO-OOOO ALATALOO-OO, Tampereen Jabulaa-aani! ...Ja taustaryhmässä Juha Mietooo-oo ja Matikainen-Kalströöö-ömmm!

Mikko: O-OOOOlen muuten suhteellisen kaa-aa-aa-aunis mies, en mikään normipullukka.

Mietaa: Pysyy ja paranoo, pysyy ja paranoo, tsubiduaa, tsubiduaa
Mikko: Kun Pekkarinen tulee iltaisin, ei lapset pysty nukkumaan
Marjo: Siltoja perkele, siltoja perkele, tsubiduaa, tsubiduaa

Iltamien päätteksi Marko Asell saapuisi painitrikoissaan estradille ja haastaisi edustajat kokeilemaan; selättäisi muutaman ja päästäisi kammottavan tarzan-huudon.


Niinistö kuuluttaisi aivan lopuksi: Hyvät naiset ja herrat, kiitokset kaikille, ja muistakaa että jabulaani on pyöreä! MIKKOO-OO ALATALOO-OO has left the building!

Siinä olisi uskottavuutta!

Alatalo salissa

 Mikko Alatalo 










Keskeytet. yhdyntä-nimisestä yhtyeestä ponkaissut Mikko Alatalo on päässyt pitkälle. Hän on päässyt Suomen valtiopäiväedustajien armoitettuun, mutta turhan suurilukuiseen joukkoon.

Mikkoa ei missään tapauksessa pidä erehtyä luulemaan pelkäksi julkkisedustajaksi, sillä hän on tullut tunnetuksi voimakkaista kannanotoistaan maaseudun ja sen väestön puolesta.

Uuninpankopoikia ja maalaisisäntiä hän on patistanut huolehtimaan intiimihygieniastaan kertomalla maalaisen olevan hyvä käyttää deodoranttia, koska se on hauskaa. 

Samojen ryhmien liikalihavuutta vastaan hän on taistellut argumentilla: trikoo-pukine näyttää rumalta isokokoisen ihmisen yllä. Myös alkoholismin vastaiseen työhön hän on osallistunut heläyttämällä heleällä tytön äänellään: "Sähän haisetkin viinalle."

Kaiken aikaa Alatalo on toiminut myös muusikkona. Valtiopäiväedustajan nyt jo toista kautta jatkuva työ ei ole sitä häirinnyt, koska levyjä on pukannut tappavaan tahtiin. 

Tähän mennessä suurimman sävelteoksensa "Puuhamaa" hän kuitenkin teki jo aikaa sitten, vielä haaveillessaan paikasta kansakunnan kerman joukossa. Teoksen sanoituksessa, jota sävelkulku hienosti myötäilee, hän viiltävän analyyttisesti tarkastelee parlamentin toimintaa: "...se on jännä paikka, siellä vietät koko päivän iloisen."