KeskustaGB

Se ainakin on varmaa, että KGB ei enää rahoita keskustapuoluetta. KGB:tä ei nimittäin enää ole, sen tehtävät on siirretty seurajille.

Sitä vain ihmettelen, mitä olisi vuonna 1970 tapahtunut, jos KGB olisi vaatinut oman logonsa keskustapuolueen vaalimainoksiin tai puolueen poliitikkojen rintapieliin?  Jos joku puuskahtaa, että olipas typerä kysymys, vastaan ettei siinä mitään typerää ollut. Sponsori yleensä vaatii vastinetta rahoilleen. Kekkonen olisi tietenkin tilanteen pelastanut nopealla matkalla Moskovaan ja käyttämällä hyväkseen hyviä suhteitaan Leonid Brezneviin.



----

Aiheesta lisää kertoo Jarmo Korhonen.

 

Urkin veivit

Suomen keskusta-niminen järjestö ja pienpuolue kuuluu hermostuneen, kun A-studio esitti videon kaatuvasta presidentistä ja vertasi sitä jääkiekkovalmentajien kotiintuloon. 

Ei ihme, että hermostui.

Eikö se ollut kaikkien vanhojen ihmisten halventamista, kun pitivät joka tapauksessa useita vuosia virassaan presidenttiä, jonka ajatuskyky oli erittäin heikoissa kantimissa?

Kuka käytti tasavallan presidentin valtaa tuona aikana?

Keskustapuolue voisi jatkossa keskittyä Pallivahan kunnanvaltuuston puheenjohtajuudesta kiinnipitämiseen.

---

Jälkirjoitus klo 20:30. Kekkonen oli aikanaan kolmiloikan suomenmestari; maahan ottivat vuorottain kaksi jalkaa ja kalju.

Syyslehdet

Iso-Britannian entinen pääministeri huvitti itseään kehumalla kirjakkeessaan Ahtisaaren vaatimattomuutta. Jotain rotia Tony, minä kun taannoin hekottelin televisiosta tulleelle englantilaiselle satiirille, jossa pistivät sinut linnaan. Eikä se ollut kuninkaanlinna. 

Suomen entistä pääministeriä, sitä jonka nimeä en muista, Blair kehui rivien välissä kotikokkaamisen mestariksi. Olemme otetut, sanoi kuningatar hääyönään.


Tuota Suomen entistä pääministeriä täytyy  kehua uhrautuvasta työstä uudelle työnantajalleen. Perheyrittäjä parhaasta päästä, yrittää perustaa perheen - edes pikaisen - lähes jokaisen vastaantulevan naisen kanssa. Kuuluu joku nainen jopa kehuneen: "hänen rakkautensa on sähköistä!"

Iltalehdet ilakoivat jonkun kansanedustajan ajavan torstaisin taksilla Helsingin Kallioon käyttääkseen prostituutin palveluksia: "Sano, et mä oon hyvä, mut anna silti piiskaa!" - Loppu kansanedustajien taksimatkoihin vuosittain lahjoittamistamme sadoistatuhansista euroista kuluukin tiettävästi turhemmin.

Entisen presidentin lopullisesta kuolemasta tuli kuluneeksi 24 vuotta. Lehdet ovat asian huomioineet ja ensi vuonna juhlitaan kaiketi kahta kauheammin. Valtion kirkko voisi viimeistään ensi vuonna vuosipäivää kunnioittaa, järjestämällä Hietaniemeen tilaisuuksia, joissa sankari kaivettaisiin esiin ja haudattaisiin uudelleen. Yleisön tempautuessa mukaan, arkkua voitaisiin nostaa ja laskea uudelleen, kunnes suosionosoitukset hiljalleen vaimenisivat.

Ensin täytyisi tietysti tehdä jotain sille valtavalle paadelle, joka haudalle tuotiin vielä edesmenon aikaan  vallinneen ylösnousemuksen pelon vuoksi.

Piispa voisi tilaisuudessa puhua: Niin on Kekkonen Suomea rakastanut, että antoi sille peräti kaksi poikaa, joista toinen antoi puolestaan Puolassa kaikkensa.

Urpo Kalavale Kakkonen

(klikkaa kuvasta se isommaksi)
Keskustapuolue ratsastaa menneiden aikojen ihanuudella. Ehkä siksi, että silloin ei vaalejakaan muistettu järjestää ihan joka kerta... Tai kuka sen tietää mistä syystä. Ehkä siksi, että U.Kekkosen kerrotaan Kemppisen (http://kemppinen.blogspot.com/2009/06/todisteiden-arviointi.html) mukaan olleen hyvä lyömään, kun toimi poliisissa kuulustelijana...

Kekkosen ruosteinen kalju avautuu uutuusteoksessa

(klikkaa kuvasta se isommaksi)











Riku Riemun uutuuskirja tuo arvokkaan lisän maamme tuottoisaan Kekkos-tutkimukseen. Ensi vuoden Tieto-Finlandialla palkitussa teoksessa Riemu luotaakin kauniisti ja syvällisesti erään kaljun anatomiaa.

Kekkos-tutkimuksessaan journalistina tunnetuksi tullut kirjailija Riemu menee rohkeasti pintaa syvemmälle. Aiheen niin vaatiessa hän naaraa ruskeavirtaisen tiedonvaltameren aina sen viimeisiä pohjamutia myöten. Ei siis mikään ihme, että hänen kirjansa rakastetusta yksinvaltiaastamme on kiistatta tähänastisista paras.

Riku Riemun tuoreen teoksen arvoa ei himmennä lainkaan, että hän antaa teoksensa sivuilla aiheensa puhua puolestaan - päinvastoin!

On meidän kaikkien yhteinen ilo, että Riemu on viime vuosina saanut olla kadehdittavalla näköalapaikalla. Hyvässä YYA-hengessä hän on käynyt lukuisia luottamuksellisia keskusteluja Kekkosen kanssa ja saanut näin arvokasta ensikäden tietoa.

Tämä ei olisi ollut mahdollista, ellei sattuma olisi ohjannut Riku Riemua kauan kateissa olleen kuulapään äärelle. Riemun ensikohtaaminen suuren johtajan kanssa helsinkiläisellä kirpputorilla oli sekä koskettava että ikimuistoinen:

"Tunnistin jo kaukaa terskanmuotoisesta profiilista, ketä venäläiset olivat kaupittelemassa kirpputoripöydällään. Lähestyessäni kansakuntamme isää ja ruorimiestä otin kunnioittavasti hatun päästäni. Kunnon lehtimiehen tavoin halusin saavuttaa luottamuksellisen keskusteluyhteyden hänen kanssaan.

Ruosteesta huolimatta Kekkosen kupoli säteili ainutlaatuista karismaa. Eikä hän muutoinkaan ollut muuttunut. Presidenttimme oli edelleenkin henkisesti erittäin vireä ja ruumiilliselta kunnoltaan nuororukaisen veroinen."