Luin Tommi Liimatan toimittaman koosteen Veikko Ennalan Hymylehteen tekemiä kirjoituksia, mukana on myös muutama muu hänen lehteen kirjoittamansa artikkeli. (Veikko Ennala: Piinapenkki ja maailman meno. WSOY, 2009. 699 sivua).
Piinapenkin alkuperäinen idea oli tuohon aikaan, 60-70-lukujen taitteessa, ainakin myynnillisesti suorastaan nerokas. Annettiin lukijoille mahdollisuus solvata kirjoittaja Ennalaa niin paljon kuin kunkin sielu sieti - ja sielut sietivät. Ennala kirjoitti pohjaksi hieman provokaatiota kahdesta kuumasta teemasta, uskonnosta ja seksistä. Siitä lähti aivan hirvittävä vyöry aikana, jolloin elettiin suurta yhteiskunnallista murrosta. Maalta muutettiin lähiöihin tai Ruotsiin ja ihmisten maailmankuvat järkkyivät pakosti jo sen vuoksi.
Ennala julkaisi ja kommentoi sumeilematta myös palautetta, joka normaalisti heitettäisiin suoraan roskakoriin. - Piinapenkki toimi kansakunnan peilinä, siksi kuva oli toisinaan sietämättömän ruma, kaunosielut järkyttyivät syvästi.
Ihmisten mielissä koko lehti personoitui Ennalaan, vaikka hän vastasi sen sisällöstä hyvin pienessä, joskin erittäin näkyvässä, määrin.
Hymylehden huimat myyntiluvut saivat muut toimittajat kateellisiksi, eivät väsyneet roskaa halveksimasta ja kovalla kädellä lyömästä. Toimittaja Isto Lysmää ei tästä estänyt, että itse kirjoitti muualle omaan huuhaa-tyyliinsä huonoimmat, osin vastenmielisimmät kirjoitukset, jotka koskaan olen lukenut. Myöhemmin tuli tunnetuksi Matti Nykäsen sosiaalipornoistamisesta. Hannu Karpon kannanottoja Hymylehdestä pidän jääveinä.
Risto Jarva teki skandaalijournalismista heikkolaatuisen elokuvan, "Kun taivas putoaa". Hyvin pahanilkiseen ja kostolta haiskahtavaaan elokuvaan käytti aineksia Ennalan elämästä tavalla, jota voi kutsua vain härskiksi.
Ylilyönteihin, törkeyksiin, Hymy toki syyllistyi, niistä tunnetuin esimerkki on ilmeisen nimimerkin, Rauno Jaakkolan, nimiin laitettu kirjoitus Timo K. Mukasta. Kirjoitus, jota on kommentoinut Esa Saarinen, monet muutkin, ilman että olisivat sitä koskaan edes nähneet. Tästä todistuksena kirjoituksen otsikosta käytetty, sinänsä mitättömällä tavalla virheellinen muoto. Kirjoitus ei ole "Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka", vaan "Riiput ristillä jo, Timo K. Mukka".
Kirjoitus on kuitenkin harvinaislaatuisen törkeä, siitä ei pääse mihinkään. Se johti ns. Lex Hymyyn, ensimmäiseen intimiteettisuojalakiin. Ennala ei sitä kuitenkaan kirjoittanut. Hän oli jo aiemmin kirjoituksissaan saarnannut voimakkaasti kaikenlaista nimimerkkikirjoittamista vastaan.
Ennala väsyi aikanaan Piinapenkkiin, alkoi kirjoittaa kolumneja nimellä Maailman menoa. Kolumnit väläyttävät toisinaan, mutta aika usein taso on heikko; Ennala syyllistyy niissä itse turhan usein hieman väsyneeseen moralismiin.
Ennalan kirjoitukset saattavat osin olla vanhentuneita ja vanhahtavia; mitä niistä sitten on jäänyt jäljelle? - Hyvä kirjoittaminen; Ennala kirjoitti ainakin parhaat kirjoituksensa hyvin huolellisesti, hänellä oli säkenöivän hehkuva kirjoittamisen taito. Sisällöt ovat ajankuvina mielenkiintoisia; missä määrin ne ovat silloisen yhteiskunnan peili? - Sitä kannattaisi tutkia.
Parhaimmillaan kirjoituksiansa saa nauraa silmät vesissä, pikkuilkeily on kuitenkin aika hauskaa. Kuten se siitä läjästä lavalla, joka on lehtietojen mukaan laihduttanut 50 grammaa. Sellaisiahan lehdet kirjoittavat edelleen.
