Kokoomuksen Harri Jaskari on käynnistänyt hienon eduskuntavaalikampanjan. Sivuillaan hän
esiintyy supersankarina, Harrimiehenä. Hänen supervoimistaan en
löytänyt selostusta, mutta naisystävän pahoinpitely tai parittaminen
eivät niihin kuulu, jo esitutkinnassa se aikanaan todettiin. Tuskin supersankarit laittomasti uhkailevatkaan.
Jaskari
kertoo esimerkkejä siitä, kuinka satanen tulisi sijoittaa. Kovin
pieneltä rahalta minusta satanen tuntuu sivistykseen, tulokselliseen
vientiin, tai ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon. Jos kuitenkin tarkoitti useampia satasia, oleellista olisi ollut kertoa, kuinka paljon niitä eri tarkoituksiin tulisi käyttää. Ja jos tarkoitus on käyttää Harrisatasia, joita ehdokas on kampanjoinnissaan tiettävästi jakanut, niin sellainen on ehdottomasti väärin. Niitä ei voi käyttää maksuvälineinä, valtion kihlat kilahtavat
ranteisiin, jos yrittää edellä mainittuihin laittaa, kioskilla käydä tai päiväsakkoja maksaa.
Jokainen
voi sivuilla testata, kuinka Harrimies itse on. Minä en kuitenkaan
voinut. Kaikkiin kysymyksiin kun piti tuloksen saadakseen vastata,
mutta minä en moneenkaan millään kyennyt. Vaihtoehdot vaikuttivat oudoilta, olivatkohan ne sellaisia harrimiesmäisiä. Taisin siis reputtaa,
supersankarin status jäi pelkäksi haaveeksi. Demari Päivi Lipponen löytyy sivuilta sangen näkyvästi kampanjan tukijana, lieneekö hän saanut
täyden Harrimies statuksen, kuuluukohan sellaiseen myös viitta?
Onnittelut kansanedustajalle ja koko Suomen kansalle, jatkokausi on varma! Peräsmies on saanut hienon seuraajan suomalaisten
supersankareiden perin harvalukuiseen joukkoon. Na na na na na na na...Harrimies.
---
(Kuvituskuva ei liity bloggauksen tekstin sisältöön.)
58-vuotiaana sydänkohtaukseen kuollut Gary Moore oli sankari. Kuoltuaan verestään löytyi peräti 3,8 promillea alkoholia, sellaisesta me amatöörit voimme vain haaveilla.
B.B. Kingin ja Gary Mooren esitys ensin mainitun bravuurista on hienoa kuunneltavaa. Kitarat keskustelevat, eivätkä ne mitään paskaa jauha.
Kaik on mänt.
Ehkä liian vähän huomiota osakseen saanut kitaristi Roy Buchanan kuoli 48-vuotiaana, vuonna 1988, virginialaiseen putkaan. Kuoleman syystä esitettiin epäilyjä, mutta tuskin hän sentään oli se etelävaltioiden rankimman itsemurhan tehnyt, joka hakkasi itsensä, ampui itseään useamman kerran selkään, laittoi hupun päähänsä ja lopuksi hirttäytyi. - Roy retkahti raittiin kauden jälkeen ja joutui putkaan, ehkä se oli liikaa kestettäväksi.
Buchananin versio Neil Youngin Down By The Riveristä on sellainen, että on vaikeaa päättää, kumpi on parempi, alkuperäinen vai Royn versio. Molemmat, mutta tätä kuuntelen useammin.
Melkein yhdeksän minuttinen esitys, jossa kitara itkee. Minäkin olutta otettuani aloitan siinä kohdassa, jossa kitara alkaa vinkua kunnolla; sen huiluäänet ovat minulle liikaa. Laulaja on ilmeisesti nimeltään Gary St. Clair.
Hiljentykäämme.
Bonuksena live-taltiointi liikkuvalla kuvalla: Roy´s Bluz. 10 Claptonia ja kolme Hendrixiä.Eikä lisälaitteita, vain mies ja kitara.
Iltapäivälehdet ovat saaneet selville suomalaisten taidemaun. Hienointa taidetta ovat pellon laidassa kököttävät jättiläismäiset kaljapurkit. Ne saavat ihmisten ajatukset toimimaan: "Mikä ihana klassinen muotokieli, ja aatelkaa miten paljon tommoseen mahtuu, - sitä kitatessa olisi kännissä koko vuoden.Ja voisi vielä sanoa, et yhden vaan otin."
