Pum Pum, Pumtsi pum

Taas ne vihervassarit ja komukat yrittää vääntää selvää asiaa. Ihan niinkuin ei tiedettäisi, että hyvin olisivat voineet puukkoja ja puntareitakin varastaa! Pitäsikö muka leipäveitsien, linkkareiden, koivuhalkojen ja pöydänjalkojen saatavuutta heikentää tai kokonaan ne kieltää, kysyn vaan, häh?

Tässä se taas nähdään, että aseita pitäisi Suomessa olla enemmän, se vähentäisi rikollisuutta huomattavasti, kun ei tarvitsisi tuolla tavalla murtautuen varastaa.


Mistään mitään tietämättömät idiootit kyselevät: "mitä ne rynnäkkökiväärit metsästysmuseossa tekivät?" - Täydellinen asiantuntemattomuus taas stalinisteilta paljastuu, eivät tiedä mitään rynnäkkö-, saati sarjametsästyksestä! - Ottaisivat asioista selvää ennenkuin alkavat älyttömyyksiään ladella.


 Kotona aseet pitää säilyttää, asekaapin avain siihen peilin viereen naulaan tai lipaston liinan alle, että on mahdollisimman turvallisesti eikä pääse mihinkään hukkumaan tai vääriin käsiin joutumaan.

 Ymmärtäkää nyt, ettei se ole se ase joka ampuu, vaan se rikollinen sillä aseella, ja lopettakaa hyvän harrastuksen vainoaminen. Ei sitä Battlefieldiä kukaan jaksa koko aikaa pelata!

Pam pam pyssyt paukkaa, mummot juoksee ravia ja laukkaa

STT kertoi, että Italian kaksi kuukautta käynnissä olleella metsästyskaudella vasta 13 ihmistä on kuollut ja ainoastaan 33 haavoittunut. Valtaosa maan 700 000:sta metsästäjästä kuuluu ns. Lippos-osastoon, löysiä alkaa olemaan siellä sun täällä. 

Paikallinen eläintensuojeluyhdistys kommentoi tapahtumia: "Niin, mutta ne olivat vain ihmisiä - entäs  eläimet sitten!"

Tietoa ei ole, mutta epäilemättä maan aseidensuojeluyhdistys on vaatinut uhrien toimien tutkimista ja syytteeseen asettamista: "sotatoimialueelle ei pitäisi sivullisten eksyä. " - ja "olisivat ne aivan hyvin puukkoonkin voineet kaatua!" 

Minä erehdyin nuorena ja lapsellisena miehenä sorsanmetsästyksen aloituspäivänä lintujärvelle kalaan. Tasan kello kaksitoista alkoi taukoamaton haulikoiden jyske, pakoon täytyi minunkin henkeni hädässä soutaa. Seuraavan päivän paikallislehdessä oli kyseisestä järvestä kertovassa jutussa otsikko: "Sorsastuskausi alkoi, saalis jäi vaatimattomaksi!"

Kansanedustajiemme päiväkotitoimintaan kuuluvan metsästyskerhon, raportoitiin joskus menneinä aikoina olleen karhujahdissa. "Tämä on hurjaa touhua, metsästä kuului risahadus!"- Retkellä vältyttiin kuitenkin vakavimmilta sattumuksilta, karhut kurkkivat kerhoa uteliaan hämmentyneinä puiden takaa. - Varmaa tietoa ei tästäkään ole, uskallettinko kerholle antaa mukaan ns. kovia patruunoita.


Se on hurjaa touhua, kun pertaanit paukkaa ja käsikarnaatit jyskää!

Metsästysreissu

Idänmies Arska "Ässä" Rutiainen katseli kesämökkinsä laiturilta edessään kimmeltelevää rutakkolampea, sylkäisi suustaan mällin ruskean veden kymmenen sentin syvyyteen ja siemaisi taskumatistaan tömpsyt kuuluvasti ähkäisten.

Arska tiesi, että hänen oli tehtävä se mitä miehen on tehtävä; asiain tola ei voinut enää jatkua samanlaisena, - liian paljon vettä oli ehtinyt Mätäojassa virrata hänen kärsimänsä vääryyden jälkeen. Paikallisen saluunan pitäjä tulisi karvaasti katumaan tekojaan.


Kun kylmäpäinen idänmies Arska "Ässä" Rutiainen oli tyhjentänyt pullollisen taskulämmintä Leijona-viinaa raakana; hän tunsi päänsä selväksi ja viileäksi, oli toiminnan aika.

Arska päräytti aina luotettavan ratsunsa, vanhan kunnon Datsunin, kerralla käyntiin ja aloitti matkanteon kylälle, selvittääkseen viimeinkin välinsä luihun ja matalaotsaisen saluunanpitäjän kanssa. Haulikko, pakattuna vanhaan virvelipussiin, nojasi pelkääjän puolen penkkiin. Yllään Arskalla oli juhlamaastopuku, päässään erikoislinsseillä varustetut aurinkolasit ja Hifk:n lippalakki.

---
Kaikki juonsi alkunsa edellisen vuoden kesälomaan, jolloin Arska oli ollut Pub Suokuokassa rentoutumassa ja ottamassa yhden saunaoluen.  

Taskumatin, kymmenen kossuvissyn ja melkein yhtä monen jägermeisterin jälkeen Arska oli tuntenut olevansa elämänsä vireessä ja mennyt jututtamaan hehkeästi tatuoitua mustatukkaista karaoke-emäntää, Tuire Muovi-Horttanaista.

Siitä mitä sitten tapahtui, ei Arskalla ollut kovin hyvää käsitystä, hänellä oli vain muutamia hajanaisia muistikuvia, koska kärsimänsä suuri vääryys oli henkisen suojausmekanismin vaikutuksesta muistinsa osittain pimentänyt.

Arska muisti vain kirkumista, saluunananpitäjän lujan otteen asiakaskohtaamisessa ja tuntuvan potkun perseessään, siitä oli aiheutunut lähes koko takapuolen kokoinen mustelma, housujen polveenkin oli tullut fläkki. --  Luihu kyyppari oli vielä pilkannut parkkipaikan asfaltilla makaavaa Arskaa, lausuen törkeät ja langettavat sanansa: "Olis Arska parempi, ettet vähään aikaan näyttäytys ja vähän vähempi viinakin sulle riittäis!"


Kohtelu huusi kostoa!
---

Pub Suokuokan pihalla Arska "Ässä" Rutiainen veivasi itsensä ulos autosta ja kaivoi aseen virvelipussista. Samassa leuhotti mikälie tuulenvire ja Arska horjahti pahasti. Valmiiksi ladattu haulikko laukesi ja haulit veivät mukanaan suurimman osan hänen alaleukaansa.

Saluunanpitäjä ja muuta väkeä riensi paikalle laukauksen kuultuaan, he yrittivät  tyrehdyttää kammottavaa verisuihkua.

Arska sai vielä jotenkin koristua: "Siitäs sait, saatanan viinakeisari!...Ollaan sujut, jos tuot  yhen kossuvissyn, - se menee hyvin, työnnät vaan pillin mun kurkkuun..."

Sitten Arskan taju sammui.

---

 Lisäys (28.7.) Iltalehti 28.7.2011: