Aina mielessäni

Tätä minä mielelläni kuuntelen, sitä toisen laulajan, mikäs se nimi nyt oli, en juuri koskaan.

Voittajiksi syntyneet

Olympialaiset kisat ovat alkaneet, ihan tässä liikuttuu ja vanhat Virénin ja Vasalan ajat palautuvat mieleen: Suomi on voittanut jo yhden ping pong-matsin. Mitä tästä vielä seuraa, en saata edes kuvitella,  - mutta mahdottomana ei voida pitää sitäkään, että  joku maamme edustaja selviytyisi loppukilpailuun.

Doping-ongelma lakaistiin kerralla sivuun, kun Venäjältä estettiin osanotto yleisurheiluun, - selvää on, että näitä kisoja käydään kaurapuuron ja täysjyväleivän voimalla. Venäjän syrjäyttämistä ei pidä epäillä politiikaksi, se tekee kaiken ylevän puhtaaksi. Toisaalta doping on toteuttanut hienosti kisojen mottoa: "Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin", latinaksi: "Citius, altius, fortius". Latinaa osaamattomana luulin aikasemmin lauseen olevan "Citius, altius, dopius", ja tarkoittavan: "Kaikki kansa sekaisin", eli: "Suoraan suoneen".


 Ehkäpä kaikkein hienointa Olympialaisissa on nykyinen tapa ottaa pois mitaleita vuosien takaa, kun testausmenetelmät edistyvät. Olleenkaan ei pidä osoittaa epäluuloa ja oudoksuntaa, vaan yhtyä aidosti iloon, jos näkee jonkun kauan aikaa sitten hiihtokilpailussa viimeiseksi jääneen vanhan papan lukevan uutisia, nostavan sitten kätensä ilmaan, karjuvan kovaa ja huutavan: "Kultaa tuli, yhtään en tätä epäillyt!"

---

(kuvituskuva: Sambalaya)

Duunissa

Sellaista se puuvillan poimiminen oli.

Isolla osaamisella

 Ja sitku kukaan ei niinku osannut, ni urho sanoi, miten edetään.




kekkonen oli vakaa presidentti, tuossa oli hieman jäätä, eikä Ahti Karjalainenkaan ollut tuhannen pillun kännissä.

Koputa vaan

Minusta on kiva masentaa itseni ja muut. Tämä kappale on parempi kuin Eric Clapton ikinä. - Kysyttekö te vielä syytä tai perusteluja? - Tässähän ne tulevat.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Presidentti Erdoganin kuvan lainasi tähän ystävällisesti Turkin töötsitoimisto, Adolf Hitlerin oikeudenomistajiin emme saaneet heihinkään yhteyttä.

Juna nimeltään New Orleans

Steve Goodman sairastui leukemiaan parikymppisenä ja kuoli siihen lopulta 36-vuotiaana. Hänen ujo ja hyväntuulinen esittämisensä tekee vaikutuksen. Ja tuo kappale on hänen, ei kenenkään muun.