---
Hesarin leikkimielisessä testissä pyydettiin tunnistamaan ihmisiä valokuvista. Alle 25-vuotiaista kukaan ei tunnistanut Lasse Viréniä. Asiaa ei voi pitää ihmeenä, melko vähän hän on viime vuosikymmeninä ollut julkisuudessa. Kansanedustajista, puhumattakaan entisistä, kukaan ei muutenkaan tunnista kuin oman ehdokkaansa ja ne muut eduskunnan tyhmimmät. Yleisurheilusta nuoriso ei luultavasti siitäkään ole kuullut. Harrastetaakohan sellaista muuten enää?
Tiettävästi alle 25-vuotiaat eivät tunnista edes itseään ilman suurta määrää selfieitä. Toisinaan sekoittavat selfiensä ja belfiensä: "Näyttää vähän tutuilta, mut kumpikohan mää oikeen oon?"
---
Suomalainen itseään kehuva koulutusjärjestelmä tuottaa niin fiksuja ihmisiä, että älykkyysosamäärän mittaustapa muuttuu. Tulevaisuudessa puhutaan tavuista. Mensan jäseneksi pääsee jollakin gigatavumäärällä. Joku ylpeä äiti kehuu lastaan: "Hän on nero, ostimme silmäterällemme juuri useamman teratavun tallennustilaa."
Kuten tiedämme, nerot ovat usein hieman omituisia. Ihmekös tuo sitten on, että kadulla tuijottavat suut auki älylautaansa ja kävelevät muiden päälle kuin zombiet.
Tämän päivän Iltasanomissa turkulainen työoikeuden professori, unohdin nimen, uhkailee työntekijöitä laajemmilla palkanalennuksilla. Ei kuulemma ole varaa maksaa ja työnantajilla on oikeus arvioida työntekijöidensä osaaminen uudelleen. Minulle tuli mieleeni, kuinka paljon professorin omaa palkkaa alennetaan, voiko osaaminen olla riittävää, kun tuollaisia hölisee? Hetkeäkään en epäile, etteikö tuollaisia professoreita voisi tarvittaessa tilata varamiespalvelun kautta tai mennä Turun keskustaan joltain joutilaan oloiselta kysymään: "tuutko meille työoikeuden proffaksi?
Kansalaiset, Medlidande!
Haluan ensiksi kiinnittää huomionne siihen, että ennen vuodet tuntuivat huomattavasti tuoreemmilta, ne olivat mielenkiintoisempia ja parempia. Nyt näyttää vakavasti siltä, että olemme saaneet käytössä kuluneen ja rispaantuneen vuoden, joka ei ole edes antiikkia, vaan kitsiä: käytetty vuosi, jumalauta! - Vähempikin tekee mielestä aivan tyhjän. Olemme johdonmukaisesti siirtyneet peruskysymysten äärelle: "mitä vittuu tää oikeen on?"
Arvoisat kansalaiset, me olemme vakaa, etten sanoisi ykstotinen, en kuitenkaan sano toisaikainen, kansa. Emme koskaan ole välittäneet toisistamme, - jos naapuri ostaa uuden auton, se vituttaa niin, että taju lähtee. Ihme älämölöäkin se pitää ja sen kakarat ovat aivan puusta pudonneen näköisiä.
Ehdotan kurjuuden jaettavaksi kaikkien kesken tasan, teiltä otetaan kaikki pois. Tyhjät pullot ja purkit saatte pitää, ne voitte viedä kauppaan ja saatte siten ansionne mukaan. Puheet on nyt pidetty - tai ei sentäs ihan vielä - mulla on vielä muutama sana, sen jälkeen on actionin aika, meinaan näetten Rocky kakkosen katsoa heti tämän jälkeen.
Talous pitää kasvattaa huippuunsa, tehtaiden piiput tupruamaan, niin maailma pelastuu ja ilmastonmuutos pysähtyy. Ostakaa paljon krääsää niillä pullonpalautusrahoillanne.
Lopuksi haluaisin vielä vedota johonkin hyvään ihmiseen ja sanoa, että vähän on niin kuin minä.
See ya, hei teidän heiluvillenne! Ai niin, koittakaa jaksaa sitä meidän Stubbia, ei se enää kauaa jatka. Muistakaa hyvissä ajoin ostaa kaupasta paksua kepukettinkiä ja kiinnittää mahdollisesti vielä omistamanne tavarat lujasti betoniin. Moikkuli!
