Siinä mielessä olen jäävi sanomaan Dave Lindholmista mitään, että olen digannut hänen juttujaan pikkupojasta saakka. Orfeuksen Musiikkia-levyä ja Isokynän Sirkusta en ole vuosien varrella väsynyt kuuntelemaan. Bluesoundsia pääsin katsomaan, kun vaihdoin broidin ajokorttiin valokuvani ja piirsin tussilla leiman päälle. Harjoittelin sitä pitkään, tuli täydellinen. Seitsemäntoista vuotiaana 23- vai 24-vuotiaan broidin papereilla, portsari sanoi:"sullahan on ikää jo runsaasti!" - En tiedä piruiliko, naamani oli luultavasti punainen.
Uuden levyn "Ken elää, ken näkee, ken B", kappaleesta "Hoida puut" en osaa oikein mitään sanoa, sellainen rallatus. Hyvä ne puut on hoitaa ja unohtaa muut.Tämän päiväisessä Iltalehdessä naistoimittaja kyseli Lindholmin halukkuutta "Vain Elämää" konseptiin. Artistille on tullut ikää, hyvin kohteliain sanamuodoin kertoi, ettei aio osallistua ensi vuonna eikä seuraavanakaan. Muistan hänen joskus kertoneen, kun naistenlehtijulkisuus yritti saada hänestä otetta 70-luvun alkuvuosina. Toimittaja kysyi: "Mistäs sä oikeen haluisit jutella?" - Isokynä vastasi: "Menenks mä muka lavalle ja kysyn: mitäs mä oikeen soittaisin?"
