Karvoihin on katsominen

Jälleen ovat koittaneet varakkaiden keräilijöiden riemuajat, tarjolla on itsensä John Lennonin hiustupsu. Joku varakas ja kulttuuria syvällisesti ymmärtävä, viisas henkilö, on jo tarjonnut hiustupsusta 10700 dollaria. - Oikein ihmetyttää, jos se siihen jää, kyllä karvoista pitäisi ainakin 30-40 000 dollarin vaihtaa omistajaa. Persekarvoja ei tällä kertaa tietämän mukaan ole tarjolla, vaikka rahaa olisi enemmänkin. Valitan.

Aiemmin olen kertonut kulttuuriskandaalista, kun prinssi Charlesilta syömättä jäänyt leivänviipale myytiin ainoastaan 290 dollarin hintaan. Lennonin paskapöntöstä toki maksettiin 11500 euroa, siinä ostaja teki elämänsä kaupat. Ties vaikka taiteilija olisi ollut vaikka kuinka tuottelias pöntön parissa.

Abaraham Lincolnin hiustupsusta maksettiin sentään 25000 dollaria, siksikin tuo Beatlen hiustupsusta annettu vaatimaton tarjous kaihertaa mieltä. Sitä vastoin Napoleonin kikkelin sivistynyt omistaja ei luonnollisestikaan suostunut naurettavaan 100 000 dollarin tarjoukseen tarvekalusta. Sitä on siis toistaiseksi turha kenenkään haaveilla kirjahyllyään koristamaan. 

---

Kuvituskuvana pönttö, joka osoittaa, kuinka vaikeaa on erottaa arvokkaita keräilykappaleita. Asiantuntija pystyisi nopeasti osoittamaan, ettei kuvan pönttö ole Lennonin paskoma.

Pyhäinjäännökset

Kyläkauppias Vesa Keskinen on ostanut ison Muumi-astiaston 16.000 eurolla. Keskinen aikoo sijoittaa astiat kyläkauppaan näytteille, että asiakkaat voivat omin silmin todeta hänen kaikkien Muumiensa olevan vitriinissä.
---

Keräilyyn liittyen, Helsingin Sanomat kertoi Yhdysvaltojen Dallasissa huutokaupatun Abraham Lincolnin hiuskiehkuran peräti 25. 000 dollarilla. Jokaista kunnon keräilijää käy tuollainen tuntemattomaksi jääneen ostajan saalis kaihertamaan ja mieltä kiehtomaan. Entä jos dna-testeissä osoittautuu kyseessä olleen Aben ns. perse- tai munakarvoitusta. Silloin ei keräilijän riemulla olisi rajoja, karvojen arvo helposti jopa satakertaistuisi. Näyttelyssä karvoitus keräisi jonoa eteensä kuin Mona Lisa, omistajan rikastumista ei voisi estää mikään. Hiuskiehkurakin tosin on jokaisen siitä maksetun dollarin arvoinen, etenkin jos Abe ei ollut vähään aikaan pessyt hiuksiaan ja niissä siten on runsaasti kulttuurikerrostumia.

Eikä pidä luulla, että tämä olisi mitenkään alatyylistä. Muistutan, että keisari Napoleonin irtileikattu nahkaviivoitin eli kusiruisku, etten sanoisi kikkeli, on kuumaa tavaraa. Sitä sänkynsä alla 30 vuotta säilyttäneeltä isältään objektin perinnyt tytär, on aarteesta saanut ainakin 100 000 dollarin tarjouksen. Ymmärrettävää on, ettei tytär kuitenkaan tuollaisesta kaiken keräilyn ehkä hienoimmasta tavarasta, oikeasta keräilykalusta, ole halunnut luopua. Jokainen kunnon keräilijä kiintyy esineisiinsä, ne muodostuvat rakkaiksi osiksi omaa tunnemaailmaa.

Aina kun muistan jonkun onnellisen saaneen vessanpytyn, johon itse John Lennon mahdollisesti teki maalliset tarpeensa, sydämeni läpi käy viima ja vihlova kateus. Ostaja kun jopa halveksi ostamaansa, maksamalla siitä ainoastaan naurettavat 11 500 euroa. Tuon pytyn omistamalla onneni olisi täydellinen. Asettaisin porsliinin olohuoneeseen lukolliseen vitriiniin, etteivät kateelliset ystäväni pääsisi sitä kokeilemaan. Minä ja mun Pönttö.

Kauniit ja rikkaat ostoksilla

Prinssi Charlesilta syömättä jääneestä leivän viipaleesta, vuodelta 1981, maksettiin huutokaupassa 290 euroa. Mikä naurettava hinta! - Harmitukseni on melkoinen, kun en asiasta tiennyt etukäteen. Jäi hieno keräilykappale  saamatta.

Lähes yhtä paljon harmitti pari vuotta sitten, kun John Lennonin vanha vessanpytty myytiin ainoastaan 11500 euron hintaan. Minkälaisia elämyksiä olisikaan tuottanut, kun suurennuslasilla olisin sen pintaa illan hämyssä, kylpytakissa ja konjakkilasin kera, tutkaillut. Samalla pohtinut ketkä kaikki - ja minkälaisissa tilanteissa - arvoesinettä ovat käyttäneet.

Pankkilainan olisin objektia varten ilman muuta ottanut; miten ylpeä olisin ollutkaan, kun olisin ojentanut suurennuslasin jollekin kateelliselle ystävälleni: "Viittiks vilkasta, se ruskea fläkki taitaa olla itsensä Yoko Onon!"

Prinssi Charlesin leivänviipaletta käsitellyt uutinen ei kertonut, kuinka suuriksi kohosivat hänen kyseisenä hetkenä syömiensä paahtoleipien hinnat. Ne huutokaupattiin arvatenkin jo kauan aikaa sitten, mutta en saata epäillä, etteivätkö hinnat yli tonnin olisi kivunneet.

Maailman kallein kahvi - minun lähikauppani Juhla Mokan ohella - on sivettikissan elimistön läpi käyneistä pavuista tehty Kopi Luwak. - Samaan tapaan suurella huolellisuudella ja rakkaudella tehdään Prinssi Charlesin erikoissekoitus.
---

(IL: Prinssi Charlesin paahtoleivät)