Ei kunniaa, ei rikkauksia, ei mainetta - mutta vapaus

Oli varhainen aamu, Edinburghin kaduilla oli viileää ja kosteaa.

Kuningatar Elisabeth II, Queenie, otti tukea lyhtypylväästä ja haukkoi henkeä.  Hän oli saapunut Skotlantiin tuntemattomaksi naamioituneena: takaraivolle työnnetyn kuningattaren tiaran peitti peruukki. Valtikan pää pilkotti vain hieman kädessään olevasta suunnattomasta Tescon muovikassista. Vaalean, viikon yllään olleen, iltapuvun päälle Queenie oli jostain pyykkinarulta kähveltänyt ison virttyneen miesten villatakin, josta vain yksi nappi oli kiinni. Jaloissaan olevien korkokenkien korot hän oli astunut linttaan, mutta missään olosuhteissa hän ei olisi niitä suvainnut ottaa pois jaloistaan.

Äkkiä hän horjui muutaman askeleen kadulle ja kiljui kuin palosireeni

- Hyvät Ihmiset! Älkää kuulkaa suvaitko, Hyvät Ihmiset, lähteä. Me mitä suuremmin pyydämme teiltä: Älkää kuulkaa suvaitko lähteä! - Meillä on täällä kassissa irtokaramellisiä...täällä näin..Tescosta kävimme niitä mitä epäilyksettömämmin hakemassa. Älkää kuulkaa suvaitko lähteä... - Queenien ääni vaimeni nyyhkytyksiksi, kun ketään ei varhaisaamun tunteina kadulla näkynyt, - ja hän horjui nojaamaan tuttuun lyhytpylvääseen.

Hiilivoimalan lämmittäjä jo neljännessä polvessa, Old Angus Jedediah McFarrrmerr oli töihin menossa. Hänellä oli kova kiire, mutta pysäytti jarrut vinkuen polkupyöränsä, kun näki surkeasti nyyhkivän Queenien. 

- Kuules sää ny Queenie, ryhistäyry ja mee kotiis laittaan ukolles ruakaa, se sielä varmaan jo pöyrässä oottaa kahveli käressä. Ja ne pöljät kakarat sun pitää kans ruakkia. Etenkin se Charles tarttee paljon ravintoa, sentään vielä kehittyvässä ijässä, vissiin alle seittemänkymppinen."

Queenie kohotti päänsä ja katsoi, kyyneliä pyyhkien, ripsivärin suttaamilla silmillään vanhan McFarrrmerrin uurteisia, mutta jämeränkomeita ja luottamusta herättäviä  kasvoja. 

- Jos Me nyt sitten ystävällisesti suvaitsisimme mennä... taidammekin tästä mitä suuremmalla halulla mennä...kiitoksia Teille. Otatteko mitä ystävällisemmin irtomakeisia, täällä kassissa on näitä sokerilla päällystettyjä? Ai ette suvaitse. No, näkemiin nyt vain arvon lordi, näkemiin....Ottaakohan se Pikkumussukka Charles mesihilloa paahtoleivän päälle, villasukkiakaan tietenkään suvainnut jalkoihinsa laittaa...

James, Me emme ole huvitettu

-Voi kauhee, oletko kuullu Englannin kuningattaresta..?

- Mitä, onko se kuol...?

- Eikä, kun se jäi kiinni huumeista, morfiinista!

- Älä nyt! -Ei kyllä millään uskois siitä, kun se on niin kiltin näkönen ja vanhakin.

- Eihän se ite, mutta sen hevonen!

- Jopas jotakin, mutta tuollehan hirnuvat kohta hevosetkin.

- Niinhän ne hirnuisivat, mutta eivät kuulemma pysty, kun ovat niin turvat täynnä mömmöjä.

- Mitähän ne oikein ovat meinanneet?

- Sanovat, että saastunutta rehua oli saanut.

- Melkoinen rehuntuottaja, saakohan sellaisesta korotetut EU-tukiaiset?

- Enpä osaa sanoa. Mutta sillähän totuus selviää, kun pistävät akan viikoksi selliin, tarvittaessa vähän pamppua jalkapohjiin. Siinä alkaa kummasti laulu luistaa.

- Joo, se God Save The Queen, Herra Kuningattaren Pelastakoon! Ajatteles muuten, kun ne pyytää sitä laittamaan tavaransa poliisilaitoksen tiskille, ja se länttää siihen kruunun ja valtikan...

-  Joo, ja Ascotin vedonlyöntilaput.



---

(Kuvituskuvan kanadanhanhet ovat syyttömiä, eivätkä liity kirjoitukseen.)

---

Iltasanomat: Nyt riittää selitettävää...

Daily Mail: Queen´s horse...

