Tuli helle, jollaista ei miesmuistiin ikinä oltu koettu. Viljan tähkät kuivuivat varsiinsa, raparperit ruskuivat, perunanvarret voipuivat ja ruoho lakkasi kasvamasta, - ruohonleikkaajat joutuivat työttömiksi ja ruohonleikkurit ruostuivat käyttämättömyyttään. Pankkiautomaatit ehtyivät ja jos joku onnistui vähäisen setelin saamaan, se oli karrelle palanut ja käyttökelvoton. Maatalousyrittäjistä tosin tuli kesän jälkeen hyvin rikkaita, katokorvauksien ollessa ennätyksellisen suuria. Osuuspankkiin mennessään hypähtelivät peppi pitkätossumaisesti, laulaen iloista rallatusta: "Kato kaiken vei, ison tilin toi, tilulilulei, Herra mulle soi!"
Hellettä jatkui ja jatkui, se oli kuumaa, hyvin, hyvin hottia. Autojen pellit alkoivat kiehua ja lokit istuivat vain apaattisina perseet märkinä meressä. Ihmiset odottivat läähättäen parempaa. Ihania vilvoittavia tuulia ja virvoittavia viheriäitä keitaita, jäätölöitä, sitruunasuudaa ja kylmää kaljaa. Mutta vähänpä he vielä tiesivät tulevasta.
Salamat iskivät aluksi kirkkaalta taivaalta, sitten vasta tulivat koko taivaan peittävät sysimustat pilvet ja sateet, jollaisia ei miesmuistiin oltu nähty. Eikä nähty nytkään, koska pilvet peittivät koko taivaan: oli täysin pimeää. Mutta totisesti totisesti, ihmiset saivat veden virtauksen ja luonnonvoimat tuta. Rankkaakin rankemmat rankkasateet kaatoivat kuivuneiden tähkäpäiden varret, vesi kuljetti karikkeisen maan mukanaan. Saappaista tai muista sadevarusteista ei ollut mitään hyötyä. Pankkiautomaattien setelit, sikäli kun suostuivat sellaisia antamaan, olivat nyt vetisiä ja homeisia. Edelleenkään niitä ei voinut käyttää.
Tuli syöksyvirtauksia ja ilmastollisia takaisinkoukkauksia sekä eestaasvetoja. Puut kaatuivat; Soliferin isoimmat asuntovaunut, jopa asuntoautot ja Mitsubishi Pajerot jäivät niiden alle. Satoi pesäpallon kokoisia rakeita ja ihmiset vannoivat, etteivät koskaan olleet nähneet yhtä isoja pesäpalloja. Eivät ne silti kestäneet edes ensimmäistä vuoroparia. Ajolähdössä viimeistään hajosivat nolosti kotipesän eteen, kun jokerilyöjä yritti läpilyöntiä kolmospesältä.
Ihmiset olivat lopen uupuneita, he odottivat tavallisia ilmoja. Tulevaisuutta he eivät silti voineet edes aavistaa. Oli tulossa äärimmäisen tavallisia ilmoja ja niiden päätteeksi syksy, syksy jollaista ei miesmuistiin oltu nähty. Ihmisten kärsivällisyys oli syksyn päätyttyä loppunut, heidän katseensa olivat maahan luodut, mielet oli täyttänyt syvä toivottomuus tai sekavuus. - Ja pahin oli vielä edessä: talvi.
