- Oletko huomannut lehdissä niitä lukijan kuvia? Minä se olen jo pitkään toiminut sellaisena omatoimisena kuvajournalistina...
- Tietysti olen huomannut, mitä olet..
- Vaikka mitä, " Oma kaupunki"- lehdessä on ollut monta otostani! Parhaista voin mainita esimerkiksi kuuluisan "raitiovaunu törmäsi autoon!" - Siitä erotti selvästi, ettei autoon mikä tahansa fläkki ollut tullut, vaan KLOMMO!
- Klommo on tietysti tärkeintä tuollaisessa...
- Tietysti mä haaveilen oikein jymykuvasta, jossa olisi verta ja suolenpätkiä. Sellaisesta ne voisi maksaa oikein kunnolla...
- Ehkä ei kuitenkaan...
- On mussa tää julkkiskuvaajankin puoli, Seiskapäivään olen lähettänyt monia kuvia. Paras oli Tuksusta, kun portsari heitti sen niskaperse-otteella ulos ravintolasta! JA ARVAA MITÄ! - Ne pöljät toimittajat ei suostuneet julkaisemaan sitä! Kertoivat, että Tuksun biletyskuvia heillä on jo muka kolmenkymmenen vuoden tarpeiksi.
- Taitavat pirut julkaista vähin äänin myöhemmin ja jättävät sinulle sen kympin maksamatta!
- Sitä minäkin pelkään! - Kerran olin aika hilkulla onnistua oikein jättijymykuvassa. Pääsin yhden julkkiksen kanssa samaan kuvaan. Kaveri näppäsi ja se julkkis näytti siinä kuvassa vielä peukaloa ylöspäin, virnisti ja puristi mua harteista!
- Siinä on varsinaista kohukamaa!
- Niinhän se on! Kävi vaan niin hassusti, ettei me kaverin kanssa muistettu mikä sen nimi oli, vaikka ihan kielen päällä pyöri. Sanoivat siellä lehdessä, että nimen tietäminen on vähimmäisvaatimus!
(Kuva: en.wikipedia.org, Skuuppihaukka)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)