---
PS. Tarkistuksen jälkeen osoittautui, että kuvan sorsat ovat valkoposkihanhia. 

Aavan meren tuolla puolen

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski ilmoitti haluavansa ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin. Jos Koski asetetaan ehdolle Brysseliin, se osoittaa, että hänellä ja nuorisoliitolla on kokoomuksen tuki taannoiselle  julistukselleen, sen tuomitseminen oli puolueelta vain hämäystä. Toisaalta Kosken europarlamenttiin valitseminen voisi olla hyvä ratkaisu. Euroedustajat kun tapaavat olla hiljaa kuin kusi sukassa, ennen kuin hieman ennen seuraavia vaaleja aktivoituvat.  Uuden Suomen himmeliblogeihin voivat toki jonkun kirjoituksen kirjoittaa, mutta niitä ei ole pakko lukea.


 Hienoiseen ylilyöntiin syyllistyi Helsingin Sanomien Nyt-liite, kun se vertasi Koskea Saksan kansallissosialistien naisjärjestön puheenjohtajaan. Mahtaisi Gertrud-rukka pyöriä haudassaan, jos tietäisi.





---

Lauantain Iltasanomien otsikko julisti Ruotsin kunkusta, Kalle Kustaa Korkista: "40 vuotta vallankahvassa".  Vai niin. Minulla kun oli käsitys, että 40 vuotta sitten hänen kruunajaisiaan vietettiin ottamalla kuninkaalta varmuuden vuoksi loputkin vallan rippeet pois. Ruotsi siis juhlii sitä, että neljäänkymmeneen vuoteen kuningas ei heillä ole osallistunut päätöksentekoon lainkaan. Kalsarit on toki joskus voinut itse aamulla valita, kun Silvian tarkkaavaisuus on hieman herpaantunut.

Sauli käy juhlien kunniaksi tänään Kallella syömässä. Astuu varmaankin puolisoineen ovesta sisään mahdottoman isoon linnaan ja huutaa: "Missä te oootte, me tultiin jo; onks ruoka valmista!"

Silmät loistaen luultavasti muistelevat, sillivoileipiä syödessään ja piimää juodessaan, Obaman hiljattaista Tukholman vierailua. Saattaa Kalle salaa taskulämpimät tömpsytkin tarjota, kun Silvia ja Jenni siirtyvät keittiön puolelle tiskaamaan.

Kartonkia ja kortonkia

- James, näin Teidän vievän isoa pahvilaatikkoa jätteisiin, mikä ihme se saattoi olla?

- Ei mikään, Teidän kuninkaallinen korkeutenne, ei mikään!

- Älkäähän nyt, James, kyllä minä näin Teidän vievän isoa pahvilaatikkoa.

- Anteeksi, Sir,  anteeksi! Tapaus on vain niin kovin nolo, etten aikonut häiritä Teitä...

- Kakistakaas nyt, James!

- Niin, Sir... Suomesta, se on sellainen pieni maa jossain Norjan ja Ruotsin lähellä..sieltä lähetettiin tuo..hmm...pahvilaatikko tulevalle hänen kuninkaalliselle korkeudelleen prinssille tai prinsessalle. Siinä on vauvanvaatteita.

- Pahvilaatikossa, miten kovin outoa. Oliko niissä vaatteissa kultapäärmeitä vai pelkät tavanomaiset jalokiviupotukset ja olivatko kuninkaallisen vaakunan osanneet kirjailla oikein?

- Ei ollut mitään mainitsemistanne, Sir, ne olivat tavallisia lastenvaatteita.

- Miten todellakin kovin outoa. Oliko pahvilaatikossa muuta?

- Hmm...tämä on kovin noloa, Sir, mutta laatikossa oli rahvaan intiimihygienisiä tuotteita... siellä oli myös pre...pre..preservatiiveja!

 - Voi hyvä Jumala! Toivovat siis, etten enää...onko pääministeriä ja Ulkoisen turvallisuuden osastoa informoitu?

- On kyllä, Sir; ei ole syytä huoleen! Ulkoisen turvallisuuden osasto ehti jo selvittää, ettei kyseessä ole mikään radikaali tasavaltalaisjärjestö, vaan paikallisen agraaripuolueen entinen ministeri, joka on sijoitettu johtajaksi erääseen virastoon, ettei pääsisi aiheuttamaan suurempia kommelluksia. Hänen nimensä on...hetkinen.. Hys..Hys...Hysse...Hyssälä!

- Kaatakaa, James, minulle lasi Brandya, laittakaa tuplana! Tuollaiset saattavat olla pirun kiusallisia, kun keksivät puuhaa päiviensä täytteeksi...James, soittakaa vielä pääministerille ja pyytäkää vartiointiin tuplamiehitys!