Kaiken nähnyt kulttuuritoimittaja Kira Gronow kertoi tämänpäiväisessä Hesarissa valokuvanäyttelystä Asfalttia ja auringonkukkia ja sen myötä 70-luvusta Helsingissä. (Ihana kamala 70-luku)
- Anne Pohtamo voitti missikisat, hengattiin Pukevassa, kotona pöydällä oli Viri-kaakaopurkki ja olohuoneessa oranssia, vihreää ja pallokuvioita.
Pultsaritkin käyttivät pukua ja valkoista paitaa!
Tuon minä muistan; miesten puku ja valkoinen paita viikkoja, kuukausia, mahdollisesti jopa vuosia päällä pesemättä tai muuten käsittelemättä. - Kesä- ja talvimuodit olivat täysin yhtenevät. Vaikutelma oli useiden aistien perusteella pikantin elegantti.
Lisään muistelukseen juomiensa olleen usein Chardonnay de Sinol brutalia. -- Sitä nauttivat Helsingin aina aurinkoisilla kaduilla ja puistoissa, talitinttien ja satakielten vienosti lirkutellessa jossain haipuvassa eteerisyyden kaukaisuudessa. Saattoipa Anne Pohtamokin joskus pyyhältää heidän ohitseen tummassa limusiinissa, sieltä Viri-purkki kädessään iloisesti vilkuttaen.
Gronow kertoo artikkelissaan, että 70-luvulla eli jopa ihmisiä, jotka olivat omakohtaisesti kokeneet kansalaissodan.
Lopuksi Gronow hymähtää tietämättömille nuorille ihmisille, jotka eivät tykkää historiasta.
Niin. Se on merkillistä, että on ollut aikoja, jolloin vielä varhempina aikoina eläneet ovat vielä olleet hengissä.
VastaaPoistaAh, 70-luku. Silloin vielä isovanhemmat (ja heidänkin vanhempiaan!) oli elossa.
Suuressa maailmassa on tietysti toisin kuin pienessä Suomessa. Vielä taitaa rapakon takana ja keski-euroopassa riittää ensimmäisen maailmansodan veteraaneja juhlapäivinä muistettavaksi.
Aloin oikein laskemaan, noin satavuotiaalla voi ajalta kuitenkin olla muistoja, jos vielä muisti pelaa. - Taisteluun osallistuneen jonkin verran vanhempi, vaikka lapsisotilaitakin kaiketi runsaasti oli.
VastaaPoista2009 kuollutta Aarne Arvosta en malta olla esiin nostamatta; soti punaisten puolella ja 110-vuotispäiviään vietti entisessä kantapubissaan, 111 vuotiaana ei enää jaksanut.