Kartonkia ja kortonkia

- James, näin Teidän vievän isoa pahvilaatikkoa jätteisiin, mikä ihme se saattoi olla?

- Ei mikään, Teidän kuninkaallinen korkeutenne, ei mikään!

- Älkäähän nyt, James, kyllä minä näin Teidän vievän isoa pahvilaatikkoa.

- Anteeksi, Sir,  anteeksi! Tapaus on vain niin kovin nolo, etten aikonut häiritä Teitä...

- Kakistakaas nyt, James!

- Niin, Sir... Suomesta, se on sellainen pieni maa jossain Norjan ja Ruotsin lähellä..sieltä lähetettiin tuo..hmm...pahvilaatikko tulevalle hänen kuninkaalliselle korkeudelleen prinssille tai prinsessalle. Siinä on vauvanvaatteita.

- Pahvilaatikossa, miten kovin outoa. Oliko niissä vaatteissa kultapäärmeitä vai pelkät tavanomaiset jalokiviupotukset ja olivatko kuninkaallisen vaakunan osanneet kirjailla oikein?

- Ei ollut mitään mainitsemistanne, Sir, ne olivat tavallisia lastenvaatteita.

- Miten todellakin kovin outoa. Oliko pahvilaatikossa muuta?

- Hmm...tämä on kovin noloa, Sir, mutta laatikossa oli rahvaan intiimihygienisiä tuotteita... siellä oli myös pre...pre..preservatiiveja!

 - Voi hyvä Jumala! Toivovat siis, etten enää...onko pääministeriä ja Ulkoisen turvallisuuden osastoa informoitu?

- On kyllä, Sir; ei ole syytä huoleen! Ulkoisen turvallisuuden osasto ehti jo selvittää, ettei kyseessä ole mikään radikaali tasavaltalaisjärjestö, vaan paikallisen agraaripuolueen entinen ministeri, joka on sijoitettu johtajaksi erääseen virastoon, ettei pääsisi aiheuttamaan suurempia kommelluksia. Hänen nimensä on...hetkinen.. Hys..Hys...Hysse...Hyssälä!

- Kaatakaa, James, minulle lasi Brandya, laittakaa tuplana! Tuollaiset saattavat olla pirun kiusallisia, kun keksivät puuhaa päiviensä täytteeksi...James, soittakaa vielä pääministerille ja pyytäkää vartiointiin tuplamiehitys!

Hys...Hys...se tulee!

Kelan pääjohtaja, poliittinen causa, Liisa Hyssälä oli pitkän pohdinnan jälkeen päätellyt, etteivät satavuotiaat elä kauaa, torkkupeiton tehollinen käyttöaika jää luvattoman lyhyeksi.


Hyssälä ryhtyi tuumasta toimeen ja kurvaisi mustan auton takapenkillä paikalliselle vanhainkodille. 
Hän marssi mitään sanomatta erääseen huoneeseen ja tarttui torkkuvan Eetlan peittoon kiinni.
 "Elekää ny hyvä ihminen!", parhahti Eetla-mummo ja piti peiton reunasta kiinni kaikin voimin.
Hyssälä repi peiton päästä ilme irveessä ja karjui: "Anna ny, VITTU, se tänne - MINÄ en kynnyskysymyksistä neuvottele!

Pian Eetlalle tuli mikälie yskänkohtaus, - ote herkisi ja Hyssälä nosti peiton voitonriemuisena päänsä yläpuolelle, livahtaen hihitellen ulos ovesta.
---

Ovikello soi: PLING, PLONG! - PLING PLONG! - PLING PLONG!
Nuori äiti riensi plimputusta pelästyneenä avamaan.
Oven takana seisoi Hyssälä tuima hymy kasvoillaan, - kädessään olevaa kumipamppua hän läiskytteli avoimeen kämmeneensä.
- "Olette meille velkaa!"
 - "Ai...herranjumala, mikäs velka se..."
 - "Opintotukia olette perinyt liikaa, muistuuko mieleen?" - Hyssälä sanoi, virnuillen jostain käteensä ilmestynytttä paperitulostetta.
 - "Ai yks sentti, mut eihän mulla edes ole niin pientä rahaa!"
 - "Älkää pullikoiko, velka on velka, eikä me unohdeta!"
 - "No odottakaa hetki, niin mä käyn rikkomassa lapsen säästöpossun, siellä voi olla sentin kolikoita!"


Hetken päästä nuori äiti saapuu iloisena sentin kolikko kädessään, Hyssälä riuhtaisee sen itselleen, on jo menossa ovesta ulos, mutta kääntyy vielä ympäri: "Antaas olla laitimmainen kerta!"

---
Talouselämä: torkkupeitot
Iltalehti: Kovin intresanttia, ei edes yhtä senttiä