Meille ihmisille tärkein on oma valinnan vapaus. Espoolainen Barbie haluaa esikuvansa mukaisesti olla Barbie. - Hyvin on mielestäni onnistunut, hän on täydellinen ihminen, - ja jos ei ihminen, niin ainakin Barbie.
Mutta miten hänestä eroavat anarkistit, nuo pikkujäyniä tekevät elämänmenon ilostuttajat? Pohjimmiltaan eivät ehkä mitenkään, mutta anarkeisteilla on SANOMA. Sen lisäksi, että poliisit ja opettajat ovat heistä fasisteja, sikoja ja kyrvän kuulia, heillä on viesti: "Mua niinku harmittaa ja vituttaa!"
Anarkistit pääsivät taas uutisiin. Moni heidät mielessään tyrmää ja tuumii, etteivät mokomat apukoulua olisi läpäisseet. Tuollainen ajattelu on kuitenkin typerää, ainakin kaksi heistä on tiettävästi koko kurssin suorittanut ilman merkittäviä vastalauseita. Heidän edukseen on sanottava, etteivät pommeja räjäyttele, kuten esikuvansa, housuihin kakkaaminen on oikein suositeltava vaihtoehto heille omien mielipiteiden julki saattamiseen.
Poliisi katkaisi heidän lippusalkonsa, punaliput ovat katkenneet. "Näkemiin nyt oikein paljon", lauloi Liisa Tavi aikoinaan, en laita linkkiä esitykseen. Voi kamala, kun anarkistien sojot menivät poikki. Onneksi anarkisteilla oli sen verran selkärankaa, että huusivat akateemisen perinteen ja Ylioppilaslehden kaltaisesti omaa performanssiaan: "Joko kaikilla on protestiksi kakka housussa, haiseeko kaikilla jo oikein kunnolla?" -" Äitiiiii, tuuu pyyhiiiiin?"
---
Iltasanomat sitä vastoin paljasti kapitalismin syvimmän olemuksen: Ukrainan kansantaloudelle ensiarvoisen tärkeää ovat Venäjälle myytävät aseet, ne ovat ensiarvoisen tärkeitä myös Venäjälle. Tuohon ei äkkinäinen ehkä osaisi sanoa muuta kuin: "Pusi pusi!"
---
Tässä on johtaja Rajeev Suuri, Nokian uusi myyntimies. En sano enkä väitä, mutta onkohan hyvä hieromaan käsiään yhteen, tai viittomakielessä, kuten edeltäjänsä Stephen Elop?
Muuten vappujämät olivat aika tylsät. Yksi demarin tai kokoomuslaisen näköinen vahvasti juopunut mies kävi pöydästäni hakemassa unohtuneen Irwin-lakkinsa. Englanninkielistä höpöromaania ei kukaan tullut pöydältä noutamaan, minäkään en opukseen tutustunut kuin kantta vilkaisemalla.
Ai niin: Juha Väätäinen ilmoitti diggaavansa Edith Piafia:Non, Je ne regrette rien
On se kummaa, että joutuu poliittisen puukotuksen urhriksi, vaikka viinaa on vain juonut kuin lapsi limonaatia, ja naama on samassa yhteydessä turvonnut mustaksi tomaatiksi, vaikkei tietenkään juuri sen vuoksi.
