Näytetään tekstit, joissa on tunniste sähköinen viestintä sähkötuolilla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sähköinen viestintä sähkötuolilla. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Tietämyslaatikko




- Päivää kauppakeskuksen täti! - Luin, että te myytte täällä elämyksiä.

- Päivää setä...niin tavallaan, kyllä, joo.

- Ostaisin yhden halvan elämyksen, se ei saisi maksaa kahta euroa enempää eikä mielellään edes sitä, ellei se ole aivan tavattoman järisyttävä.  

- Suksikaa vit...

- Ennen hiihtoa haluaisin kuitenkin,  sen elämyksen ohella, ostaa myös tietokoneen, edellinen hajosi. - Vanha uljas, lähes ratsastamaton sähköinen sotaratsuni päätti kavioidensa kopsotuksen. Ikinä en melkein käyttänyt, ja jos joskus käytinkin, niin paljoa en kuitenkaan ratsastanut, tai muuta peliä sen kanssa pitänyt.

- Heh, heh, tarkoitin, että herra on niin hyväkuntoisen näköinen, että varmaan harrastaa hiihtoa. Hetki vain, niin käyn hakemassa koneen varastosta. 

...

Kiitoksia, tässä laatikossahan on oikein kantokahvatkin, vähään aikaan en tule teiltä mitään pyytämään. Sen elämyksen palaan ostamaan joskus myöhemmin.  


---

(Perkele, kun hermot menee näiden ohjelmien asennuksissa) 

---

Päivän pannussa aiheesta aiemmin: "Siihen aikaan kun isä kompuutterin osti"

perjantai 5. syyskuuta 2014

Hauki on vanhanaikainen kala




Innostuin tavattomasti kun luin turkulaisesta opettajasta, joka on poistanut 8-vuotiaitten luokkahuoneesta pulpetit ja aikoo seuraavaksi räjäyttää opetussuunnitelman. Ensin mieleni täytti huoli, tietääkö varmasti parhaat pomminrakennussivut, mutta pian ymmärsin huoleni olevan tarpeeton ja suorastaan typerä. 

Minä kun en ole diginatiiviksi syntynyt, hashtagia sanon vanhanaikaisesti risuaidaksi, eikä sellainen edes naurata ketään, - menevät hiljaisiksi ja oudon näköisiksi. Runsaasti on minun lisäkseni vielä ihmisiä, jotka hyvin muistavat entisen puhelintentekijän, Nokian, joka valmisti aluksi halpoja ja huonoja puhelimia ja sitten kalliita ja huonoja puhelimia. Jälkimmäiset eivät käyneet kaupaksi. 

Jossain saattaa elää itseni lisäksi myös sellaisia, jotka muistavat ajan ennen You Tubea: "rammariiha myö veivattii!"  - Kokonaan en silti ole ajasta jälkeen jäänyt, vanhusten iltapäiväkerho Facebookin tunnen hyvin ja kukapa ei olisi ainakin kuullut töistä lintsaamisen perusväline Twitteristä.

Turkulainen opettaja paheksuu hissa, äikkä ja matikka -linjaa, jolla on menty 200 vuotta. Tässä hän on asian ytimessä: huithelkkariin tuollaiset aineet, joilla ei ole nykyajan kanssa mitään tekemistä! Piharatamoita opettaja vihaa erityisen paljon, niistä ja pihasta kertovan kirjan hän aikoo heittää pois. Nahkiaiset hän aikoo hukuttaa humuspohjaiseen järveen. Kirjoituksessa ei kerrottu, meinaako bensalla valella koko pihamaan ja päästä kertaheitolla kaikista ratamoista eroon.

Alaluokkien jälkeen oppilaat tarvitsevat sohvalla maaten tapahtuvien laajempien puistokemian kurssien lisäksi erityisopintoja tietokoneperusteisissa käsitöissä ja niihin liittyvien itseavusteisten, yksisuuntaisten vuorovaikutusuhteiden mahdollistajien mekaniikkaosien ajureissa ja tehojen säätelyissä. Ehkäisystä tai hygieniasta ei tietenkään tarvitse puhua, koska Diginative 3000 kerää kaiken talteen ja huuhtelee itse itsensä.

