- Olenko kertonut, että Wahlroosin Nallen tapasin tänään Kauppahallissa?
- Älä nyt, ai sen Wahlroosin?
- Joo. Opastin sitä ostamaan oikeanlaista siikaa ja sit Nalle kyseli multa vähän neuvoja yhdestä sijoituskohteesta. Lähdettiin siitä Kauppatorille kahville, että sain selvittää kunnolla.
- Vai niin, jopas jotakin!
- Sanos muuta. Oli niin kiihkeät keskustelut, että käveltiin ensin vahingossa vähän ohi ja Niinistön Sale huusi sieltä linnan parvekkeelta, et voiks sekin tulla!
- Älä höpötä, sitä paitsi jäit kiinni, linnahan on remontissa!
- Sitä se Salekin tais huudella, että tulis mielellään, kun remonttimiehet pitää niin kauheaa mekkalaa. Huikkasin kuitenkin, että joku toinen kerta, meillä on tässä nyt aika tärkeitä juttuja.
- Ai presidenttiä ette muka ottaneet?
- Ei sitä aina voi. No sitten sattu vielä niin, et Yhdysvaltain ulkoministeri, se Kerry, soitti...
- Älä valehtele! - En usko sanaak...
- Tosiaan, tarkemmin muistellen taidat olla oikeassa, minä soitin hänelle kun oli pyytänyt.
- Sä olet kipee - Kas kun ei Obama!
- Ei nyt sentään! -Se sano, että sillä on sattumalta vähän aikaa kiirusta töissä.
- On kuule ihan pakko lähtee - Moi!
- Älä nyt hermostu, en minäkään kaikkia tunne, - Castellsin Manuel ei edes tervehdi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)