Mitä sitten yliopistossa, sitä en osaa edes kuvitella. Kaipa ne siellä ikävissään katselevat tietokoneilta piharatamoiden kuvia ja selailevat historian knoppeja: "Kato hei, - voiks sää, Urbanus, kuvitella et tääl on juttuu yhest dillest Maunu Henrikinpojast, joka ei osannu käyttää tietokonetta!" - "Aika dorga, mut nyt mä lähen vessaan paskalle ja syömään mun nuudelieväät!"

Yliopiston jälkeen työnantajat lähettävät diginatiiveille työt monimuotomateriaaleina koteihin. Työntekijä voi tutustua niihin monimuotoisesti ja tehdä työt niiltä osin kuin ne huvittavat ja sattuvat kulloinkin kiinnostamaan. Jos ei lainkaan kiinnosta, työt voi räjäyttää sitä varten kehitetyllä ohjelmistosovelluksella. - Grafiikka ja äänitehosteet ovat siinä hämmästyttävän upeat, kuvat peräti 3d-, vai olisivatkohan jopa 4d-grafiikkaa.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Näkyyks kello?



Tekniikka & Talous-lehti kertoi lähes pakollisesta hankinnasta: kaulukseen kiinnitettävästä kamerasta, joka ottaa kaksi kuvaa joka helvetin minuutti, eli noin kolme tuhatta vuorokaudessa. Kameran ohjelma järjestää kuvat, itse ei tarvitse vaivautua. Hintaa on noin 200 euroa.

Uutisessa ei mainittu, mutta kamerassa täytyy olla mahdollisuus kuvien suoraan lähettämiseen Facebookin seinälle. Onneni on lähes täydellinen, kun saan systeemin toimimaan; realistista reaaliajan uutista alkaa pukkaamaan.

Silti jotain vielä puuttuu, syvällisyyttä touhuun pitää saada.

Suolistokamera zoomilla, mikrofonilla, kääntöpäällä ja kolmen metrin vaijerilla. Automaattisella Facebook-lähetyksellä itsestään selvästi, Twitter-, Instagram- ja sähköpostisovellukset: turha edes mainita. Liikkuvaa kuvaa...

Joku lähettäisi sähköpostia: "kuinkas sulla hurisee?" - Aika komeaa olisi vastata: "Ei tässä paljon paskaakaan, kato vaikka ite!"

Tai vessaan mennessä, ihmiset ympäri maailmaa huikkaisivat toisilleen: "Tuu kattoon, kuuden miljoonan dollarin mies menee paskalle!"

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Siihen aikaan kun isä kompuutterin osti

 Nuoremmille kerrottakoon, ettei kotitietokoneita ole aina ollut, joskus hyvin kauan sitten pirttiin  saatiin ensimmäinen tietämyslaatikko televiissionäytöllä  ja seinäjohdolla.

- Äiti hoi, kuulehan, - eiköhän ostettaisi sellainen kompuutteri meillekin?
- Mikä se sellainen komppuutteri on?
- Se on sellainen tietämysaski,-  kun sen laittaa päälle, tulee kaikki uutiset ja tiedot, eikä Sanoomalehteä enää tarvitse tilata ja siihen penninropoa kiinni sijoittaa. Televiissionäytöstä vain luetaan kaikki mikä on tarpeen.
- Jaa, ettei Sanoomalehteä, kyllä minä nyt en tiedä, - näkeekö sieltä vuotuisen ajantiedon, almanaakan ja loton?
- Näkee sieltä, siellä on kaikki maailman tieto, papin saarnat, poliitikon paskapuheet ja pornoa extrana enemmän kuin jaksaa.
- Jaa pornoa, enpä oikein tiedä...

----

Mutta kesti se aikansa ennenkuin isä sai sen koneen hankittua ja päälle asetettua. Me kävimme ulkona, jossa naapurin lapset meitä kutsuivat Sähköisen tietoaskin perheeksi.- Kysyimme muka hämmästyneinä, että sekö on nimemme, mutta olimme salaa kovin ylpeitä.
Sähköistä kompuutterilaatikkoa ei aiemmin ollut kuin kirkonkylän Jormalla, joka oli  nuoresta asti ollut pornoaddikti.
----
Sitten se viimein saatiin asennettua ja iso kuvaputkiteleviissio loi pirttiin valoa niin, että silmiin koski. Tyhmä Pekka vain vielä otti jostain kätköistään sanoomalehden, mutta isä nauroi sille ja käski painua huussiin lukemaan moista edistyksen kauhistusta.

Äiti päivitteli, että tuosta ohuesta johdostako niitä kaikkia uutisia, pelejä, sähkötelegrammiviestejä ja pornoja tulee samanaikaisesti, - mutta isä taas vain nauroi ja sanoi, että eihän ne nyt samaan aikaan, vaan näppylöimistöllä tilatut tulee kukin vuorollaan oordningissa.
----
Pitkään tuli välillä ikävä entiseen, sammutimme tieturikojeen hetkeksi ja riensimme Pekan luo ulkorakennukseen katsomaan, kuinka se hassusti käänteli ison paperisen lehden sivuja,- joskus huomasimme sillä olevan Jallun siellä välissä, mutta emme siitä hennonneet huomauttaa. 
---
 Niin se vain on: tietokoneita ei aina ole ollut,-  se oli siihen aikaan kun isä Markantalosta kompuutterin osti.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kehitysnäkymiä


Tota noin, ootsä muistanut alentaa sen firman kuulakärkikynien tilauksen viiteenkymmeneen? Mut toki me ei, tota noin, pelkillä leikkauksilla tästä selvitä, pitää olla dynaamista liikkuvuutta ja kasvuhakuista ekspansiivisten tavoitteiden asettelua. 

Se, ett me jouduttiin sanomaan ylös mun sihteeri vuotta ennenkun se olis päässy eläkeputkeen, osottaa, ett mäkin oon valmis henkilökohtaisiin uhrauksiin, tää on, tota noin, yhteispeliä tää.

Sit katseet ylös, myönteistä positiivisuutta, tota noin!

Mä oon itsestäänselvän varmasti huomannut, ett meidänkin firman täytyy mennä facebookkiin, siell on potentiaalisesti erittäin suuret mahdollisuudet kasvattaa possibiliteettiaan. - Meinaan, ett se kaivurimieskin, missä se olisi ilman facebookkia, ei varmaan missään!

Täss aika mielenkiintoisessa kaivurimies-reportaashissa muuten kerrotaan, ett sellanen, mikä ei oo facebookissa, ei oikeestaan establisheeraa ollenkaan, silt puuttuu ikäänku eksistenssi. Mä jätän tän nyt sulle luettavaks, alotat sitte tän meidän facebook-projektin internetin verkkoon. Sen mä vaan sanon, ett heti siin on tärkeää -aa ja oo- ett ilmottaudutaan mahdollisimman monen julkkiksen kaveriks. Sillai tulee, tota noin, paljon ilmasta mainosta, jost ei tartte maksaa mitään.


Ett, me ei jäädä laakerin oksilla lepäämään, pitää olla organisaation kykyä haasteisiin vastaavaan valmiuteen sopeutua tilanteisiin, sano!

maanantai 3. toukokuuta 2010

Vastedes vastuuton

Kuuleman mukaan tutkaillaan lakia, joka saattaisi erilaisten internetin foorumeiden ja blogien pitäjät tiukkaan vastuuseen kaikesta siitä, mitä joku niillä sanoo.

Kerrotaan, että tämä on Yhdysvalloissa asti herättänyt pientä paniikkia; joudutaanko Facebook sun muut lopettamaan.

Seuraavalla yritän varautua tulevaan.

Täten, täten luovutan kaiken mahdollisen vastuuni tässä blogissa esitetyistä asioista ja asian vierestä Arvidille. Arvidin nimitän myös tämän rekisteröimättömän yhden miehen  yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi, sekä poliittisesti, oikeudellisesti ja ilman työvelvoitetta olevaksi, vastaavaksi päätoimittajaksi. Itse sitoudun vastaisuudessa varmentamaan kaikki tekstini, myös julkaisemattomat hölmöilyt, muistaessani Arvidilta. Lain voimaan tullessa sitoudun myös ehkä olemaan salaamatta verkkoliikennetietojani, tai olemaan mahdollisesti kirjoittamatta erilaisille yleishyödyttömille poliittisille, tai epäpoliittisille palstoille nimimerkillä "vitusti vittuuntunut ja vihainen"! Lupaan myös mahdollisuuksien mukaan äänestää samoissa vaaleissa kaikkia hallituspuolueita, sdp:tä ja perseitä. Vihreille lupaan lisäksi laittaa rairuohoa kasvamaan ikkunalaudalle, enkä milloinkaan vahingossakaan mainitse mitään heidän oikeusministeristään. Jos joku muu Arvid, kuin tarkottamani, yrittää käyttää hänen toimivaltuuksiaan, kiistän kaiken. Sitoudun lähettämään Googlelle kirjeen, jossa pyydän heidän tukeansa kansakunnan kerman jaloille pyrkimyksille, kuten Kiinassa. Suomi24:lle toivotan kovasti onnea neljänsadan uuden työntekijän palkkaamisessa.
Täten todistaa tämän Arvidin vaimo, naapurin äijä on samaa mieltä, vaikkei se vielä sitä itse tiedä.

Richard Schwarzelustnegger
(Riku Riemu)


sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Tehkää parannus!











Hesarin uutistoimituksen toimittaja Jussi Pullinen pahoittelee kolumnissaan suomalaisia, jotka eivät käytä riittävästi kaikkia sähköisen viestinnän suomia mahdollisuuksia.

Ongelma on todellinen ja suuri.

Joihinkin yrityksiin eksyy silloin tällöin ihmisiä, jotka haluaisivat hoitaa asiansa suoraan henkilökuntaan kuuluvan asiakaspalvelijan kanssa. Yritysten terveydenhoitokulut ovat nousseet räjähdysmäisesti tästä traumatisoituneiden hoitamisen vuoksi.

Olen jopa kuullut eräästä piittaamattomasta miehestä, joka oli kaikkea uhaten kokonaisen vuorokauden sähköisen viestinnän ulottumattomissa. Hänet löydettiin vasta viikkoja myöhemmin, koska vuorokaudessa hänen sosiaalinen elämänsä oli loppunut, eikä kukaan häntä enää osannut kaivata.

Miehen iho oli kuivunut kammottavasti, hänen naamallaan oli kauhun ilme kuin stephenking-filmatisoinnissa ja kuollessaan hän oli purrut kielensä poikki. Hänet haudattiin köyhien tuntemattomien hautaan, koska lähisukulaiset eivät enää tunnistaneet häntä omakseen.

Toimittaja Pullinen kertoo, että internetin puutteellisella käytöllä on heikentäviä vaikutuksia Suomen talouden kehitykseen.

Heti huomenna tutkin mahdollisuudet saada puhelimeeni useita internet-selaimia, joita käytän samanaikaisesti puhelimeni pikkuruiselta näytöltä. Teen myös sähköpostitse lukuisia valituksia erilaisille yhteiskunnan ja yrityselämän vaikuttajille.

Lisäksi ostan puhelimeeni maailman suurimman muistikortin ja lataan siihen verkosta Euroopan suurimman kokoelman brasilialaisia pierupornoelokuvia.

Enköhän näillä jo pääse alkuun uudella tielläni...


Pullinen: Internet-Suomi ei kiinnosta suomalaisia